WCS 2015 4/5 Harjoitukset ja finaali

Viimein kenraalit ja finaalipäivä.

Kenraaleihin lähtö oli kohellusta koska pieni rekka joka oli varattu lavasteiden kuljetukseen pönötti avoimena kadunvarressa ja monella kisaajalla oli ajatuksena se että omat lavasteet oli saatava ensimmäisenä kyytiin. Sillä ei ollut mitään väliä kuinka alku tai loppupääässä kisaajaumero oli miten pikkurekkaa pakattiin eikä kukaan organisoinut tätä touhua mitenkään. Katsoimme touhua jonkun aikaa ja patentoimme kantokahvan pakkausteipistä (Eetu olet supermies!) ja raahasimme kolmeen pekkaan kaikki tavarat kävellen tapahtumapaikalle. Kannatti olla äkäisiä. Tämän saman tempun teki pari muutakin tiimiä.

Mieleen jäi lämpimästi myös team Korean organisaattori joka otti kantaakseen Ainolta ison laatikon loppumatkasta. Herrasmiehiä oikeasti löytyy tästä maailmasta. ;_; KIITOS!

Kuva: Mizuki Kawai

Jos jotakin kenraalipäivästä oppi oli se että ennakoiminen, tehokkuus ja se että olimme järjestäneet tavarat fiksusti tätä päivää varten tosissaan kannatti. Saimme kasattua kaikki lavasteet juuri ennen kuin infotilaisuus alkoi. Itse aikataulu oli (taas) pettänyt ja aikaisemman informaation mukaan meillä olisi pitänyt olla vielä aikaa kasata lavasteita infon jälkeen: EI OLLUT. Team Finland lavaharjoituksiin heti. Onneksi kaikki oli järjestyksessä.

Kuva: Mizuki Kawai

Kahdella lavaharjoituskerralla lavasteet saatiin oikealle kohdilleen. Harjoitukset menivät hyvin, kaikki oli hyvin. Jännityksen haistoi jo takahuoneessa ilmassa.. Kaatuilevia lavasteita, rikkoutuvia lavasteita.. näiden takia ihmisten tappelemista aikaa vastaan.. Luojan kiitos emme joutuneet sen pahempaa tekemään kuin marssimaan Tokyuu handsiin ostamaan lisää teippiä.

Esiintymistilanteissa tuntuu aina huojentavalta se että itse kenraaliharjoitus menee putkeen.. jos ei niin voin vain kuvitella, että miltä mahtaisi tuntua nousta lavalle seuraavana päivänä jos koko esityksen totetuminen on täysin vaakavalaudalla. Joskus tottakai iskee pelko siitä että kenraalit meni putkeen, meneekö kaikki perseelleen sitten esityksessä? Tiedän että moni tiimiä jäi vielä iltamyöhään tekemään töitä.. Mahtavin oli yhdessä lähislotissa harjoitteleva tiimi jonka lavaste kaatui aina uudestaan ja uudestaan, mutta kaksikko vain nauroi..

FINAALIPÄIVÄ

Kuva: BurmSeon Lee - Maachi pitelee kylttiä :3

Finaalipäivänä ennen kisaa oli punaisen maton aika ja vaihteeksi lämpötilat olivat huippulukemissa. Kokemus oli hauska ja pääsimme johtamaan letkaa ensimmäisellä marssilla punaisen maton poikki.. Tästä eventistä on todella kivoja ja hymyileväisiä kuvia ja varsinkin menomatkasta kun oikeasti kuumuus ei tuntunut pahalta ja poseeraaminen oli oikeasti hauskaa.

Matka kulki Sunshine Sakaelta takaisin hotellin aulaan. Aulassa kaikki saivat tankata hieman vettä ja hieman hitaamin kulkeva poseerausjono palasi takaisin posettamaan joukkokuvaan. Tässä vaiheessa näin kun Kiinan tiimin tytöt palasivat ennen joukkokuvaa jo takaisin ilmastoinnin viileyteen (luultavammin huonovointisuuden vuoksi) ja muut jäivät äheltämään itseään joukkopotrettiin. Ongelma oli se että millään kaikkia ei saanut näkymään kuvassa. CRAZY SMILE PEOPLE!! Australian toinen edustaja kiroili tässä vaiheessa värikkäästi kuumuutta ja epäselviä ohjeita ja koin jotenkin suurta yhteyttä .. :D

Porukka päästettiin viimein pahasta, mutta sanotaanko että vähäpukeisimmat pukuilijat pääsivät tässä tapahtumassa helpoimmalla. Oli aika viimein lähteä valmistautumaan illan finaaleihin!

Ehdimme onneksi myös pistäytymään ennen tapahtumapaikalle lähtöä kahvilassa :3

Kuva: Mana Ikeda

Meillä odotus ei ollut kovinkaan pitkä, toisin kuin muilla ja kun kaikki oli varmistettu ja tarkistettu niin pääsimme jo hyvillä tulilla lavalle. Vielä viimehetken tsemppaukset ja viimein pystyi sanomaan oikeasti sydän pompottaen toiselle: "Nyt mennään!"

Olen edelleen pettynyt siitä että niin "pienellä" asialla kuin lavasteiden väärällä asettelulla oli koko esityksen yleisilmeeseen niin suuri vaikutus. On melkein helpopaa käsitellä pienessä päässän virhe minkä tekee itse kuin se että jokin menee pieleen itsestä riippumattomista syistä. Kun lavalle on menossa 26 eri maata ei voi kukaan varmistella että osaatteko varmasti tehdä sen mitä pyydetään.. pitää vaan luottaa. Luottaminen ei riittänyt.

Lohduksi ei riitä se että suurinosa ei huomannut että mitään mokaa tapahtui sillä se visio mitä piti pystyä näyttämään maailmalle ei toteutunut. Haikailin jälestäpäin myös toista taltiointia esityksestä sillä tuntui että livelähetyksessä kuvaaja keskittyi epäoleellisiin asioihin, muunmuassa kuvasi minun tietoisesti poispäin käännettyä selkää eikä Ainon naamaa silloin kun olisi ollut sen tarve. Note to mysef: Jos valomiehiin ei voi aina luottaa niin ei myöskään siihen että kamera keskittyy oleelliseen. Ei edes Summitissa.

Ainoa totuus mikä lämmittää oli se että molemmat teimme lavalla parhaamme. Olen ylpeä meistä molemmista. Ihan aikuisten oikeasti.

Why u such perf. Ennen esitystä fiilikset (Kuva: Rullaronkeli - instagram)

Jälkikäteen muunmuassa lyhyessä TV-Aichin dokumentissa näin lisää ihmisten backstage-fiiliksiä mitä jäi omalta jännitykseltä huomaamatta.. Tosin en usko että kovin moni ehtii omalta jännitykseltä miettimään paljoakaan muita.. Dokkarissa näkyi muutamien muitenkin pettymyksiä, maanista harjoittelua ennen esitystä, samaa jännitystä mistä olin itsekkin osallisena ja pukuilijoiden palavaa halua antaa parhaansa. Hulluja ihmisiä. Olette mielettömiä. Tämä on palanen joka on iso ja tärkeä osa summittia.

Aika meni yllättävän nopeaa ja siinä vaiheessa kun voittajat julkistettiin niin kaikki olivat varmasti väsyneitä, mutta palkinnot löysivät omistajansa! Meksikon voitto tuntui jo kaukaa ennustetulta, mutta jätkät vetivät mielettömän shown ja puvut olivat upeat.. Tässä vaiheessa myös tuntuu että voisin palailla katselemaan finaaliesityksiä uudestaan uusin silmin ja nostalgioimaan.. ehkä viinin kera ja seuran? MUTTA viimeinkin reissun yksi huipennus oli ohi ja luvassa seuraavana päivänä kuumaakin kuumempi paraati!

WCS2015 3/5 Studio ja vierailuja

Pahoittelen päivitysten kanssa hitautta, rehellisesti sanoen kun päivitysten tekeminen venähti näin pitkälle syksyä.. Hetken meinasin luovuttaa, mutta ajatus loppujen lopuksi luovuttamisesta pelkästään päivitysten venymisen vuoksi turhautti sen verta paljon että päätin kuitenkin "hoitaa homman loppuun" jos ei muuten niin palveluksena itselleni :D

Nyt mennään taas.

Ensimmäinen vapaanpäivä

Erilaisia kuvausympäristöjä löytyi Oh!Sta - studiolla. Kaiken huipuksi lysti oli ilmaista niin otimme ilon irti paikasta. Nyt kaikkien Oulun puistojen sijaan oli mahdollisuus SISÄKUVAUKSELLE ja pakkasimme ihan tätä varten mukaan Cammyn ja Poisonin mukaan matkalaukkuun. Kuvausympäristöt olivat aivan hillitömiä, saatiiin muutamia ihan vakavasti otettaviakin paikkoja hyödynnettyä, mutta olihan sitä pakko mennä perseilemään isoon tyynyläjään ja keittiöön täynnä muoviruokaa. Mahdollisuuksia, mahdollisuuksia! :3

Pelkäsin että olo olisi vieras näin erityyppisessä asussa mihin olen yleensä tottunut, mutta Cammyna keikistely olikin hauskaa. Kuvaaminen kolmestaan oli myös hillitöntä. Rehellisesti sanottuna tähän asti olen ollut kuvattavana vain yhden kuvaajan toimesta. Oli kiinnostavaa ja innostavaa nähdä millaisia kuvia tulisi eri kuvaajan linssin läpi ja huomata että oma kyky keikkua kameran edessä ei riipu vain tutusta kuvaajasa. Odotan vieläkin kuvia (olin toivonut että nämä tulevat päivitykset olisi voinut upata niillä, hei Eetu Eetu :c) mutta hyvää ehkä sietääkin odottaa.

Kuva: Yuuki Oshima - Ei herrajumala tuo Asuka taustalla tekee minut onnelliseksi

Singaporen tiimi ja Saksan tiimi tulivat samaan aikaan studiolle ja mukaan lähti myös opiskelija-avustajia. Meikit ja muut oltiin laitettu naamaan jo hotellilla, mutta Poisonissa ja Cammyssä ei tietenkään ollut soveliasta liikkua paikasta toiseen joten pääsimme paikan päälle taksilla. Taksimatkalla vältettiin se että naama ei valunut nilkkoihin helteen takia ja pakkelia kehtasi pistää tavanomaista enemmän. Taisin laittaa jopa naamaani puuteria ensimmäistä kertaa päiviin. Trikoomekon helman alta mennessä vilahtelivat maastokuviot. :D

Oh!stan pukuhuneet tuntuivat enemmän kuin luksukselta aikaisempien "pukuhuoneiden" jälkeen. Isot peilit viimeistellä meikki oli kuin lahja taivaasta ja sillä välin kun puimme opiskelija-avustaja laitteli puolestamme huopasuojat kenkiin että studion lattia pysyivät hyvänä. Minulla ei tasapohjaisissa kengissä ollut mitään ongelmaa, mutta Ainon korkkareissa taisi olla haastetta. Studio oli siisti ja paikanpäältä pystyi myös vuokraamaan kuvausrekvisiittaa eli mm. pyssyjä, muoviruokaa ja jos mitä. Singaporen tiimillä oli puvut Rurouni Kenshinistä ja Saksalla Magic Knight Rayearthista niin

Kaikkein kiinnostavin studio oli musta huone missä ledivalot halkoivat lattiaa ja oli mahdollista ottaa myös sopivan mukataiteellisia siluettikuvia! Ah oh. Näistä ihan varmana tulossa julkaisua myöhemmin.

Team Singapore ! - Kuvaaja: Maria Tachi

Otimme porukalla purikurat, totesimme että koko porukalla oli sydennälkä.. Lähdimme Singaporen tiimin kanssa syömään pieneen katukeittiöön ja pyörähdimme melko pian takaisin hotellille figukaupan kiertämisen jälkeen. Olimme luvanneet lähtä suomen tiimin opiskelija-avustajien (Toshiki ja Maachi) ja Eetun kanssa viimein karaokeen ja hajosin jo ensimmäisen tunnin aikana siihen miten paljon hiraganoja ehtinyt unohtaa sitten edeltävän japaninreissun. (Silloin pystyin laulamaan hiraganojen ja osittaisen ulkomuistin pohjalta jos mitä perus poppia)

Maachi lauloi kirkkaalla ihanalla äänellä mm. Love Liveä ja Madokan openingia ja Toshiki kumealla äänellä vanhojen animeiden openingeja (Gundam!!) ja pakko myöntää että vaikka luritukset ei nyt mennytkään ihan nuotilleen niin tuli silti viihyttyä :D Idoliveisut veivät minua mukanaan taas vaihteeksi... Kiitos ja anteeksi kuuntelijoille. Näistä lauluista on jotakin taltiointia kiitos opiskelija-avustajan.. soittolistaan saattoi kuulua myös Disneytä ja jotakin korneja ysärihittejä.

P.S. HKT48:n Melon Juice oli aivan hillitön karaokekappale.

Brother päivä ja vierailuja

Ompelukoneita syleilevä kuva - Kuva: Eetu Lampsijärvi

Aika keveän Brother - museovierailun jälkeen oli luvassa vierailu Aichin kuvernöörin pakeille. Aikaisempia pukuvisiittejä ei tarvinnut edes kamalana jännittää, mutta tällä kertaa on pakko myöntää että mahassa vähän väänsi. Kuvernööri kyseli asiallisesti kuulumisia jokaiselta vierailevalta maalta ja en edes muista mitä itse tulin sanoneeksi, mutta muistan sen että halusin pitää sen mitä sanon mahdollisimma asiallisena, lyhyenä, fiksuna ja kohteliaana. Jos mikään helpotti omaa jännitystä niin se että huomasin että muutkin edustajat olivat kankeina jännityksestä..

Pääsimme poseeraamaan kuvernöörin taakse ja olin valtavan ylpeä asuvalinnasta tälle reissulle. Tuntui hyvältä erottia värikkäällä Sharalla ja Carmenilla joukosta ja kun viimein jäännitys laukesi niin saatoin olla puolet rauhallisempi. Kaikki oli mennyt kuitenkin hyvin..

Kuvaaja: Eetu Lampsijärvi - Japanin, Venäjän, Saksan ja USA:n tiimi olivat mukana vierailulla + ninjat

Itse kuvernööri - visiitin jälkeen vuorossa oli liikenneviraston vierailu. Vierailussa ei muuten ollut mitään pahaa, mutta järjettömän kuumuuden ja tehokkaan ilmastoinnin puutoksen vuoksi tuntui että nukahdan samantien pystyyn kun istahdimme hoitamaan velvollisuuksiamme.. riisuin oloa helpottaakseni jopa puvun pienet pellavaiset hihaosat mikä helpotti yllättävän paljon oloa. Vierailu kattoi taas vähän sananvaihtoa kisan kuulumisista, poseerausta ja matkan takaisin bussille. Puvunvaihtorumba oli tältä päivää ohi!

Kävin illasta kirjomassa meidän WCS paitoihin nimikirjaimet.. Alakertaan oli järjestetty huone missä pystyi tutustumaan Brotherin koneita, juoda teetä ja kokeilla yukataa. Minulla tosin ei taida olla yhtään ainoaa kunnon kuvaa itsestäni yukata-päällä, mutta tämä asia tuli korjattua myöhemmin onsenilla. (Tosin obi ei ollut niin kauniin tottuneesti solmittu :c möfff)

Ilta koitti viimein ja kävimme Eetun, tv-Aichin toimittajan ja Taeyeonin kanssa syömässä.. Ilta oli monivaihteinen siihen asti että saimme ruokaa, mutta saimme olla osallisena paikallista ystävällisyyttä ja vieraanvaraisuutta, kiitos mielettömän ruokaseuran. Loppujen lopuksi pääsimme ruuan ääreen, söimme jos mitä uutta ja herkullista, jutustelimme rauhassa ja voin vaan lämmöllä muistaa tätäkin iltaa.. Tuntui että pienellä porukalla oli ihana rentoutua ja jutustella rauhassa ja tutustua ilman kiirettä.

Tositoimet olivat käsillä pian ja seuravana päivänä olisi harjoitukset. Kaikki oli kasassa ja tieto siitä että oma vuoro oli taas ensimmäisenä oli oikeastaan siunaus..

WCS2015 2/5 Tuomarointia, Meijiä ja karaokea

Tuomarointipäivä

Tuomarointipäivä viimein koitti ja oli tositoimien aika. Ensimmäisen numeron ansiosta laitoimme puvut jo päälle WCS:n viralliseen infotilaisuuteen missä kerrattiin aikatauluja finaalipäivästä. Tästä suoraan vuorossa oli lavasteiden punnitus ennen tuomarointia.

10:28 Näkyy klippiä itse tuomarointitilanteesta !

Tuomarointitilanne tuntui erikoiselta Suomen conien iloisen energisen kyselytuokioiden jälkeen. Nyt vastassa oli huoneellinen pöydän takaa tuijottavia ihmisiä joista onneksi muutama heitti ystävällisen hymyn. Kuitenkin kun ilmaan heitettiin pukuja esittelevän diashown jälkeen: "Onko lisää kysymyksiä?" niin kysymyksiä ei ollut. Mielessä käväsi oliko tämä nyt hyvä vai huono juttu?

En ole eläissäni saanut niin montaa ihmistä syynäämään pukua yhtä aikaa.. Traconin karsintapukujen tuomarointi tuntui leppoisalta tähän verrattuna. Tätä osuutta sanottiin humoristisest "touchin time":ksi mikä hersytti hermostuneestakin cossarista pienet naurut. Kaikki katsottiin tarkkaan, helmoja käänneltiin ja tuomarit skannasivat pukua kuin haukat. Tässä vaiheessa onneksi kysymyksiä esitettiin ja vastailimme parhaamme mukaan.

Kuva: Mizuki Kawai - Kuvauksista

Itse tuomaroinnin jälkeen oli pukujen kuvaus mikä meni leppoisasti. Kuvaajamiehet pyysivät ottamaan taistelu-poseja tummemmalla taustalla ja vaaleammalla lempeämpää ja leppoisampia poseerauksia. Kuvauksista pääsimme kipittämään VTR -kuvauksiin, eli finaaliesitystä edeltävän videon kuvaamista. En tiedä kuinka autenttisesti kyseinen Muumiläppä kääntyi japaniksi englannin kautta japaniin kääntyen, mutta pääasia että se tavoitti koti-yleisön. Video irtosi ensimmäisellä otolla! OHOHOHO~

Parasta ensimmäisessä esiintymissijassa oli se että pääsimme ensimmäisten joukossa myös vapaalle. Olimme sopineet toisena esiintyvien Saksan tiimin kanssa että lähtisimme porukalla kiertelemään kaupunkia ja näin tehtiin! Mukaan lähti Saksan tiimin opiskelija Asuka joka oli aivan ihana, iloinen, hauska ja mukava.. pienet kielimuurit eivät paljoa hidastaneet ketään! NHK-hahmojen oma kauppa (missä oli paljon Muumikamaa!) ja Donki käytiin läpi rupattelun ja tutustelun lomassa.

"MÄÄ TYKKÄÄN SUSTA." "MATUKASUSUTA." ".. AHAHHAA"

Nappasimme mukaan hotellilla pyörähtäessä Toshikin, meidän tiimin Omotenashin ja lähdimme metsästämään lisää kiinnostavia liikeitä Osuun. Reissulla tuli naurettua, sosiaalisoitua, syötyä ja tunnusteltua lisää Nagoyan kuumaa iltaa. Hauskana pikku detailina Heike (toinen puolikas Saksan tiimistä) sai currypaikasta mistä kävimme arvonnassa Gundam - hikipyyhkeen ja lahjoitti tämän Toshikille joka otti lahjan vastaan riemuiten. Toshiki oli kuulemma kovasti robotteihin päin. :3

Neljäs päivä eli Meijimura

Paikka mihin suuntasimme oli Meijimura missä oli kyseiseen aikakauteen sijoittuvia restauroituja rakennuksia. Paikka soveltui photoshoottaamiseen kuin nyrkki silmään. Paikalle päästyä bussilla meille ilmoitettiin että ilmeisesti cosplaypukuhuoneet mitä meille oli suunniteltu olivatkin täyttyneet muista harrastajista. Järjestäjät menivät selvittämään tilannetta ja etsimään uutta pukuhuonepaikkaa. Odottelimme siis bussissa ja aikaa tuli tapettua mm. meikkaamisen parissa.

Takamina - viuhka katosi Meijimurassa :( Ainolla on kuvassa sama ilme kuin minulla kun se hukkui :(

Pukuhuone oli pieni huone ilman peilejä ja kokolattiamatolla. Tälläkertaa edes pöytätilaa ei ollut. Aikaa vaihtamiseen oli noin reilu puolisen tuntia. Saimme jättää laukut, vaihtovaatteet ja tyhjentyneet pukupussit tilaan ja tästä oli suuntana noin 10 minuutin kävelymatka Meijikylään.

Tämänpäiväisen eventtiin kuului iso ryhmäkuva sekä sen jälkeen lava-osuus missä jokainen tiimi haasteteltiin pukuvalinnoistamme ja omista fiiliksistämme finaalia kohtaan.

Tässä klippiä kyseisestä. Aika ei upeasti riittänyt että molemmat olisivat ehtineet vastaamaan kysymyksiin, mutta Aino hoiti homman hyvin :D 

Tämän jälkeen oli vapaata ja suuntasimme samaten hankkimaan makusiirapilla maustettua jäätä.. (Blue Hawaii oli selkeä valinta!) Tämä virkisti ihanasti ja saimme psyykattua itseämme ottamaan muutamia kuvia puvuista nyt kun puvut oli saatu päälle ja ympäristö oli sopiva. 

Hauskin pointsi itse Meijimurassa oli se että paikan päällä näki ensimmäistä kertaa paikallisia pukuilijoita ja että cosplaysta innostuneet tulivat näpsimään kuvia. Suuntasimme itse Eetun kanssa kuvaamaan hetkeksi ensin sisätiloihin ja sitten yhden passelin näköisen rakennuksen takapihalle. Tämän jälkeen tassuttelimme itse rakennuksia ja ympäristöä katsellen takaisin pukuhuoneille päin ja bussiin.. Happi oli vähän heikko, ja pukuilupäivän jälkeen vaatteet olivat aivan hiestä märät. 

Kuva: Kyoka Shibuya - Kuvassa Kyoka, Maachi, Venäjän tiimin Trisha ja ihanasti taustalla hymyilevä Singaporen Zephyus

Illasta oltiin lyöty kasaan Joysoundin järjestämät karaokebileet! Itse bailut olivat vähintään yhtä äänekkäät mitä tervetulojuhlat, mutta ilmaisia juomia ja ruokia riitti vatsan täydeltä. Kommunikointi oli vähän hankalaa desibelimäärien vuoksi, mutta tuli kuitenkin bondailtua porukan kanssa. Rose of Versailles - kuva viuhkassa herätti huomion ja kyseinen sarja oli inspiroinut cosplay-unelmia muissakin kuin minussa♥ 

Aikaisemmin olin elänyt sellaisessa harhassa että olisimme olleet Ainon kanssa ainoita joita desibelit ottivat korviin, mutta spottasimme muitakin pienestä tilasta karanneita.. Aikaisempina vuosina kuulemma karaokebileet oltiin järjestetty samassa tilassa, mutta useammissa kerroksissa. Ahkerampi alkoholin juonti olisi varmaan myös helpottanut sietokykyä, mutta nyt tuli otettua vain se pari ja se ei riittänyt korvien turrutukseen.

Kuva: Natsumi Morita - SAATIIN WOTAGEITA by studentit!

Illan päätteeksi sain kuitenkin houkuteltua meidän Omotenashi - opiskelijan Manan lavalle laulamaan vähän idoliveisuja AKB48:n tyyliin ja mukaan liittyi myös USA:n tiimin Ashley. Päädyin Oogoe Diamondin jälkeen vielä laulamaan isolla porukalla Heavy Rotationia ja Ashley kantoi Yuukon center asemaa. Hihi♥ (#vainwotajutut) Loppuun vielä ihmiset lauloivat porukalla perinteiset We are the worldit. Kun bileet loppuivat kipitimme Ainon kanssa reippaasti viileään ulkoilmaan ja happi teki hyvää.. 

Tässä vaiheessa hieman väsytti, mutta taas yksi uusi päivä Nagoyassa oli pulkassa !

WCS2015 1/5 - Onko elämää Summitin jälkeen?

Jälleen taas kotona ! Olen oikeastaan odottanut oikeaa hetkeä että saisin revittyä itseni takaisin blogin ääreen ja nyt on se hetki.. Takana on vuoden mittainen matka tapahtumaan ja sen lisäksi pitkä kisareissu mihin mahtui yhtä sun toista. 

Väsymys on ollut todellista takaisin Suomeen paluun jälkeen.. Ote arkeen on pikkuhiljaa kasvamassa. Blogaaminen Summitista jännittää hieman koska näin ison projektin jälkeen tunteet ovat hieman hajanaisena sekasoppana.. Onnellisuutta, kiitollisuutta, turhaumusta, iloa, ikävöintiä ja nostalgiaa voisi ainakin laittaa samaan pakettiin.. World cosplay summit oli jotakin aivan ainutlaatuista ja olen valtavan onnellinen että pääsin kokemaan tämän yhdessä Ainon kanssa.

Pyrin kertomaan postaukset jonkunmoisena summattuna matkapäiväkirjana.. jostain päivistä on enemmän kerrottavaa kuin toisista. Varmana toistan välissä samoa asioita mitä Aino (tottakai, sama reissu lol) mutta nämä päivitykset on Summitista kiinnostuneita varten että minua itseäni varten. Haluan nyt blogata ennen kuin aika kuultaa muistot ja unohdan mitä oikeasti tuli reissussa koettua. 

VIP – päivitys ja pukujuttuja on tulossa myöhemmin !

.. Nyt mennään !

Saapuminen ja lähtö Nagoyaan

Saapuminen Japaniin kävi Oulusta Helsinkiin vaihtolennon kautta ja matkatavaroita oli enemmän kuin tarpeeksi. Lavasteille ja propeille tarkoitettuja paketteja oli neuroottisesti pakattu moneen eri kerrokseen että kaikki saapuisivat ehjänä perille.. Edeltävä WCS - jännitys muutti muotoaan voi-luoja-kumpa-kaikki-olisi-ehjänä-perillä – jännitykseksi. Saimme onneksi tavaroiden kanssa apua ja kahden auton ja kahden ystävän avulla saimme itsemme ja tavarat kentälle. Matka oli aluillaan.

Helsingin päässä oli hymysuisia kohtaamisia: Tapasimme tulkkimme Eetun ensimmäistä kertaa kentällä ja toisen iloisen organisaattorin nimeltään Pol. Pol tutustutti meidät kohta tutuksi tulevaan World cosplay summit CRAZY SMILE! - käsitteeseen. Saimme samantien kovaa tsemppausta, että mitä tahansa eteen tulee niin edustus on pidettävä päällä ja CRAZY SMILE kasvoilla korvasta korvaan. Niinhän sitä pitääkin!

Crazy smilen harjoitusta - Kuva: Eetu Lampsijärvi

Nagoyaan laskeuduttua saapunut porukka ohjattiin odottelemaan erilliseen odotushuoneeseen. Hengasimme, jutustelimme ja kovasti syyhytti jo päästä hotellille kurkkimaan onko lavasteet ja muut kamat säilyneet ehjänä kuljetuksesta. ( Oli ne. Huhhuh. ) Viimein kun Korean tiimi ja voittajatiimi Meksiko saapuivat letkan jatkeeksi pääsimme lähtemään kohti hotellia.

Hotellille päästyä väsymyksestä huolimatta päätimme lähteä ulos! Tähän ulkoiluun liittyi syömistä ja ostoksia ja iltapuolesta palasimme hotellille. Illasta tapasimme vielä myös pikaisesti auttavat Omotenashi – opiskelijamme Toshikin ja Manan. Kovin monta sanaa ei ehditty heidän kanssaan ensimmäisenä iltana vaihtaa, mutta kasvot tulivat tutuiksi ja heihin tutustui myöhemmin reissussa vähän paremmin.

Englannin puhuminen ja sosialisointi alkoi hissuksiin luonnistumaan.. Näin jälkikäteen hymyillyttää se että englannin kielen toskaamista vähän jännittikin, mutta siihenkin näin tottui parissa päivää kun ihmisten kanssa oli jutustellut aikansa.. Suomalaista aksenttiakaan ei pian jaksanut häpeillä.

Uni maittoi pitkältä tuntuvan ensimmäisen päivän jälkeen..

Laguna ten bosch – teemapuisto ja kuumuutta

Kuva: Rullarinkeli

Seuraavana päivänä oli One Piece – teemapuiston vuoro. Kyseessä oli ensikosketus pukuiluun Nagoyassa, aamulla löimme pohjameikit naamaan ennen yleistä infopalaveria missä meitä tutustettiin tuleviin aikatauluihin. Olimme pakanneet edellisiltana kaikki valmiiksi seuraavaa päivää varten pukupussiin ja vedettävään matkalaukkuun mahdollisimman kompaktisti. Lähtö ensimmäiseen eventtiin meni siis sujuvasti.

Laguna ten bochissa pukuhuoneena toimi iso avara huone. Perällä oli iso pöytä tuoleineen ja paljon tilaa. Siirryimme itse sivustalle lattialle ja aloimme lyömään cossipakkelia naamaan. Tilaa oli riittävästi, mutta peili löytyi vain vessasta. Aikaa puvun laittamiseen oli se tunteroinen. Opiskelijat antoivat pientä muistuttelua kuluvasta ajasta että kukaan ei myöhästyisi avajaisseremoniasta.

Kuva: Mizuki Kawai

Tilaisuudesta olisi voinut nauttia paljon enemmän jos ei olisi ollut ensimmäistä kertaa puku päällä kuumuudessa.. Myös itse avajaisseremonia kattoi pari pientä puhetta, punaisen nauhan leikkuuta ja hymyilemistä porottavan auringon alla. Kesto tapahtumalla oli noin varttitunti, minkä jälkeen oli useampi tunti vapaata. Vapaa-aika kului siihen että shoottailtiin kevyesti, kuvattiin Hollannin tiimin kanssa mainospätkää herkullisesta Nagoyalaisesta vesijohtovedestä ja tutustuttiin ihastuttavaan Venäjän edustajakaksikkoon!

Kuva: TaeYeon

Kun edustuspakkoa puku päällä ei ollut niin aika pian kuoriuduimme nahkaisista puvustamme ulos ja lähdimme kiertelemään paikkoja. Syömisen (kareeraisun!) ja paikallisen kahvilan metsästyksen jälkeen vaihdoimme asut Rune Factory 3:n Sharaan ja Carmeniin. Oleminen se parikin tuntia ilman hiostavaa pukua ja piilareita auttoi jaksamaan. Muutamat cossarit pitivät sisseinä kuumuudessa samoja asuja koko päivän, ( = iltapäivästä puoleenyöhön asti) mikä ei voinut olla missään nimessä miellyttävä kokemus.

Illan ohjelmaksi oli järjestetty vierailu One Piecestä tutun Thousand Sunny laivalla ja melkein harmitti että en ole sarjan fani.. Laiva oli kuitenkin todella upea ja itseasiassa ”sopimattomasta” ympäristöstä huolimatta otimme kuvia Ainon Carmenista kun muut jumittivat kannen alla ihmetellen laivan upeutta. Me ihmettelimme Japanin pimeää yötä ja nättiä merimaisemaa kameran linssin läpi.

Pääsin myös keinumaankin ! - Kuva: Mizuki Kawai

Väsymys alkoi näkyä cossareiden kasvoilla kun päivä alkoi kääntyä iltaan. Seuraava tapahtuma mihin meidän kuului ottaa osaa oli yhdentoista aikaan pienen livekonsertin jälkeen. Tähän kuului tiimien esittely tasanteella tapahtumakansan yläpuolella. Pari cossariparkaa kirjaimellisesti torkahti istualleen odotellessa ohjelman alkua kuumuuden ja väsymyksen takia.

Kun kaikki tiimit olivat esitelty niin oli aika viimein lähteä takaisin bussille ja hotellille. Lähtö tapahtumapaikalta venyi noin puolella tunnilla koska ohjeista huolimatta osa tiimeistä vaihtoi pukuja pois paikan päällä. (Teemapuiston vessassa ilmeisesti) Ensikosketus World waiting summitiin oli täällä, kiitos kanssacossareiden. Takaisin majoituksessa oltiin joskus puolenyön aikaan.

Patterit olivat aika lopussa, mutta huumorilla ja suomalaisella sisulla tuli selvittyä ensimmäinen varsinainen päivä!

Omotenashi – päivä

Ranskan tiimi ja studentit ! - Kuva: Eetu Lampsijärvi

Vapaapäivänä lähdimme Ranskan tiimin ja Omotenashi – opiskelijoiden voimin syömään Sushia ja sitten paikalliseen akvaarioon. Oli mukavaa päästä jutustelemaan rauhassa Ranskan tiimin että opiskelijoiden kanssa.. Viimeistään kalojen katselu ja valtavien rapujen kauhistelu sulatti jään ihmisten välillä. Lämpötila oli taas aikalailla huipussaan, mutta tavallisissa vaatteissa vaeltelu tuntui kuin lasten leikiltä ja päivä oli todella hauska.. Kiitos kaikille teille vaikka tuskimpa suomeksi tätä luette :3

Me, Mana, Toshiki ja Ihastuttava Team Korea ! Kuva: Eetu Lampsijärvi 

Vapaa-aika meni rattoisasti ja illansuussa oli luvassa Omotenashi - opiskelijoiden järjestämä tervetulijaisjuhla. Paikalle oli varattu pieni juhlatila screenillä, baarilla (ilmaisia juomia!) ja ruokatarjoilulla! Juomat jäi juomatta aikaisen tuomarointiajan vuoksi, mutta saimme mahamme täyteen ja samassa pöydässä olevat Korean edustajat olivat herttaisia. Opiskelijat olivat päättäneet laittaa illan ratoksi ohjelmanumeroksi bingoa, mutta meteli oli niin kova että
1) en kuullut numeroita kunnolla
2) koska olen vertikaalisesti rajoittunut ja pöytämme oli taka-alalla ravintolassa
> en nähnyt screenille kunnolla.
= en tiennyt missä numerossa oltiin menossa jolloin meinasin luovuttaa homman sikseen.

Kong, toinen puoli Korean tiimistä spottasi ahdinkoni ja alkoi apuna merkkailemaan bingoruudukostani oikeita numeroita alas. Sydäntä lämmitti :D..

Juhlissa vaihdeltiin myös tuliasia ja sitä mukaa mitä meidän laukut hupeni Suomi-pusseista niin lahjoja sateli takaisin muilta mailta.

Bileet eivät kestäneet kymmentä pidempään ja porukka lähti vaeltamaan kohti majoitusta ja mahdollisesti valmistautumaan seuraavan päivän tuomarointiin. Huominen jännitti valtavasti, mutta uni iski silmään kuitenkin jossakin vaiheessa. Ensimmäinen iso cosplaykoitos oli edessä !

OSAO:n artikkeli ja cosplay

Kuva ja editointi: Jouni Ylisuutari

Ohhoh mitään päivitystä ei ole kuulunut sitten Frostin ? Syy varmaan löytyy ihan cosplaysta itsestään sillä WCS pukujen tekeminen on pitänyt kumman kiireisenä. Heitän nyt kuitenkin yhden julkaisemistaan odottavan pikku päivityksen tänne.

Ylläoleva kuva on OSAO:n nettiartikkelista joka käsitteli Vaatetusompelija - linjaa. Koko jutun voi lukea TÄÄLTÄ. Ajauduin haastatteluun koulun opettajien kautta jotka intoilivat siitä että koulussa on tällainen muikea edustaja joka lähtee Japaniin ensi kesänä ja ilmaisin että haastattelu onnistuu. Tämä kyseinen artikkeli oli lyhyt ja toimittaja antoi kiireestä huolimatta tarkistaa itse tekstin ennen julkaisua että asiavirheitä ei tullut. Tämän vuoksi ei liikaa tarvinnut stressata lopputuloksesta (itse haastatteluun kului se noin 15 min max) ja juttu käsitteli enimmäkseen itse opiskelualaa. Jos joku innostuu lähtemään amikseen tämän inspiroimana niin hienoa :D

Cosplayn liittäminen artikkeliin oli opettajien mielestä kiinnostava ajatus sen vuoksi että Vaatetusompelijaksi opiskelua pidetään kuivana opiskelulinjana missä ei pääse toteuttamaan itseään millään lailla .... mikä ei pidä paikkaansa.

Oma suosikkikuva - Kuva ja editointi: Jouni Ylisuutari

Valokuvat otettiin paria viikkoa myöhemmin ja toimittaja halusi kuviin jonkun näyttävän cosplayasun. Parhaiten hollilla oli tottakai Summit karsinta - asu Shara, mutta loppujen lopuksi itse kuva minkä kuvaaja valitsi sopivaksi näytti asusta vain puolikkaan, mikä harmitti sillä puvun omasta mielestä kauneimmat osat jäivät kokonaan piiloon. (Hame muunmuassa mistä itse pidän ihan valtavasti) Kuva oli onnistunut, mutta loi omiin silmiin ehkä liikaa varjoja kasvoihin. Sain onneksi kuvasaldoa luvan kanssa myös omaan käyttööni, mikä oli aivan ihana juttu. Vuodenaikojen vaihtelu on iso osa Rune Factory pelejä, mutta asut eivät vaihdu vaikka vuodenaika vaihtuukin talveksi.. siksi oikeastaan luminen keväinen Oulun Pikisaari sopi taustaksi hyvin.

Kuva ja editointi: Jouni Ylisuutari

Kuvien opetus oli se että ehkä poseeraaminen myös ei tutun kuvaajan edessä tuntuu ihan semi luontevalta, tosin lopputuloksesta ei ihan samanlaista varmuutta ole. Kokemuksena kuitenkin lyhyt KYLMÄ kuvaussessio oli hauska ja valtava kiitos kuvaajalle.

Nyt kevät on jo pitkällä ja kesä lähestyy kovaa vauhtia. Työstän finaalipukuun yhtä osa-aluetta myös koululla ja olen rakkautta täynnä siitä että olen saanut toteuttaa niin paljon omiakin asioita koulutöiden lomassa. Tuntuu että olen löytänyt uusen maaailman missä saan oikeasti kaavoituksellisille - ja ompeluun liittyville ongelmille ratkaisuja ja opin materiaaleista ja työtavoista.

Aika kirii, seuraava coni onkin Mimicon Mikkelissä ! Nähkäämme siellä :3

Frostbite 2015 - Eka yläikäisten pakkasenpurema

Kuva: Nyymix

Frostiviikonloppu hujahti ohi turhan nopeaa. Blogissa en tainnut mainostaa, mutta tällekkin conille oli luvassa tuomatointia, nyt ihan perinteisen ryhmäkisan muodossa ! Tuntui yllättävän luontevalta nakutella hakemusta cosplaytuomariksi ennen joulua ja kuinkas sitten kävikään: pääsin tuomaroimaan Frostin upeita kisaajia esityksineen. Järkeen ei vieläkään meinaa käydä se että kisa järjestyi ilman peruutuksia ja kaikki 14 yksilöä tai paria pääsi kuin pääsikin lavalle. Aivan mieletöntä !

Eniten lauantaipäivältä olen siitä iloinen että tuomarointi soljui tälläkin porukalla näin ihanan jouhevasti. Oma tuomarointikokemus karttuu pikkuhiljaa ja tuntuu ehkä että osaan arvostaa taas enemmän ihmisten osaamista tälläkin puolella cosplaykisoja. Vähimmäisvaatimus mitä itselleni asetin tuomarina oli se että kykenen täyttämään ne kriteerit mitä tuomareilta itse vaadin. Siihen kuului muunmuassa se että halusin ajan kanssa tutustua pukureffien lisäksi sarjojen taustoihin ihan kunnolla. Viikko mitä tähän annettiin oli vähän turhan lyhyt aika, mutta riitti sarjojen kuvausten lukemiseen ja tarkasteluun minkä luontoisia hahmoja lavalle nousee. Jos tästä jotakin hyötyä oli niin ainakin se kasvatti omaa varmuutta ennen varsinaista h-hetkeä. Tuntui että esityksetkin avautuivat hyvin sen ansiosta. Mahtavia esityksiä oli monia !

Kuva: Elina cosplay:n käsivara

Toinen osa-alue missä itse haluan toimia omien odotusten mukaan on se että palautteenantoa ei pitkitetä kuukausitolkulla tai palautetta ei pyynnöstä huolimatta saavu ollenkaan. Tämä ei ole vain pienten kisojen vaan ihan isompienkin ongelma. Palautetta siis saa ja pitää pyytää jos sitä haluaa ja pyrin antamaan sitä hetimiten. Tottakai esitystä on helpompi arvioida tuoreesta muistista kuin valottuneen videotallenteen kautta. Puvussa voi mennä helpommin omien muistiinpanojen ja anikin reffien avulla, mutta.. koska minusta esitystä tulisi enimmäkseen tuomaroida ensivaikutelmansa mukaan niin.. tuore palaute = parempi palaute.

Halu päästä takaisin tuomarihuoneeseen on kova, ja jos tällainen tilaisuus tulee niin varmana tartun siihen.  ISO ISO kiitos kisaajille että muille tuomareille. Frostin lauantai oli väsyttävin, mutta mielenkiintoisin coniduunipäivä pitkään aikaan !

Jos kisa jäi omalta osalta välistä tai esityksiä kuumottaisi katsoa uudemman kerran niin Bardiel's Videography tarjoaa esitykset videotallenteina.

Oho joku kuva iltabileistäkin - Iitu ja Miipa

Iltabileet olivat hauskat, kunhan pääsin paikalle toivuttuani kisasta, Änkkäsin einesmuonaa naamariin, join litran vettä, vedin särkylääkettä päänsärkyyn ja tunsin oloni taas ihmiseksi. Nykäisin päälleni Takahashi Minamin ja Everyday Kachuusha asun ja ehdin näppärästi kuvaamaan yhdistyksen tanssiryhmän esitystä. (Hyvin vedetty!) Suomalaista jonotusta oli havaittavissa baaritiskeille, mutta yllättävän kiltisti ja itse bilekansa tuntui olevan hyvillä mielin liikenteessä. Mikä tärkeintä tuli sosiaalisoitua ihmisten kanssa. ( Oikeasti kanssa harmittaa kun en saanut AtsuMina frendsietä kanssasi Euphidori :c )

Alkoholillisissa iltabileissä olen tainnut olla viimeksi ensimmäisessä Desussa, joten iltabileet oli siihen nähden ehkä parasta ikinä verrattuna kämäiseen baariin missä bileet ensimmäisen kerran pidettiin. Musiikkia, ihmisiä, esiintyjiä, tanssilattia. Tämä käy ! Yöllä sitten tuli käyskenneltyä huonekavereiden kanssa takaisin Omppuun ja vasta sunnuntaina puolenpäivän aikaan raahasimme luumme conipaikalle.

Puchuu - kamu ja blurrinen selfie

Luentoja mitä itse kuuntelin oli ainoastaan yksi: Ilonan pitämä Cosplayn markkinointiteoria perjantaina. Kyselyiden tulokset olivat kyseisen luennon kiinnostavinta antia, vaikka mitään mieltä räjäyttävää luennosta ei irronnutkaan. Luontevaa luennoitsijaa on kuitenkin mukava kuunnella. (Elffiosuus oli menossa kun sain oman pyllyni penkkiin)

Ohjelmanumeroita mihin osallistuin oli kaverin pitämä Yaoi - keskustelupiiri suunnuntaina, missä pienellä porukalla puhuttiin näistä kirjallisista "aarteista" ja niiden kauneuksista ja kauheuksista. Nautin ja hauskaa oli vaikka tuntui välillä saatoin olla itse liikaa äänessä. Kiitos tästä myös ! Ilo olla mukana jälleen kerran :D Rentoudesta kielii jo se että ylipäätään sain papatettua tuntemattomien seurassa niin paljon..

Koetin ympätä tähän postaukseen tavallista enemmän ajatusta, sillä tuntuu että välillä täällä blogaamisen iloisessa maailmassa unohdun turhan tylsään jaaritteluun ja luettelointiin mitä on tullut tehtyä ja missä uskaltamatta tuoda omaa ajatusta mukaani. Toivonmukaan osaan tehdä tähän korjausta ajan mittaan..

KUITENKIN viikonloppu oli pakettina erilainen, kiinnostava ja haastava. Arkeen on vähän kankeaa palata, mutta sentään cosplay never stop niin tekeminen ei pääse loppumaan. Huhhuh tätä käsivaran mittaa.

Seuraavaksi Kemin mangapäivät !

Yukicon 2015 - Esitysrysäyksiä lumisessa Espoossa

Nyt takaisin kotikonnuille ja Yukicon on onnellisesti takana. Vaikka Yukicon on saanut niskaansa paljon ikävääkin noottia niin ainakin itsellä on positiivista sanottavaa tähän kelkkaan sen puolesta että taka-iskuista huolimatta ainakin lavan takana ilmapiiri oli hyvä, järjestävät avuliaita ja iloisia kaikesta kiireestä ja stressistä huolimatta.

Kuvaaja: Nyymix

Lauantaina saimme avajaisseremoniassa kunnian esiintyä yhdistyksen voimin ja molempiin esityksiin, aamuiseen ja iltapäiväiseen saimme ruhtinaallisen tunnin harjoitusajan. Vaksi tai joku vastaava-mies kävi tuomassa jopa toimivat irtokajarit harjoituksiin että saimme kunnon voluumit siitä huolimatta että valo- ja ääniteknikko ei ollut paikalla. Harjoitukset menivät hyvin ja näin isolla porukalla AINA lavaharjoitusaika on enemmän kuin plussaa.

Shouko (ylläoleva kuva) oli päällä harvinaisen vähän aikaa ja oli puvuista vähiten mieluisin sen vuoksi että en tulevan puvunvaihdon vuoksi pystynyt tekemään sellaista meikkiä mitä halusin ellen olisi repinyt samantien esityksen jälkeen naaman puhtaaksi pohjameikistä lähtien ja olisi pistänyt kaiken uusiksi. Menin siis Kasamatsun rajauksilla ja hieman simppelimmällä ulkonäöllä. Naisesta mieheksi on hieman työlästä muuntautua pienellä vaivalla jos silmissä on tekoripset. Ei niitä siis tällä kertaa.

kuvaaja: Nyymix

Kuroko no basket esitys oli omakohtainen lauantain huipennus. Jouduimme yhtälailla odottelemaan kisan alkua kuin kaikki muutkin, mutta meidän jäseniä ja itseäni en viitsi sääliä, kovimmilla varmaan olivat NCC - kisaajat. Arvokisat ovat aina stressaavia joten pitkä odottelu saattoi helposti nostattaa jännittämistä yli yhdeksäntuhannen. Nyt conin jälkeen tehtävänä on tuijottaa kisaesitykset läpi ja katsoa mitä kisalla oli tässä Yukissa tarjottavanaan. Onnea karsintavoittajalle rutkasti !

Itse esitys oli aivan mahtava kokemus ja tuntui että sain annettua kaikkeni. Liftit ja ajoitukset koripallojen kanssa oli kaikkein hermostuttavin osuus, mutta menivät videosta päätellen hyvin. Energia oli kohdillaan ja aika teki taas maagisen warppauksen että esitys meni yhdessä hujauksessa. Kiitos oli mahtavaa !

Se ainut kuva mitä meistä kahdesta napattiin. Kuvaaja: Suomen Otakunurkka

Yukio Kasamatsussa ylpein olen kanjien ja numeroiden aplikoinnista.. materiaalit peliasuihin olivat vanhasta tekemättömistä puvuista, mutta en onneksi ollut tehnyt mitään järkyttävää kaavotusmokaa aikanaan. Aplikoinnit onnistuivat todella nätisti. Täysin pelipaitamainen matsku ei ollut, mutta hoiti asiansa ja sain tämän cossin viimein kasaan ja pois sydämeltäni. Kasamatsun kulmakarvat ovat .... valloittavat eikö?

Sain tämä puku päällä ensimmäisen väkisinhalaajan. Joko annoin sellaisen kuvan että on ok halata tai sitten olin niin järkyttänyt että en muista sanoneeni joo kysymykseen. Jos fanityttö X luet tätä tekstiä ja tunnistat itsesi niin kysy seuraavalla kerralla että onko kaulaan kapsahtaminen ok. Fanityttöfeelsit ovat ihan mukavia, mutta olo oli jokseenkin vaivaantunut kun tuntematon ihminen on yhtäkkiä iholla kysymättä. Luultavammin antaisin halauksen julkisella paikalla jos lupaa kysyy ja puku antaa periksi, mutta muistetaan ne käytöstavat kuitenkin. *heristelee sormeaan kuin vanha tantta*

Kuvaaja: nyymix 

Vaikka sunnuntai alkoi sillä että kaaduin lähtiessä persuksilleni kiireessä matkalla autolle ja lumen aiheuttamista kriiseistä huolimatta (Aamutuimaan auto oli juttunut hankeen) olimme Ainon kanssa myöhässä vain about viitisen minuuttia. WUHUU. Tuomarointi oli hektistä ja kiinnostavaa ja valtavan jännittävää. Maijan seurassa oli ilo tuomaroida ! Pahoittelen tosin sitä että verkkaisuuteni vuoksi en saanut sanoja suustani niin hyvin kuin olisi tahtonut yhden ryhmän tullessa pyytämään palautetta. Eiköhän hoksottimet ja leukaperät lousku hieman nopeammin kunhan kokemusta tulee lisää. Palautetta saa pyytää laittamalla joko sähköpostia osoitteeseen sononen[at]hotmail.com tai minut tavoittaa myös laittamalla viestiä cosplaysivuni kautta kuten yksi kisaaja on toiminut. Palautetta annan enemmän kuin mielelläni.

Kisajärjestelyt ja ylipäätänsä kaikki tuntuivat toimivan liukkaammin sunnuntaipäivänä ja piipahdimme vielä päättäjäisissä missä palkittiin meidän oma cossikuvaajamme Samin kuva Hellsing photoshootista yleisön suosikkina! ONNEA! Sain itse myös kehystettynä oman osallistujakuvan ja varmasti jos ensi vuonna vastaava mahdollisuus tulee ja jotakin omaottamia tai minusta otettuja kuvia on niin osallistun ihan vaan.. koska voin ! Helpoin tapa kisata ikinä.. liittää pari tiedostoa ja nakuttelee muutaman rivin lomakkeeseen. Tehkää se ihmiset, tiedän että teillä on tiedostoissanne ihan mielettömiä cossikuvia.

Kuroko no Basket esitys NCC - kisan väliajalla

Baka to test - esitys avajaisissa

Tällainen selfie löytyi kännykästä viikonlopun jäljiltä. Kiitos Hannu ja Helly.

Nyt seuraavan etappi on Frostbite ! Kiitos Yukicon.

Tämä ei ole uudenvuodenpäivitys

.. vaan pian Yukiin matka käy !

Baka to test shoukanchuu (Shouko) - Kuroko no Basket (Yukio) - Rune Factory 2 (Shara)

Yukicon varmasti kuumottelee jo monilla kovasti. Itsellä ei pukujen puolesta ole mitään paniikkia, mutta edessä on esiintymisiä ja ensimmäistä kertaa eläissäni isommassa tapahtumassa tuomarointia. Sopiva kutina on päällä, melkein toivoisin jo että viikonloppu koittaisi aijemmin vaikka tiedän että 90% sinne tulevista rukoilevat Jeesukselta, Allahilta ja Saatanalta lisäaikaa että varmasti saisivat cossinsa valmiiksi ja kauniiksi. (okei huomenna on jo torstai, ehkä tässä ei ole mihinkään kiire)

Noin kauas etelään on aina täältä pohjoisen perukoilta raskasta lähteä, mutta mukana lähtee taas sama vanha uskollinen poppoo ja yhdistyksen vahvistukset että Yukionistakin varmasti tulee unohtumaton. Viime vuodelta tapahtumasta jäi hyvä maku, vaikkakin puhe-ohjelmalle ei kamalana annettu painoa ihan vaan jo nuoren kävijäkunnan vuoksi, mutta pakko myöntää että syyllistyn tähän itsekkin vaikka en lukeudu enää nuorisoon. Esityskisaamisen ABC voi myös kiinnostuksesta huolimatta mennä hieman ohi, vaikka kiinnostaisi kovasti. KATSOTAAN jos.. katsotaan.

Kuvaaja: Rullarinkeli

Cosplay-photoshoot kilpailun finaalipaikka myös mätkähti.. hieman suurella yllätyksellä sillä kuvittelin että osallistujamäärä olisi sen verta suuri että 10. parhaan paikka olisi tiukassa. Näkee sitten miten pöljän käy.. 

Varsinaista uudenvuodenpäivitystä en tänä(kään) vuotena nyt postaa, mutta sanotaanko että odotan tulevalta vuodelta paljon asioita. Tulossa mieletön ja työntäytteinen vuosi 2015 ! Kiitos edellisestä ja odotan innolla tulevaa.

Yukissa nähdään !