Cosvision 2016 - Kävin jopa luennoilla ja back to blogging

Hellou ja pitkän hiljaiselon jälkeen täällä taas!

Cosvision viikonloppu on nyt takana ja minulle Cosvision oli TODELLA odotettu tapahtuma. Itse cosplayharrastajana olen valtavan iloinen että suomessa on tapahtuma joka keskittyy omaan rakkaaseen harrastukseen eli postimerkkien keräämiseen. Eikun siis Cosplayhyn. Kaksi pitkää vuotta odotusta oli nyt takana ja oli aika matkustaa Hämeenlinnaan!

Kuitenkin itse asiaan: Tapahtumaan lähdettiin matkaamaan tutusti Oulusta käsin. Matkallakin vielä ihmetytti pari juttua infoviestistä ryhmäkisaajille: Muun muassa kisan alkamiskohta oli ristiriidassa meille annetun infon kanssa (Ohjelmalehtisessä luki että kisa alkaa 11:00 ja tieto oli tullut että kisa alkaa 11:30?) Noh tieto oli kuitenkin kisapäivälle milloin olla ja missä aamusta oli kisan alkamiskohta mikä vaan, niin päätimme pärjätä tällä informaatiolla.

Kuvamatskua luennolta.

Asetuimme mukavasti läheiseen Sokos - hotelliin ja nautimme ihanasta aamupalasta ennen coniin lähtöä. (Nakit ♥) Oma coniporukka hajaantui, kuka nyt töihin ja myyntipöydille ja osa luennoille. Itse tarkistin Conin ensimmäisen luennon: Cosplay-meikin ja erikoistehosteiden alkeet.

Luento oli, kuten nimestä kuuluukin, asian alkeita, mutta jäi hieman harmittamaan miten tuntui että moneen ilmaan jääneeseen kysymykseen luennoitsijalla vastaus oli kannattaa itse kokeilla ja testailla mikä sinulla toimii, kun nyt kuitenkin oltiin luennolla kuulemassa niitä vinkkejä mitä kannattaa kokeilla.

Haluan infoa! Muutama hyödyllinen onneksi löytyi, että sain poistua ihan hyvillä mielin luennolta.

Luennolta lähtiessä ihmettelin meikkaavien ja pukua pukevien cossareiden tunkua luentosalin edessä ja kanssaconittaja valaisi että luentosalin vieressä sijaitsi myös cossipukuhuone johon sillä hetkellä ei mahtunut ilmeisesti edes murto-osa porukasta. Pukuhuone oli fiksusti unisex (pisteet tästä!) mutta huomattavan pieni mikä ruuhkautti luentosalin edustan kiitettävästi. Pieni pukuhuone ei riittänyt missään määrin Cosplaytapahtuman pukkariksi ainakaan aamupäivästä lauantaina.

Iso tukka on iso.

Edessä oli nyt Hallcosplay-kisa ja Kutsuvieraskisa. Kutsuvieraskisaa odotin kovasti pienestä osallistujamäärästä huolimatta ja oikeasti liikutuinkin esitysten aikana! Oijoi~ Onneksi olkoon sijoittuneille ja kiitos kaikille osaanottajille esityksistä. Hall-cosplay kisaa juonsi tuttu, mutta vaikka kyseessä ei olisi ollut tuttu niin olisin silti potenut sisäistä tuskaa juontajan puolesta kun seurasin millainen kohellus Hall-cosplay-kisasta saatiin aikaan. Juontajalle ei ollut ehtinyt oikeat paperit kisaajista ja missä järjestyksessä nämä ovat tulossa lavalle ja KETÄ on tulossa lavalle. Hannu hoiti homman kuitenkin kotiin kunnialla. Hyvä pelastus ja homma pysyi kasassa pienestä kaaoksesta huolimatta. (Hannu, palaa juontolavoille, oot ihana)

Kyseinen hurmaava tuttu (Hannu) iskettiin vielä illan Pukuvuotoon paikkamaan sairastunutta osapuolta joten pitihän Loungeen kuitenkin lähtä kuuntelemaan millainen Pukuvuoto tällä lisäyksellä oli tulossa. Olin katsonut aikaisempia Pukuvuotoja netin kautta ja ollut viihdyttynyt, mutta pakko nyt tästä sanoa että tämän Pukuvuodon jutut hairahtui sivuraiteille niin usein että aihepiireistä ei oikeastaan saatu irti juurikaan mitään mielenkiintoista. Oletin myöhäisestä ajankohdasta huolimatta enemmän asiapitoisempaa settiä, mutta sain sijaan vaan parit naurut ja kokonaisuutena Pukuvuoto oli tämänastisista heikoin. Olisin myös toivonut Loungeen enemmän mahdollista ohjelmaa koska itse iltabileet olivat kuitenkin semi hyvän hintaiset, (ilman ennakkoa 7,5€) siihen nähden että luvassa oli vain kaksi puheohjelmaa ja tanssibileet ja toinen puheohjelmasta on sijainnin puolesta vain yläikäisille. Nostalgialuennointi olisi voinut kiinnostaa myös alaikäisiä harrastajia.

Kuvaaja: Ninnu cosplay

Sunnuntaipäivä sarasti komeana ja aikaisin aamusta kääpiöposse hoiti itsensä bäkkärille ja lavan taakse. Saimme aivan ihanan erillisen pukkarin yläkerrasta meidän mamman saattelemana (Mamma en tiedä kuka olet, mutta olit todella ystävällinen ja hurmaava. Kiitos!) ja pienen lämpän jälkeen lähdimme porukalla lavaharjoituksiin. Kaikki toimi sunnuntaina kamalan lutvikkaasti ja kahden harjoituskerran jälkeen jäi myös hyvä fiilis ennen esitystä. Lavalla oli tällä porukalla rehellisen hauskaa ja ilmeisesti saimme välitettyä sem myös katsojille. Yhdistyksen esityksen päärooleissa (Viisas ja Jörö) oli muutama nuoremmista jäsenistämme jotka vetivät homman hyvin kotiin ja samaten Nuhanenänä oma lavatuore serkkutyttö, josta olen myös yhtälailla kamalan ylpeä. Olette upeita! Kiitos kaikki kääpiöt hauskasta ja piristävästä lavakokemuksesta! Esityksen ohjausksesta vastasi Rullarinkeli ja käsikirjoituksesta Iitu.

Juttu mikä vähän hiersi oli se että seitsemän kääpiön ryhmälle annettiin vain yksi pokaali. Itse henkilökohtaisesti ottaisin vastaan vaikka niitä ”tylsiä” cosplaylajimitaleita sen vuoksi että silloin jokainen ryhmän jäsen saisi konkreettisen muiston mukaansa.

Koska kääpiöselfieitä ei voi olla liikaa.

Kamat piti hoitaa nopsasti pois lavan takaa ja kääpiötyövoimalla yhteistyöllä saimme tavarat pakattua ja roippeet autoon. Hengasin itse lopun päivää puolicossissa ja kävin katsomassa vielä itselle Conin viimeisen luennon Elokuvaamisen perusteet CMV-käyttöön. Tämä luento oli hauska ja hyvä paketti.. kävin itse myös viime Cosvisionissa CMV luennolla ja pelkäsin saavani saman setin, mutta luennoitsija antoi hyviä toimivia esimerkkejä ja taidan nyt oikeasti ymmärtää jopa kuvaamisen puolesta pari juttua enemmän. Kiitos hyvästä luennosta!

Lopuksi kävimme myös tsekkaamassa päättäjäiset jotka olivat hyvin lyhyestä-virsi-kaunis - mallilla. Itse Cosvisionissa tänä vuonna tuntui että kehittämisen varaa olisi ollut, mutta jotta en kuulosta liian masentavalta tai niin minusta Verkatehtaan tilat olivat tapahtumalle hyvin toimivat. Verkatehtaan oma henkilökunta oli myös aivan priimaa: todella ystävällistä ja asiallista!

Myös Verkatehtaan ympäristö ja ylipäätään Hämeenlinna on kamalan kuvauksellisen näköinen kaupunki että pukujen kuvaus lähiympäristössä on ollut varmasti monelle hyvin hedelmällistä, mikä on Cosplayaiheiselle tapahtumalle ehdotonta plussaa.

Pistetää ny vielä yksi kiva selfie viikonlopulta koska Miina on ihana.

Hämeenlinnassa kaupunkina ei muuta huonoa ole kuin se että kohtuuhintaisia majoitusmahdollisuuksia ei ole paljoa. Ehkä seuraavaan Cosvisioniin laajempaa mahdollisuutta lattiamajoitukselle? Positiivista sanottavaa löytyy myös bäkkäriltä erityisesti sunnuntailta kun siellä tuli pyörittyä: Mammat ja muut lavan takana työskentelevät immeiset olivat tehokkaita, hymysuisia ja sopivan jämptejä. AIVAN IHANAA. Se että palkintojenjako oli kisan yhteydessä oli myös todella positiivinen asia ja kehitys aikaisempaan vuoteen. Tulosten pitkittäminen päättäjäisiin on vaan turhaa kiusaamista kisaajille ja rehellisesti vanhanaikaista. Ohjelmakattauksessa oli myös kiinnostavia luentoja mitä jäi myös vielä kuulematta vaikka peruuntumiset vähän surettivatkin. Cosvision kun tulet uudestaan: Olen 100% todennäköisyydellä varmasti siellä! Kiitos Cosvision 2016!

Ja kuten varmaan jotkut arvaneekin niin viimeistä WCS päivitystä ei tule.. enimmäkseen vain siitä syystä että lykkäsin koko postauksen kirjoittamista niin pitkälle että koko kirjoittaminen alkoi tuntua jo hölmöltä. Koko kokemus viime vuodelta oli sanoikuvaamattoman upea, mutta nyt aika siirtyä blogin kanssa kirjoittamaan uusista tuulista ja suunnitelmista!

Seuraavaksi Saksan Dokomi! Stay tuned. Mukaan lähtee Sonoko♥

WCS 2015 4/5 Harjoitukset ja finaali

Viimein kenraalit ja finaalipäivä.

Kenraaleihin lähtö oli kohellusta koska pieni rekka joka oli varattu lavasteiden kuljetukseen pönötti avoimena kadunvarressa ja monella kisaajalla oli ajatuksena se että omat lavasteet oli saatava ensimmäisenä kyytiin. Sillä ei ollut mitään väliä kuinka alku tai loppupääässä kisaajaumero oli miten pikkurekkaa pakattiin eikä kukaan organisoinut tätä touhua mitenkään. Katsoimme touhua jonkun aikaa ja patentoimme kantokahvan pakkausteipistä (Eetu olet supermies!) ja raahasimme kolmeen pekkaan kaikki tavarat kävellen tapahtumapaikalle. Kannatti olla äkäisiä. Tämän saman tempun teki pari muutakin tiimiä.

Mieleen jäi lämpimästi myös team Korean organisaattori joka otti kantaakseen Ainolta ison laatikon loppumatkasta. Herrasmiehiä oikeasti löytyy tästä maailmasta. ;_; KIITOS!

Kuva: Mizuki Kawai

Jos jotakin kenraalipäivästä oppi oli se että ennakoiminen, tehokkuus ja se että olimme järjestäneet tavarat fiksusti tätä päivää varten tosissaan kannatti. Saimme kasattua kaikki lavasteet juuri ennen kuin infotilaisuus alkoi. Itse aikataulu oli (taas) pettänyt ja aikaisemman informaation mukaan meillä olisi pitänyt olla vielä aikaa kasata lavasteita infon jälkeen: EI OLLUT. Team Finland lavaharjoituksiin heti. Onneksi kaikki oli järjestyksessä.

Kuva: Mizuki Kawai

Kahdella lavaharjoituskerralla lavasteet saatiin oikealle kohdilleen. Harjoitukset menivät hyvin, kaikki oli hyvin. Jännityksen haistoi jo takahuoneessa ilmassa.. Kaatuilevia lavasteita, rikkoutuvia lavasteita.. näiden takia ihmisten tappelemista aikaa vastaan.. Luojan kiitos emme joutuneet sen pahempaa tekemään kuin marssimaan Tokyuu handsiin ostamaan lisää teippiä.

Esiintymistilanteissa tuntuu aina huojentavalta se että itse kenraaliharjoitus menee putkeen.. jos ei niin voin vain kuvitella, että miltä mahtaisi tuntua nousta lavalle seuraavana päivänä jos koko esityksen totetuminen on täysin vaakavalaudalla. Joskus tottakai iskee pelko siitä että kenraalit meni putkeen, meneekö kaikki perseelleen sitten esityksessä? Tiedän että moni tiimiä jäi vielä iltamyöhään tekemään töitä.. Mahtavin oli yhdessä lähislotissa harjoitteleva tiimi jonka lavaste kaatui aina uudestaan ja uudestaan, mutta kaksikko vain nauroi..

FINAALIPÄIVÄ

Kuva: BurmSeon Lee - Maachi pitelee kylttiä :3

Finaalipäivänä ennen kisaa oli punaisen maton aika ja vaihteeksi lämpötilat olivat huippulukemissa. Kokemus oli hauska ja pääsimme johtamaan letkaa ensimmäisellä marssilla punaisen maton poikki.. Tästä eventistä on todella kivoja ja hymyileväisiä kuvia ja varsinkin menomatkasta kun oikeasti kuumuus ei tuntunut pahalta ja poseeraaminen oli oikeasti hauskaa.

Matka kulki Sunshine Sakaelta takaisin hotellin aulaan. Aulassa kaikki saivat tankata hieman vettä ja hieman hitaamin kulkeva poseerausjono palasi takaisin posettamaan joukkokuvaan. Tässä vaiheessa näin kun Kiinan tiimin tytöt palasivat ennen joukkokuvaa jo takaisin ilmastoinnin viileyteen (luultavammin huonovointisuuden vuoksi) ja muut jäivät äheltämään itseään joukkopotrettiin. Ongelma oli se että millään kaikkia ei saanut näkymään kuvassa. CRAZY SMILE PEOPLE!! Australian toinen edustaja kiroili tässä vaiheessa värikkäästi kuumuutta ja epäselviä ohjeita ja koin jotenkin suurta yhteyttä .. :D

Porukka päästettiin viimein pahasta, mutta sanotaanko että vähäpukeisimmat pukuilijat pääsivät tässä tapahtumassa helpoimmalla. Oli aika viimein lähteä valmistautumaan illan finaaleihin!

Ehdimme onneksi myös pistäytymään ennen tapahtumapaikalle lähtöä kahvilassa :3

Kuva: Mana Ikeda

Meillä odotus ei ollut kovinkaan pitkä, toisin kuin muilla ja kun kaikki oli varmistettu ja tarkistettu niin pääsimme jo hyvillä tulilla lavalle. Vielä viimehetken tsemppaukset ja viimein pystyi sanomaan oikeasti sydän pompottaen toiselle: "Nyt mennään!"

Olen edelleen pettynyt siitä että niin "pienellä" asialla kuin lavasteiden väärällä asettelulla oli koko esityksen yleisilmeeseen niin suuri vaikutus. On melkein helpopaa käsitellä pienessä päässän virhe minkä tekee itse kuin se että jokin menee pieleen itsestä riippumattomista syistä. Kun lavalle on menossa 26 eri maata ei voi kukaan varmistella että osaatteko varmasti tehdä sen mitä pyydetään.. pitää vaan luottaa. Luottaminen ei riittänyt.

Lohduksi ei riitä se että suurinosa ei huomannut että mitään mokaa tapahtui sillä se visio mitä piti pystyä näyttämään maailmalle ei toteutunut. Haikailin jälestäpäin myös toista taltiointia esityksestä sillä tuntui että livelähetyksessä kuvaaja keskittyi epäoleellisiin asioihin, muunmuassa kuvasi minun tietoisesti poispäin käännettyä selkää eikä Ainon naamaa silloin kun olisi ollut sen tarve. Note to mysef: Jos valomiehiin ei voi aina luottaa niin ei myöskään siihen että kamera keskittyy oleelliseen. Ei edes Summitissa.

Ainoa totuus mikä lämmittää oli se että molemmat teimme lavalla parhaamme. Olen ylpeä meistä molemmista. Ihan aikuisten oikeasti.

Why u such perf. Ennen esitystä fiilikset (Kuva: Rullaronkeli - instagram)

Jälkikäteen muunmuassa lyhyessä TV-Aichin dokumentissa näin lisää ihmisten backstage-fiiliksiä mitä jäi omalta jännitykseltä huomaamatta.. Tosin en usko että kovin moni ehtii omalta jännitykseltä miettimään paljoakaan muita.. Dokkarissa näkyi muutamien muitenkin pettymyksiä, maanista harjoittelua ennen esitystä, samaa jännitystä mistä olin itsekkin osallisena ja pukuilijoiden palavaa halua antaa parhaansa. Hulluja ihmisiä. Olette mielettömiä. Tämä on palanen joka on iso ja tärkeä osa summittia.

Aika meni yllättävän nopeaa ja siinä vaiheessa kun voittajat julkistettiin niin kaikki olivat varmasti väsyneitä, mutta palkinnot löysivät omistajansa! Meksikon voitto tuntui jo kaukaa ennustetulta, mutta jätkät vetivät mielettömän shown ja puvut olivat upeat.. Tässä vaiheessa myös tuntuu että voisin palailla katselemaan finaaliesityksiä uudestaan uusin silmin ja nostalgioimaan.. ehkä viinin kera ja seuran? MUTTA viimeinkin reissun yksi huipennus oli ohi ja luvassa seuraavana päivänä kuumaakin kuumempi paraati!

Cosvision 2014 - Coni minun makuuni

Kuka hullu lähtee kahteen coniin kahden viikon sisään? Ilmeisesti minä. Ensiksi kuitenkin Cosvisionista.

Cosvision jätti hyvän mielen ja innon lähteä seuraavanakin vuonna tapahtumaan ! Tälle samalle viikonlopulle oli ympätty itselle kaksi isoa juttua: Taisteluparini Ainon esiintyminen Kutsuvieraskisassa ja OF:n ensimmäinen kisaaminen ryhmässä sitten muutaman vuoden takaisen GTO - esityksen.

Kutsuvieraskisa

Tapahtuma oli tunteiden con itselle siinäkin mielessä että pääsin lauantaina lavan taakse kun olin Ainon avustajana mukana Kutsuvieraskisassa. Onnistuin lavalla sössimään yhden lavasteen paikan ja aiheutin tahatonta tilannekomiikkaa kisan aikana kun Aino palasi ääneen äristen korjaamaan sen.. Melkein hajosin elämääni tässä vaiheessa ("Voipaskavoipaska ANTEEKSI!! ;___;") mutta kun esitys meni ihan nappiin niin säntäsin istumaan cossiparini viereen ja pääsin jännittämään tuloksia hänen kanssaan.. Uudemman kerran liikutus iski paremmasta syystä kun Ainolle sitten napsahti ensimmäinen sija kisasta. Oli tullut elettyä sivustakatsojana ja nähtyä se vaiva ja työ mitä puvun ja esityksen eteen oli nähty että en voinut kuin olla valtavan onnellinen ja ylpeä. Valtavasti onnitteluja myös toiseksi ja kolmanneksi sijoittuneille kutsuvieraskisaajille !

Kutsuvieraskisa oli omiin silmiin onnistunut uusi kisamuoto minkä jälleentulemista odotan innolla ensi vuonna ! Ensivuonna olisi tosin hienoa jos määriteltäisiin paremmin myös yleisölle mitä esitykseltä haetaan, esimerkkinä: onko esitys ja puku 50/50 tai mitä tuomaristo mahdollisesti arvioinnissaan painottaa.

Operaatio Fix-it

Toisena hauskana juttuna lauantaipäivälle oli projekti ( jonka olisi ollut ihana pitää kaksipäiväisenä ) Operaatio Fix-it eli Cosplayritarit - projekti missä olin mukana lauantaina. Tarjosimme ritarikaverini kanssa apua langan, pikaliiman, kaksipuoleisen teipin, kuumaliiman, jesarin ja kaiken muun hajoavalle cosplaypuvulle hyödyllisen tavaran muodossa ja autoimme apua tarvitsevia tapahtuman aikana. ¨

Itsellä upposi aamupäivä melkein kokonaan Kutsuvieraskisan lavan takana, mutta onneksi ehdin väliajalla jeesailemaan kuitenkin cossareita myös. (Näytin varmaan lavan takana ylivarustetulta cosplay-apulaiselta sellaiselle joka ei tiennyt mikä homman nimi oli) Tämä projekti pitäisi joskus ottaa kaksipäiväisenä tapahtumaan mukaan tai pistää kaksi eri tiimiä eri päivinä liikkumaan ja auttamaan kanssacossaajia. Nyt jäi hieman lyhyeksi, mutta oli erittäin hauska ja ihana kokemus ja saimme myös paljon positiivista palautetta !

Afro oli ilmeisesti helppo tunnistaa tapahtumapaikalta :D 

Puheohjelma

Picture is not related mutta on komea - Kuva: Santtu Pajukanta

Tapahtumassa oli myös mielettömästi mielenkiintoista ohjelmaa ! En vaan valitettavast ehtinyt käydä katsomassa kuin Järjestäytynyt cosplaytoiminta Suomessa - paneelin, Oikeat cosplaymammat puhuvat: Lapseni on cosplayharrastaja - paneeli ja Project CMV: Cosplayvideoita tekemässä.

Järjestäytynyt cosplaytoiminta oli yhdistyksemme jäsenen pitämä paneeli ja aihepiiri kiinnosti että mielenkiinnolla tuli seurattua keskustelua. Keskustelu polveili mukavasti jo sen puolesta että keskustelijoilla oli niin omanlaisensa taustat järjestäytyneen cosplayn parissa. Paneeli oli ehdottoman onnistunut ja mielenkiintoinen.Vastakkainasettelu oli kiinnostava ja panelistit oli valittu hyvin.

Cosplaymammojen paneeli oli hersyttävä ja lämmin ohjelmanumero, oli tullut nähtyä aikaisemmin myös tätä edeltävä paneeli missä harrastajat puhuivat aiheesta vanhemmat ja cosplay. Jokaisella cossarilla on varmasti jotakin omakohtaisia kokemuksia vanhempien, kauhusta, ihastuksesta ja vihastuksesta cosplayta kohtaan niin tämä paneeli sopi minulle kuin nyrkki silmään. Tuli naurettua ja liikututtua. Aivan ihastuttava.

Project CMV:n luento iski myös omiin itresseihin vaikka osa informaatiosta ei ollut mitenkään erityisen uutta, mutta kuitenkin pientä sain kuitenkin irti ja melkein perse meinasi lentää penkistä innosta kun luennon pitäjä sanoi suunnitelmakseen järjestää seuraavan vuoden Cosvisioniin CMV - kilpailun ! Olisi ihan valtavan mielenkiintoista ja varmana olisi intoa myös olla itse mukana ja myös osallistua. Kiinnostaisi huomattavasti enemmän kuin AMV - kisat. Kaikella lämmöllä AMV-kisoja kohtaan :D

Ryhmäkisa (School Days - The path of betrayal ends here)

Paras kuva conista ! Kiitos. - Kuvaaja: Marko Holmberg

Sunnuntaina esiintymiskisassa OF nousi pitkän tauon jälkeen takaisin kisalavalle. Mukana touhussa oli uusia jäseniä viime syksyltä ja tämä oli heille ensimmäinen kisa yhdistyksen nimen alla. Esitys meni nappiin, jännitystä oli ilmassa mutta tsemppaavassa ja hyvässä hengessä kävimme porukalla läpi lavaharjoitukset, kuvaukset ja conipäivän yhdessä. Hyvin pientä shootintapaista väkersimme aikamme kuluksi conipaikalla, mutta mitään cosplayshoottauksen helmiä ei syntynyt, mutta hauskaa oli! Kaikki pelasivat ihanasti yhteen hiileen, porukka näytti upealta yhdessä, conipaikalla että lavavalla ja olen valtavan kiitollinen koko ryhmälle koko coni ja kisakokemuksesta! Kiitos. 

Esitys oli siis sarjasta School Days ja oma hahmoni oli Setsuna Kiyoura. En ole tuntenut oloani näin tyttömäiseksi pitkään aikaan.

WOOOOMAAAN TAKE ME IN YOUR ARMS-eiku - Kuvaaja: Rullarinkeli ja Makotona Hannu

Valotekniikasta haluan antaa sekä lauantailta että sunnuntailta ehdottomat peukut pystyyn. JOKA ikisellä harjoituskerralla valot toimivat aina vaan paremmin ja uskon että jos ensi vuonnakin yhtä ihana ja pätevä tiimi on paikalla niin cosplaykisaajille annetaan oikeasti mahdollisuus leikitellä valoilla tunnelman kanssa kun ei tarvitse jännätä että toimivatko valot vai ei. (terveisin yleensä aina joku pissii valojen ajoituksessa jos on vähänkään mitään tarkempaa annettu VAIKKA on tarkat ohjeet ja useammat lavaharjoitukset) Valot on kuitenkin yksi todella ihana tehokeino tunnelman luomisessa. SCREENI oli myös käytössä mikä aiheutti miellyttävää sydämentykytystä.

Samaten järjestäjät, mammat, itse cosplayvastaava ja kaikki staffi oli aivan järjettömän avuliaita, fiksuja ja ihania että vaikka jotakin pientä sekaannusta aikataulujen kanssa oli niin kysymyksiin pyrittiin antamaan aina vastaus ja tuli olo että kisaajista kannettiin huolta.

Esitys sijoittui kolmanneksi ja kävimme vastaanottamassa palkinnot loppuseremoniassa ! Itse tapahtumasta noin yleisesti voisin sanoa että hyvin kunnianhimoisesti kisoja oli molemmille päiville kolme kappaletta että näin jälkikäteen mietittynä kisaajamäärä oli aivan järjettömän iso että ihan hirvittää, mutta hyvin tästäkin selviydyttiin kunnialla. Tapahtuma on vielä nuori, mutta ehdottomasti tarvitsee paljon näkyvyyttä ja palautetta niin ensi vuonna se palaa vielä loistokkaampana takaisin. Ajattelin jankuttaa kaikille lähipiirin vähänkin cosplaymielisille ihmisille että TULKAA TURKUUN ENSIVUONNA. 

Haluan lisää. kiitos. 

Tracon 2013 - WCS-karsinnat ja sijoittuminen, Super Senior ja kamalasti feelsejä

Se on kaunis.

Odotin innokkaana jos olisi ehtinyt tulla Anikin kuvagallerioihin kuvia oikeista asioista, mutta kehoni alkaa olla valmis, conikrapulasta ei ole häivääkään ja kohtalaisen noloa venyttää kyseistä päivitystä todella pitkälle niin täältä tämäkin päivitys viimein tulee. Nauttikaa!

Syksyn huipentuma eli Tampereen Tracon on nyt viimein ohi ja hämmentynein tunnelmin kouraan jäi toinen sija WCS - karsinnoista! Koko kisa oli jotakin uskomatonta ja olen sijoittumisesta valtavan iloinen. Kiitos tästä kaikeasta kuuluu myös Ainolle jonka kanssa tuli käytyä koko esityksen kokoamiseen ja puvuntekoon liittyvä prosessi yhdessä.. Apu oli puvun kanssa myös enemmän kuin kaivattua koska Bao oli pikkutarkin puku mitä tähän asti olen tehnyt..

Kiitos paaaaaljon paljon Aippe, jatketaan pukuilua yhdessä kunnes ollaan liian rumia siihen !

Leveät on hymyt ! - Kuvaaja Sami Räbinä

Eniten riemastuttaa se että sijoitus nousi parin vuoden takaisesta karsinnasta yhdellä sijalla ylöspäin! Utena ja Anthy sijottuivat tällöin kolmanneksi. Tuli naurettua että lahjakortilla Sinooperiin (mitä viime kerralla saimme kolmansina) olisi ollut seuraaviin pukuihin vielä enemmän hyötyä kuin kameroista mitkä saimme palkinnoksi, mutta vitsi vitsinä. Tämän vuoden kisa oli todella kovatasoinen että sijoittuminen ei ollut missään määrin itsestäänselvyys. Onnittelut voittajaparille ja kolmanneksi tulleille!

Tässä jännäkakka - ilmeemme ennen kisaa ! 

En ole tämänkaltaista kisajännitystä saanut kokea luultavammin.... ikinä. Edellisestä kerrasta kun WCS karsinnoissa olimme on jo sen verta aikaa että tällä huteralla päälläni en muista kuin jonkunlaisia tunnetiloja mitä odottaminen ja hermoilu aiheutti. En muunmuassa muista tuomaroinnista edelliskerralta juuri mitään, mutta tämä kerta oli erilainen. Tekstiä tuli suollettua, vaikka kieli sattuikin olemaan englanti, tilanne tuntui kohtuu luontevalta ja.. tuntui myös siltä että pystyi astelemaan ylpeänä puvustaan tuomarointihuoneeseen. Toivon mukaan osasimme antaa hyvän kuvan itsestämme.

Varsinaisia kireitä hetkiä ei oikeastaan ollut päivänä muuten kuin kiireen puolesta aamutuimaan karvan verran, mutta onnistuimme ilmottautumaan kuitenkin ajallaan ja taisimme olla toisena tuomaroinnissa. Puku solahti päälle hyvin, peruukki näytti hyvältä ja ainut haittaava asia oli se että molemmat olivat onnistuneet unohtamaan peruukkisukkansa kotia. Ennen tuomarointia väkersimme kasaan myös lavasteen. Kyseinen Kiinalainen maisema jäi kuitenkin Tampereelle, luomus oli aika hauska ja tehty kasaan toiseksi viimeisenä iltana Tiimarin sormiväreillä. Hihi~

Tunteiden paloa ja muuta mukavaa vihreän ja punaisen sävyissä - Kuva: Matias Tukiainen

Päivän ainoita kurjuuksia sitten oli lavaharjoitusten hankaluus kun valotoiveet eivät uponneet valomiehelle sitten ollenkaan. Valot käytiin läpi kolme kertaa vaikka kirjalliset ohjeet ajoituksineen oli annettu ja vielä hyvissä ajoin. Valot olisivat pitäneet sammua kokonaan kun molemmat poistuimme lavasteen taakse ja se oikeastaan.. tapahtui lavalla ajallaan, mutta valot PALASIVAT himmennettyinä päälle. En tiedä ajatteliko valomies että kompastumme muuten lavalle naamalleen, mutta lavaharjoituksissa olimme saaneet pyöritellä valojamme ihan pilkkopimeässä. Tarkasti suunnitelluilla valotoiveilla ja meidän kahden WCS - karsintaesityksillä ei näemmä ole yhteistä tulevaisuutta.

Tämä ei onneksi pilannut koko esitystä ja kaikki meni muuten nappiin, mutta tottakai piti kihistä harmista aikansa... Katse liimautui onneksi nopeasti muiden WCS esitysten seuraamiseen, yksilökisaan ja missimittariin. Suosikkeja lavaratkaisuista WCS kisan aikana oli viimeisen kisaparin (ja kolmanneksi tulleiden) pelikone - idea. Oli ihana plot twist loppuun! En omalta jännitykseltäni osannut keskittyä kunnolla alkupään esityksiin, mutta ilmeisesti videotaltiointi kaikista on olemassa niin toiveena olisi tutustella kaikkiin joku synkkä ja myrskyinen yö kun on aikaa. Toivonmukaan ensi vuonnakin kisaajamäärä pysyy korkealla, ilmeisesti tänä vuonna rikottiin ennätyksiä kisaajaparien määrässä. Viime vuonna taisi olla taasen ennätysvähän?

Kakkoii desu SuSe @ Cosplayhaaste - Kuvaaja : Sami Räbinä

En edes tosissaan yritä ympätä koko Traconia yhteen samaan postaukseen, mutta lyhyesti sanoen loppuconi meni aika väsyneissä, mutta onnellisissa merkeissä hyvän seuran parissa. Sunnuntaina tuli osallistuttua Cosplay haasteeseen joka oli Fredrikin järjestämä interaktiivinen kisailu-ohjelma ja viimeinen ilmeisesti laatuaan. Juttua lensi jos minkälaista ja toivon mukaan onnistuimme viihdyttämään yleisöä ! (Suse sijoittui komeasti myös toiseksi, kunniakkas Gay Swimmers tiimi veti pitemmän korren :o )

Vielä samalle päivälle viimeisenä ohjelmanumerona ja ainoana luentona Traconissa kävin kuuntelemassa Iitun ja Suvin Muumilaakson vapinoita - luennon. Kyseinen luento kutitteli nauruhermojani alusta loppuun ja viihdyttävänä pakettina ehdottomasti kannattaisin että tytöt toisivat luennon myös johonkin toiseen coniin sillä hyvän kokonaisuuden lisäksi paikalle ei edes mahtunut kaikki halukkaat kuuntelemaan. Muutamaan kertaan mietin dian alussa että miten tämä liittyy luennon aiheen rajaukseen, mutta tuntui että punaiset langat kuitenkin aina ensiepäilyksistä huolimatta onnistuttiin sitomaan hyväksi kokonaisuudeksi ja huumorin siivittämänä traumat selitettiin viihdyttästi auki. Kiitos paljon !

Kaikki puvun korut mahtuvat pienen pieneen Rilakkuma peltirasiaan :3

Itse koin ihan valtaisan.. cosplayn kuumotuksen iskun heti conin jälkeen.. Yleensä aina tapahtumat ovat inspiroivia uusien cosplayprojektien aloittamisen suhteen koska näkee muiden upeita pukuja, mutta nyt kun takana oli noin pitkä pukuprojekti niin tuntuu erityisen höpöltä alkaa suunnittelemaan jotakin uutta ! Seuraava tapahtuma tulisi olemaan Kemin mangapäivät ja Chibicon Oulussa.

Huhuhuh.