Vilkaiskaa Ainoinkin devi. Eeppinen Utena on eeppinen.
Hyvä kun tuossa lakanakuvassa huomaa miten oma ihonväri ei ole lähelläkään hellän vaaleanruskeaa, mutta pääsimpä kerrankin lakanoihin! (SELLAISTA OON AINA HALUNNUT) Tosi mukava kuvaussessio ja tuli hyviä Utenamaisia otoksia. Kiitos Ainolle Utenoitumisesta ja Sohville kuvaamisesta!
Jotenkin rakastan noita violetin ja pinkin värejä. Ah oh.
Jännitin kauheana itse videon näkemistä jostain, mutta en joudukkaan häpeämään silmiä päästä. Tuon valojen pettämisen huomaa hieman liiankin selvästi, mutta luultavammin pari kohtaa mitkä eivät omaan silmään mennyt niin sujuvasti kuin olisi pitänyt niin ei välttämättä ole näyttänyt siltä yleisölle. En ennen tätä ole mitään esitystä näin tarkalla silmällä syynännyt, mutta nyt pitänee kait odotella Traconin virallisia videoita jos sellaisia on tulossa. Näkisi esityksen paremmasta kulmasta.
Yleensä esitykset skippaan sillä että katson pari kertaa läpi ja elän sen fiiliksen kanssa mitä siitä jää. Tätä Traconin jälkeistä olotilaa ei tällä hetkellä sentään Conin jälkeiseksi masennukseksi voi kutsua mutta sanoisinko että jonkunasteinen Conikrapula on päällä. Eilinen oli silkkaa väsymystä reissun päälle ja nyt on hieman outo olo kun ei tarvitsekkaan enää harjoitella mitään ja odottaa pissat housussa tulevaa viikkoa ja esitystä. Pakko kait tässä on alkaa jotain pukua taas tekemään että saa käsille tekemistä :D
Sijoittelen tähän merkintään muutamia kämäisiä kännykkäkamera-kuvia koska mitään kunnollisia ei tällähetkellä vielä löydy. Tracon on nyt.. ohi. Olo on samaan aikaan helpottunut että iloinen koska viimeajat on ollut aika hyvin hermoiluntäytteisiä ja harjoitteluaikaa kulunut pirusti. Olimme Ainon kanssa World Cosplay Summit - karsinnoissa lauantaina ja pukujen ja esitysten taso oli hengästyttävästi kohonnut viimevuosista. Sijoitus oli kolmas ja oikeasti olin pirun yllättynyt siitä koska taso oli niin kova. Voitto meni oikeaan osoitteeseen ja haluan lämpimästi vielä näin onnitella toiselle sijalle sijottuneita että itse edustamaan päässeitä Rimppua ja Majoa!
Karsinnat olivat itsessään positiivinen kokemus vaikkakin aina esiintymistilaisuuksissa se järketön odottelu että hermoilun määrä ei tunnu kivalta. Saimme onneksi numeroksi numero neljän että ei tarvinnut odotella viimeisten joukossa lavalle pääsyä.. Itse henkilökunta, mammat ja cossarit lavan takana olivat mukavia ja huomioonottavia että jäi kauhean mukava fiilis ihmisistä. Itsellä ei kokemusta kisaamisesta pahemmin ole jos ei Traconin parikisaa muutama vuosi taakseppäin ja ryhmäkisoja lasketa. Vaikka kyseessä oli näinkin isot panokset niin muutamien kanssa tuli jotain juteltuakin mukavia että keltään ei saanut hapanta naamaa palkakseen, päinvastoin. Pahoittelen itse jos olin ennen esitystä tai kisan jälkeenkin ihmisten seurassa jäätö, se johtunee ihan vain luontaisesta ujoudesta ja jännityksen määrästä.
Itse esitys noin yleisesti ottaen sujui muuten kohtuu nappiin miten oltiin harjoiteltukkin, mutta valojen ajoitus pissi jonkun tekniikkavirheen takia kivasti.. Vaatteidenvaihdon aikana (tai noh riisumisen) olisi pitänyt pimentää lava, mutta valot jäivät mollottamaan päälle sammuen pahasti jäljessä. Virhe ei onneksi pilannut koko esityksen dynamiikkaa, mutta itse tilanteessa vähän harmitti. Toinen asia mikä jäi hieman vaivaamaan oli että toinen juontajista käänsi meidän kommentin rohkeasta loppukohtauksesta väärin englanniksi, että olisimme päättää laittaa enemmän vaatetta päälle ollaksemme enemmän sarjauskollisia. Mitäs pirua? Koska kuitenkin liftit ja tanssiminen meni muuten nappiin niin mitään ei jäänyt omasta suorituksesta hampaankoloon. Joka kerta kun.. kuitenkin lavalle pääsee niin muistaa aina uudestaan minkä takia itse lavalla esiintymisestä nauttii niin paljon.
Cosplay Finland Tourin sivuilta:
3. sija - Aino Peltokoski ja Kaisa Sarvela: Tenjou Utena ja Himemiya Anthy / The Adolescence of Utena
perustelut englanniksi: great drama line, very true to the plot, impressive movements
Luin tämän tänä aamuna uudestaan ja olin liikuttunut.
Utena itsessään sarjana esitykseen oli luonnollinen valinta koska meistä molemmat pidämme Utenasta niin paljon, itse hahmokemiat on ihanan dramaattisia ja saimme hienon idean esityksestä muistaakseni noin viimevuoden keväällä. Loppujen lopuksi päädyimme siihen että lähdemme yrittämään WCS - karsintoihin. Itse valmistautumisprosessi oli loppujen lopuksi aika karmea kokemus varsinkin loppupuolella kun stressi ja jännitys olivat pahimmillaan.. Enimmäkseen itsellä mielessä pyöri se että miksi tällainen vielä niin keskitason cossari yrittää edes World Cosplay Summitiin kun kuitenkin itseä niin paljon parempia puvuntekijöitä on tulossa ja tämä vannehame ei koskaan tule toimimaan esityksessä ja kaadun vielä naamalleni ja häpäisen molemmat lavalla. Loppujen lopuksi lavan takana en muistanut pyöriä itsesäälissä kuitenkaan vaikka olinkin hyvin vakuuttunut siitä miten kovatasoisia pukuja omaani verrattuna lavan takana pyöri. Hyvä juttu sinällään että sain täysillä kuitenkin keskityttyä itse esitykseen enkä välittäny sillä mistään muusta kun että teen parhaani lavalla.
Kokemuksessa on oli siis monenlaisia puolia, mutta taitaa olla että pitää vain jatkaa ompelemista ja kokeilla ensivuonna uudestaan uusilla puvulla ja esityksellä. Jatkan itseni kehittämistä. Tämänhetkinen minä kaipaa hermolepoa hieman, mutta taidan silti aloittaa jotain vähän simppelimpää cossia tässä piakkoin. Yleensä conin jälkeen iskee aina motivaatiopiikki ja koetan kerrankin hyödyntää sen kun edelleen on sellainen olo että voisin ommella vaikka heti.. tosin nämä muutama conin jälkeistä päivää taidan vain hyödyntää lepoon sillä että istun koneella tukka limaisena, syön hyvin ja istutan takalistoni teeveen ääreen ja pelaan vähän Legend of Zelda : Okarina of Timea. Tuntuu hyvältä mies.
Jostain kumman syystä houkuttaisi tehdä tällä hetkellä Maeda Atsukon Tomaattipuku Yasai Sisters videolta. Ihan tosissaan, en vitsaile. Mielenterveydessäni ei myöskään ole vikaa, se on ihana katsokaa !
