World Cosplay Summit 5/5 ja cosplaypohdintaa

Viimeinen Summit-postaus melkein jäi.... Ihan vaan laiskuuden ja sen vuoksi, että harmittelin pitkään, ettei ole mitään mieltä päivittää, jos viimeinen päivitys viivästyy näin paljon. En puhu itse tapahtumasta tässä päivityksessä enää yksityiskohtaisesti, enemmän näin omista fiiliksistä tällä hetkellä. Ja saan vielä oksentaa tänne paljon kivoja kuvia!

Päätin kuitenkin, että ehei viimeisen päivityksen tekeminen (näinkin jäljestä) on kiva tapa antaa koko tapahtumalle piste. Nyt varsinkin, kun uusi tiimi on lähdössä edustamaan Suomea. Mielessä on viime aikoina pyörinyt paljon fiiliksiä Summittiin liittyen. Mikä olisi siis parempi tapa kuin jäsennellä niitä blogiin? Samaten olisi kamalan surullista, jos en "ehdi" sanomaan: Kiitos. 

Kuva: Eetu Lampsijärvi ja paljon käsivara selfieitä muilta

Summit oli aivan mieletön kokemus, sain paljon tuttavuuksia joita en olisi koskaan tavannut ilman Summittia. Tähän kuuluvat tiimit joihin tutustuimme ja meidän omat Omotenashit aka WCS cosplaymammat Mana ja Toshiki ja Saksan tiimin Omotenashi Asuka. Kiitoksia ansaitsee myös koko Staff Japanin päässä ja ERITYISESTI Eetu joka jaksoi jeesata joka tilanteessa, auttaa joka lähtöön, juosta asioilla ja heittää meidän kanssa huonoa läppää, vaikka kaikkia välissä saattoi väsyttääkkin ja stressatakin. Olit loistava! Toivottavasti nähdään vielä usein uudestaan. :D

Haluan kiittää vielä sydämeni pohjasta kaikkia loistavia ihmisiä: Vanhempia, ystäviä ja tuttavia jotka jaksoivat ja ovat Summit-vuoden ja vuosien mittaan auttaneet projektien kanssa tavalla tai toisella. Samaten te, jotka olette tsempanneet meidän tiimiä somessa: Kiitos teillekkin. Tottakai erityismainintana meitä edeltävät tiimit Päivi ja Satu ja Ilona ja Hootti! Neuvot tulivat oikeasti tarpeeseen.

Samaten, edelleenkin spesiaalimainintana Antti. En meinaa vieläkään uskoa, että et hajonnut minuun viime kesänä. Kiitos että sain loisia puvunteon parissa teillä!

Kuva: Mizuki Kawai - Näyttää ilmeestä päätellen että tykkään yukastasta

Aino, näyttää että teen kanssasi hulluimmat ja parhaimmat asiat. Kiitos että lähdit tekemään jotakin näin siistiä. Tuntuu että vuosien varrella, kun ollaan yhdessä otettu osaa karsintoihin, esiinnytty samoilla esityslavoilla ja kun on tullut seurattua myös sinun kisaamista... Olen motivoitunut sinun kehittymisestä pukuilijana ja samaan aikaan olen herännyt huomaamaan, että itse kehityn myös. Olen myös oppinut haastamaan itseäni ja uskomaan omiin taitoihini paremmin. 

En olisi päässyt Nagoyaan asti ilman sinua ja Summit - kesä ja sitä edeltävä aika on minulle mielettömän tärkeä muisto. Huuli väpättää, kun kirjoitan tätä ja tiedän että hajoat vähän sisältä, kun luet tätä, mutta ei se haittaa.... Kiitos, oikeasti. :D Tehdään lisää typeriä ja siistejä asioita yhdessä! Ollaan hyvä tiimi, vaikka tämä rupeama onkin nyt ohi.

Summit ei ollut pelkästään viime kesä vaan matka alkoi jo paljon ennen sitä. Minulle Summittiin kuuluu myös karsintoihin osallistuminen ennen itse finaaliin pääsyä, mutta puhun nyt vain edeltävästä vuodesta: 

Osasimme ottaa edustusvuoden yllättävän lunkisti ... mutta silti puku- ja esitysstressi oli olemassa takaraivossa varsinkin loppumetreillä. 

Stressi ei ollut pelkästään paha juttu. Sain tehtyä mielettömän määrän kiinnostavia asioita puvunteon puolesta: mm. Eschan villatakin, (en ollut tehnyt eläissäni villatakkia) ensimmäistä kertaa eläissäni tuetun satiinisen yläosan ja kaaaamalan söpön peruukin jakauksella. Olen rehellisesti sanottuna ylpeä omasta puvustani. Edustusvuosi oli mieletön vuoristorata, mutta pystyn oikeasti lämmöllä ja ilolla muistelemaan cosplay-pajahetkiä Nagoyaa edeltävältä ajalta. Milloin uusiksi?

Kuva: Mizuki Kawai - Paras keinu!

Kun pääsin syksyllä takaisin kotiin: Todellisuus iski naamalle. Summit oli minulle iso cosplay-unelma ja kun se oli ohi... piti yhtäkkiä keksiä uusia. Rehellisesti sanottuna puvuntekokin jonkin aikaa maistui puulta.

Halusin Summittiin koska rakastan tehdä pukuja, nautin itseni haastamisesta esitysten, ETTÄ pukujen suhteen ja nautin valtavasti yhdessä tekemisen ilosta. Olen aina ollut pukuilijana tiimipelaaja ennemmin kuin yksin sooloilija. Nämä kaikki unelmat toteutuivat viime kesänä: Sain tehtyä omaa taitotasoa haastavan finaaliasun, esiinnyin Summit -finaalissa ja koin matkan ja reissun mitä olin odottanut jo vuosia.

Kuva: Natsumi Morita - WOTAIGEITÄ AAAAA ja karaokea

Näin jälkikäteen olen ymmärtänyt paremmin neuvot mitä aikaisempien vuosien edustajat meille tsempiksi antoivat. Ilona esimerkiksi sanoi että ”tehkää juuri teidän näköinen reissu”. Merkitys tälle neuvolle valkeni kokonaisuudessaan vasta kun olin käynyt Japaninmaalla itse. Jos lähtisin Summittiin uudestaan osaisin ottaa koko reissun valoisammalla otteella ja yrittäisin nauttia enemmän pienistä asioista mitä ei välttämättä kuumuudelta ja stressiltä tullut huomattua.

Kuva: Mana Ikeda

Kuulin itseasiassa vasta vähän aikaa sitten yhden edustusparin kertovan, että molemmilla oli mennyt into pukuiluun Summitin jälkeen. Oli edustusmaa tai cosplay-tausta mikä tahansa kaikki panostavat tähän kisaan todella paljon ja jotkut pyrkivät karsinnoista oman maansa edustajiksi vuosia... Kisan aiheuttama paine ja pyöritys olivat varmasti osasyynä innon katoamiseen. Nyt kun kisasta on kulunut melkein vuosi, niin kuulemma motivaatio on heilläkin taas palannut! Voin myös sanoa omalta kohdalta, että cosplay-inspis ja ideat ovat tulleet takaisin. Ne palasivat, sillä millä olivat lähteneetkin... eli aloittamalla uusia projekteja!

Jos tällaista äkkinäistä motivation droppaamista tapahtuu harrastuksen parissa... mielelläni kuulisin ihmisten ajatuksia mistä tällainen johtuu ja pohdintaa miten sellaisesta he ovat päässeet siitä yli. Tuntuu että omaa motivaatiota cosplayssa kohentaa se, että saan lukea kanssaharrastajien pohdintaa ja ajatusta mikä HEITÄ motivoi tekemään pukuja. Maailma tuntuu Summitin jälkeen tuuman verran isommalta. Summit auttoi konkretisoimaan, että maailmalla on paljon ihmisiä jotka rakastavat henkeen ja vereen tätä hullua harrastusta. 

Kuva: Eetu Lampsijärvi - Meijimura ja upea BEFORE COSPLAY - look

Summitin jälkeen jouduin muistuttamaan itselleni, että ison projektin jälkeen saa ja PITÄÄ pitää taukoa, jos siltä tuntuu. Siksi olikin ihanaa, että matkan jälkeen ymmärsin uudemman kerran, että tunnen ihmisiä joille voin puhua harrastuksestani pohdiskelevasti ilman että saan vaan vastaani huutonaurua että otan tämän harrastuksen liian henkilökohtaisesti. Tuntuu myös kamalan lohdulliselta, että en ole ainut edustaja joka on joutunut painimaan ajatusten kanssa omista motivaatioista puvunteossa.

Mutta tässä olkoon minun avautumiseni Summitista tältä erää. Seuraava coni mitä nyt on tulossa: Oulun Chibicon ja Animeseminaari! Chibissä on luvassa Pokemonmusikaali ja cossimammailua. :3 Uusia tuulia kohden ja, tässä oli minun Summit!

WCS 2015 4/5 Harjoitukset ja finaali

Viimein kenraalit ja finaalipäivä.

Kenraaleihin lähtö oli kohellusta koska pieni rekka joka oli varattu lavasteiden kuljetukseen pönötti avoimena kadunvarressa ja monella kisaajalla oli ajatuksena se että omat lavasteet oli saatava ensimmäisenä kyytiin. Sillä ei ollut mitään väliä kuinka alku tai loppupääässä kisaajaumero oli miten pikkurekkaa pakattiin eikä kukaan organisoinut tätä touhua mitenkään. Katsoimme touhua jonkun aikaa ja patentoimme kantokahvan pakkausteipistä (Eetu olet supermies!) ja raahasimme kolmeen pekkaan kaikki tavarat kävellen tapahtumapaikalle. Kannatti olla äkäisiä. Tämän saman tempun teki pari muutakin tiimiä.

Mieleen jäi lämpimästi myös team Korean organisaattori joka otti kantaakseen Ainolta ison laatikon loppumatkasta. Herrasmiehiä oikeasti löytyy tästä maailmasta. ;_; KIITOS!

Kuva: Mizuki Kawai

Jos jotakin kenraalipäivästä oppi oli se että ennakoiminen, tehokkuus ja se että olimme järjestäneet tavarat fiksusti tätä päivää varten tosissaan kannatti. Saimme kasattua kaikki lavasteet juuri ennen kuin infotilaisuus alkoi. Itse aikataulu oli (taas) pettänyt ja aikaisemman informaation mukaan meillä olisi pitänyt olla vielä aikaa kasata lavasteita infon jälkeen: EI OLLUT. Team Finland lavaharjoituksiin heti. Onneksi kaikki oli järjestyksessä.

Kuva: Mizuki Kawai

Kahdella lavaharjoituskerralla lavasteet saatiin oikealle kohdilleen. Harjoitukset menivät hyvin, kaikki oli hyvin. Jännityksen haistoi jo takahuoneessa ilmassa.. Kaatuilevia lavasteita, rikkoutuvia lavasteita.. näiden takia ihmisten tappelemista aikaa vastaan.. Luojan kiitos emme joutuneet sen pahempaa tekemään kuin marssimaan Tokyuu handsiin ostamaan lisää teippiä.

Esiintymistilanteissa tuntuu aina huojentavalta se että itse kenraaliharjoitus menee putkeen.. jos ei niin voin vain kuvitella, että miltä mahtaisi tuntua nousta lavalle seuraavana päivänä jos koko esityksen totetuminen on täysin vaakavalaudalla. Joskus tottakai iskee pelko siitä että kenraalit meni putkeen, meneekö kaikki perseelleen sitten esityksessä? Tiedän että moni tiimiä jäi vielä iltamyöhään tekemään töitä.. Mahtavin oli yhdessä lähislotissa harjoitteleva tiimi jonka lavaste kaatui aina uudestaan ja uudestaan, mutta kaksikko vain nauroi..

FINAALIPÄIVÄ

Kuva: BurmSeon Lee - Maachi pitelee kylttiä :3

Finaalipäivänä ennen kisaa oli punaisen maton aika ja vaihteeksi lämpötilat olivat huippulukemissa. Kokemus oli hauska ja pääsimme johtamaan letkaa ensimmäisellä marssilla punaisen maton poikki.. Tästä eventistä on todella kivoja ja hymyileväisiä kuvia ja varsinkin menomatkasta kun oikeasti kuumuus ei tuntunut pahalta ja poseeraaminen oli oikeasti hauskaa.

Matka kulki Sunshine Sakaelta takaisin hotellin aulaan. Aulassa kaikki saivat tankata hieman vettä ja hieman hitaamin kulkeva poseerausjono palasi takaisin posettamaan joukkokuvaan. Tässä vaiheessa näin kun Kiinan tiimin tytöt palasivat ennen joukkokuvaa jo takaisin ilmastoinnin viileyteen (luultavammin huonovointisuuden vuoksi) ja muut jäivät äheltämään itseään joukkopotrettiin. Ongelma oli se että millään kaikkia ei saanut näkymään kuvassa. CRAZY SMILE PEOPLE!! Australian toinen edustaja kiroili tässä vaiheessa värikkäästi kuumuutta ja epäselviä ohjeita ja koin jotenkin suurta yhteyttä .. :D

Porukka päästettiin viimein pahasta, mutta sanotaanko että vähäpukeisimmat pukuilijat pääsivät tässä tapahtumassa helpoimmalla. Oli aika viimein lähteä valmistautumaan illan finaaleihin!

Ehdimme onneksi myös pistäytymään ennen tapahtumapaikalle lähtöä kahvilassa :3

Kuva: Mana Ikeda

Meillä odotus ei ollut kovinkaan pitkä, toisin kuin muilla ja kun kaikki oli varmistettu ja tarkistettu niin pääsimme jo hyvillä tulilla lavalle. Vielä viimehetken tsemppaukset ja viimein pystyi sanomaan oikeasti sydän pompottaen toiselle: "Nyt mennään!"

Olen edelleen pettynyt siitä että niin "pienellä" asialla kuin lavasteiden väärällä asettelulla oli koko esityksen yleisilmeeseen niin suuri vaikutus. On melkein helpopaa käsitellä pienessä päässän virhe minkä tekee itse kuin se että jokin menee pieleen itsestä riippumattomista syistä. Kun lavalle on menossa 26 eri maata ei voi kukaan varmistella että osaatteko varmasti tehdä sen mitä pyydetään.. pitää vaan luottaa. Luottaminen ei riittänyt.

Lohduksi ei riitä se että suurinosa ei huomannut että mitään mokaa tapahtui sillä se visio mitä piti pystyä näyttämään maailmalle ei toteutunut. Haikailin jälestäpäin myös toista taltiointia esityksestä sillä tuntui että livelähetyksessä kuvaaja keskittyi epäoleellisiin asioihin, muunmuassa kuvasi minun tietoisesti poispäin käännettyä selkää eikä Ainon naamaa silloin kun olisi ollut sen tarve. Note to mysef: Jos valomiehiin ei voi aina luottaa niin ei myöskään siihen että kamera keskittyy oleelliseen. Ei edes Summitissa.

Ainoa totuus mikä lämmittää oli se että molemmat teimme lavalla parhaamme. Olen ylpeä meistä molemmista. Ihan aikuisten oikeasti.

Why u such perf. Ennen esitystä fiilikset (Kuva: Rullaronkeli - instagram)

Jälkikäteen muunmuassa lyhyessä TV-Aichin dokumentissa näin lisää ihmisten backstage-fiiliksiä mitä jäi omalta jännitykseltä huomaamatta.. Tosin en usko että kovin moni ehtii omalta jännitykseltä miettimään paljoakaan muita.. Dokkarissa näkyi muutamien muitenkin pettymyksiä, maanista harjoittelua ennen esitystä, samaa jännitystä mistä olin itsekkin osallisena ja pukuilijoiden palavaa halua antaa parhaansa. Hulluja ihmisiä. Olette mielettömiä. Tämä on palanen joka on iso ja tärkeä osa summittia.

Aika meni yllättävän nopeaa ja siinä vaiheessa kun voittajat julkistettiin niin kaikki olivat varmasti väsyneitä, mutta palkinnot löysivät omistajansa! Meksikon voitto tuntui jo kaukaa ennustetulta, mutta jätkät vetivät mielettömän shown ja puvut olivat upeat.. Tässä vaiheessa myös tuntuu että voisin palailla katselemaan finaaliesityksiä uudestaan uusin silmin ja nostalgioimaan.. ehkä viinin kera ja seuran? MUTTA viimeinkin reissun yksi huipennus oli ohi ja luvassa seuraavana päivänä kuumaakin kuumempi paraati!

WCS2015 2/5 Tuomarointia, Meijiä ja karaokea

Tuomarointipäivä

Tuomarointipäivä viimein koitti ja oli tositoimien aika. Ensimmäisen numeron ansiosta laitoimme puvut jo päälle WCS:n viralliseen infotilaisuuteen missä kerrattiin aikatauluja finaalipäivästä. Tästä suoraan vuorossa oli lavasteiden punnitus ennen tuomarointia.

10:28 Näkyy klippiä itse tuomarointitilanteesta !

Tuomarointitilanne tuntui erikoiselta Suomen conien iloisen energisen kyselytuokioiden jälkeen. Nyt vastassa oli huoneellinen pöydän takaa tuijottavia ihmisiä joista onneksi muutama heitti ystävällisen hymyn. Kuitenkin kun ilmaan heitettiin pukuja esittelevän diashown jälkeen: "Onko lisää kysymyksiä?" niin kysymyksiä ei ollut. Mielessä käväsi oliko tämä nyt hyvä vai huono juttu?

En ole eläissäni saanut niin montaa ihmistä syynäämään pukua yhtä aikaa.. Traconin karsintapukujen tuomarointi tuntui leppoisalta tähän verrattuna. Tätä osuutta sanottiin humoristisest "touchin time":ksi mikä hersytti hermostuneestakin cossarista pienet naurut. Kaikki katsottiin tarkkaan, helmoja käänneltiin ja tuomarit skannasivat pukua kuin haukat. Tässä vaiheessa onneksi kysymyksiä esitettiin ja vastailimme parhaamme mukaan.

Kuva: Mizuki Kawai - Kuvauksista

Itse tuomaroinnin jälkeen oli pukujen kuvaus mikä meni leppoisasti. Kuvaajamiehet pyysivät ottamaan taistelu-poseja tummemmalla taustalla ja vaaleammalla lempeämpää ja leppoisampia poseerauksia. Kuvauksista pääsimme kipittämään VTR -kuvauksiin, eli finaaliesitystä edeltävän videon kuvaamista. En tiedä kuinka autenttisesti kyseinen Muumiläppä kääntyi japaniksi englannin kautta japaniin kääntyen, mutta pääasia että se tavoitti koti-yleisön. Video irtosi ensimmäisellä otolla! OHOHOHO~

Parasta ensimmäisessä esiintymissijassa oli se että pääsimme ensimmäisten joukossa myös vapaalle. Olimme sopineet toisena esiintyvien Saksan tiimin kanssa että lähtisimme porukalla kiertelemään kaupunkia ja näin tehtiin! Mukaan lähti Saksan tiimin opiskelija Asuka joka oli aivan ihana, iloinen, hauska ja mukava.. pienet kielimuurit eivät paljoa hidastaneet ketään! NHK-hahmojen oma kauppa (missä oli paljon Muumikamaa!) ja Donki käytiin läpi rupattelun ja tutustelun lomassa.

"MÄÄ TYKKÄÄN SUSTA." "MATUKASUSUTA." ".. AHAHHAA"

Nappasimme mukaan hotellilla pyörähtäessä Toshikin, meidän tiimin Omotenashin ja lähdimme metsästämään lisää kiinnostavia liikeitä Osuun. Reissulla tuli naurettua, sosiaalisoitua, syötyä ja tunnusteltua lisää Nagoyan kuumaa iltaa. Hauskana pikku detailina Heike (toinen puolikas Saksan tiimistä) sai currypaikasta mistä kävimme arvonnassa Gundam - hikipyyhkeen ja lahjoitti tämän Toshikille joka otti lahjan vastaan riemuiten. Toshiki oli kuulemma kovasti robotteihin päin. :3

Neljäs päivä eli Meijimura

Paikka mihin suuntasimme oli Meijimura missä oli kyseiseen aikakauteen sijoittuvia restauroituja rakennuksia. Paikka soveltui photoshoottaamiseen kuin nyrkki silmään. Paikalle päästyä bussilla meille ilmoitettiin että ilmeisesti cosplaypukuhuoneet mitä meille oli suunniteltu olivatkin täyttyneet muista harrastajista. Järjestäjät menivät selvittämään tilannetta ja etsimään uutta pukuhuonepaikkaa. Odottelimme siis bussissa ja aikaa tuli tapettua mm. meikkaamisen parissa.

Takamina - viuhka katosi Meijimurassa :( Ainolla on kuvassa sama ilme kuin minulla kun se hukkui :(

Pukuhuone oli pieni huone ilman peilejä ja kokolattiamatolla. Tälläkertaa edes pöytätilaa ei ollut. Aikaa vaihtamiseen oli noin reilu puolisen tuntia. Saimme jättää laukut, vaihtovaatteet ja tyhjentyneet pukupussit tilaan ja tästä oli suuntana noin 10 minuutin kävelymatka Meijikylään.

Tämänpäiväisen eventtiin kuului iso ryhmäkuva sekä sen jälkeen lava-osuus missä jokainen tiimi haasteteltiin pukuvalinnoistamme ja omista fiiliksistämme finaalia kohtaan.

Tässä klippiä kyseisestä. Aika ei upeasti riittänyt että molemmat olisivat ehtineet vastaamaan kysymyksiin, mutta Aino hoiti homman hyvin :D 

Tämän jälkeen oli vapaata ja suuntasimme samaten hankkimaan makusiirapilla maustettua jäätä.. (Blue Hawaii oli selkeä valinta!) Tämä virkisti ihanasti ja saimme psyykattua itseämme ottamaan muutamia kuvia puvuista nyt kun puvut oli saatu päälle ja ympäristö oli sopiva. 

Hauskin pointsi itse Meijimurassa oli se että paikan päällä näki ensimmäistä kertaa paikallisia pukuilijoita ja että cosplaysta innostuneet tulivat näpsimään kuvia. Suuntasimme itse Eetun kanssa kuvaamaan hetkeksi ensin sisätiloihin ja sitten yhden passelin näköisen rakennuksen takapihalle. Tämän jälkeen tassuttelimme itse rakennuksia ja ympäristöä katsellen takaisin pukuhuoneille päin ja bussiin.. Happi oli vähän heikko, ja pukuilupäivän jälkeen vaatteet olivat aivan hiestä märät. 

Kuva: Kyoka Shibuya - Kuvassa Kyoka, Maachi, Venäjän tiimin Trisha ja ihanasti taustalla hymyilevä Singaporen Zephyus

Illasta oltiin lyöty kasaan Joysoundin järjestämät karaokebileet! Itse bailut olivat vähintään yhtä äänekkäät mitä tervetulojuhlat, mutta ilmaisia juomia ja ruokia riitti vatsan täydeltä. Kommunikointi oli vähän hankalaa desibelimäärien vuoksi, mutta tuli kuitenkin bondailtua porukan kanssa. Rose of Versailles - kuva viuhkassa herätti huomion ja kyseinen sarja oli inspiroinut cosplay-unelmia muissakin kuin minussa♥ 

Aikaisemmin olin elänyt sellaisessa harhassa että olisimme olleet Ainon kanssa ainoita joita desibelit ottivat korviin, mutta spottasimme muitakin pienestä tilasta karanneita.. Aikaisempina vuosina kuulemma karaokebileet oltiin järjestetty samassa tilassa, mutta useammissa kerroksissa. Ahkerampi alkoholin juonti olisi varmaan myös helpottanut sietokykyä, mutta nyt tuli otettua vain se pari ja se ei riittänyt korvien turrutukseen.

Kuva: Natsumi Morita - SAATIIN WOTAGEITA by studentit!

Illan päätteeksi sain kuitenkin houkuteltua meidän Omotenashi - opiskelijan Manan lavalle laulamaan vähän idoliveisuja AKB48:n tyyliin ja mukaan liittyi myös USA:n tiimin Ashley. Päädyin Oogoe Diamondin jälkeen vielä laulamaan isolla porukalla Heavy Rotationia ja Ashley kantoi Yuukon center asemaa. Hihi♥ (#vainwotajutut) Loppuun vielä ihmiset lauloivat porukalla perinteiset We are the worldit. Kun bileet loppuivat kipitimme Ainon kanssa reippaasti viileään ulkoilmaan ja happi teki hyvää.. 

Tässä vaiheessa hieman väsytti, mutta taas yksi uusi päivä Nagoyassa oli pulkassa !

WCS2015 1/5 - Onko elämää Summitin jälkeen?

Jälleen taas kotona ! Olen oikeastaan odottanut oikeaa hetkeä että saisin revittyä itseni takaisin blogin ääreen ja nyt on se hetki.. Takana on vuoden mittainen matka tapahtumaan ja sen lisäksi pitkä kisareissu mihin mahtui yhtä sun toista. 

Väsymys on ollut todellista takaisin Suomeen paluun jälkeen.. Ote arkeen on pikkuhiljaa kasvamassa. Blogaaminen Summitista jännittää hieman koska näin ison projektin jälkeen tunteet ovat hieman hajanaisena sekasoppana.. Onnellisuutta, kiitollisuutta, turhaumusta, iloa, ikävöintiä ja nostalgiaa voisi ainakin laittaa samaan pakettiin.. World cosplay summit oli jotakin aivan ainutlaatuista ja olen valtavan onnellinen että pääsin kokemaan tämän yhdessä Ainon kanssa.

Pyrin kertomaan postaukset jonkunmoisena summattuna matkapäiväkirjana.. jostain päivistä on enemmän kerrottavaa kuin toisista. Varmana toistan välissä samoa asioita mitä Aino (tottakai, sama reissu lol) mutta nämä päivitykset on Summitista kiinnostuneita varten että minua itseäni varten. Haluan nyt blogata ennen kuin aika kuultaa muistot ja unohdan mitä oikeasti tuli reissussa koettua. 

VIP – päivitys ja pukujuttuja on tulossa myöhemmin !

.. Nyt mennään !

Saapuminen ja lähtö Nagoyaan

Saapuminen Japaniin kävi Oulusta Helsinkiin vaihtolennon kautta ja matkatavaroita oli enemmän kuin tarpeeksi. Lavasteille ja propeille tarkoitettuja paketteja oli neuroottisesti pakattu moneen eri kerrokseen että kaikki saapuisivat ehjänä perille.. Edeltävä WCS - jännitys muutti muotoaan voi-luoja-kumpa-kaikki-olisi-ehjänä-perillä – jännitykseksi. Saimme onneksi tavaroiden kanssa apua ja kahden auton ja kahden ystävän avulla saimme itsemme ja tavarat kentälle. Matka oli aluillaan.

Helsingin päässä oli hymysuisia kohtaamisia: Tapasimme tulkkimme Eetun ensimmäistä kertaa kentällä ja toisen iloisen organisaattorin nimeltään Pol. Pol tutustutti meidät kohta tutuksi tulevaan World cosplay summit CRAZY SMILE! - käsitteeseen. Saimme samantien kovaa tsemppausta, että mitä tahansa eteen tulee niin edustus on pidettävä päällä ja CRAZY SMILE kasvoilla korvasta korvaan. Niinhän sitä pitääkin!

Crazy smilen harjoitusta - Kuva: Eetu Lampsijärvi

Nagoyaan laskeuduttua saapunut porukka ohjattiin odottelemaan erilliseen odotushuoneeseen. Hengasimme, jutustelimme ja kovasti syyhytti jo päästä hotellille kurkkimaan onko lavasteet ja muut kamat säilyneet ehjänä kuljetuksesta. ( Oli ne. Huhhuh. ) Viimein kun Korean tiimi ja voittajatiimi Meksiko saapuivat letkan jatkeeksi pääsimme lähtemään kohti hotellia.

Hotellille päästyä väsymyksestä huolimatta päätimme lähteä ulos! Tähän ulkoiluun liittyi syömistä ja ostoksia ja iltapuolesta palasimme hotellille. Illasta tapasimme vielä myös pikaisesti auttavat Omotenashi – opiskelijamme Toshikin ja Manan. Kovin monta sanaa ei ehditty heidän kanssaan ensimmäisenä iltana vaihtaa, mutta kasvot tulivat tutuiksi ja heihin tutustui myöhemmin reissussa vähän paremmin.

Englannin puhuminen ja sosialisointi alkoi hissuksiin luonnistumaan.. Näin jälkikäteen hymyillyttää se että englannin kielen toskaamista vähän jännittikin, mutta siihenkin näin tottui parissa päivää kun ihmisten kanssa oli jutustellut aikansa.. Suomalaista aksenttiakaan ei pian jaksanut häpeillä.

Uni maittoi pitkältä tuntuvan ensimmäisen päivän jälkeen..

Laguna ten bosch – teemapuisto ja kuumuutta

Kuva: Rullarinkeli

Seuraavana päivänä oli One Piece – teemapuiston vuoro. Kyseessä oli ensikosketus pukuiluun Nagoyassa, aamulla löimme pohjameikit naamaan ennen yleistä infopalaveria missä meitä tutustettiin tuleviin aikatauluihin. Olimme pakanneet edellisiltana kaikki valmiiksi seuraavaa päivää varten pukupussiin ja vedettävään matkalaukkuun mahdollisimman kompaktisti. Lähtö ensimmäiseen eventtiin meni siis sujuvasti.

Laguna ten bochissa pukuhuoneena toimi iso avara huone. Perällä oli iso pöytä tuoleineen ja paljon tilaa. Siirryimme itse sivustalle lattialle ja aloimme lyömään cossipakkelia naamaan. Tilaa oli riittävästi, mutta peili löytyi vain vessasta. Aikaa puvun laittamiseen oli se tunteroinen. Opiskelijat antoivat pientä muistuttelua kuluvasta ajasta että kukaan ei myöhästyisi avajaisseremoniasta.

Kuva: Mizuki Kawai

Tilaisuudesta olisi voinut nauttia paljon enemmän jos ei olisi ollut ensimmäistä kertaa puku päällä kuumuudessa.. Myös itse avajaisseremonia kattoi pari pientä puhetta, punaisen nauhan leikkuuta ja hymyilemistä porottavan auringon alla. Kesto tapahtumalla oli noin varttitunti, minkä jälkeen oli useampi tunti vapaata. Vapaa-aika kului siihen että shoottailtiin kevyesti, kuvattiin Hollannin tiimin kanssa mainospätkää herkullisesta Nagoyalaisesta vesijohtovedestä ja tutustuttiin ihastuttavaan Venäjän edustajakaksikkoon!

Kuva: TaeYeon

Kun edustuspakkoa puku päällä ei ollut niin aika pian kuoriuduimme nahkaisista puvustamme ulos ja lähdimme kiertelemään paikkoja. Syömisen (kareeraisun!) ja paikallisen kahvilan metsästyksen jälkeen vaihdoimme asut Rune Factory 3:n Sharaan ja Carmeniin. Oleminen se parikin tuntia ilman hiostavaa pukua ja piilareita auttoi jaksamaan. Muutamat cossarit pitivät sisseinä kuumuudessa samoja asuja koko päivän, ( = iltapäivästä puoleenyöhön asti) mikä ei voinut olla missään nimessä miellyttävä kokemus.

Illan ohjelmaksi oli järjestetty vierailu One Piecestä tutun Thousand Sunny laivalla ja melkein harmitti että en ole sarjan fani.. Laiva oli kuitenkin todella upea ja itseasiassa ”sopimattomasta” ympäristöstä huolimatta otimme kuvia Ainon Carmenista kun muut jumittivat kannen alla ihmetellen laivan upeutta. Me ihmettelimme Japanin pimeää yötä ja nättiä merimaisemaa kameran linssin läpi.

Pääsin myös keinumaankin ! - Kuva: Mizuki Kawai

Väsymys alkoi näkyä cossareiden kasvoilla kun päivä alkoi kääntyä iltaan. Seuraava tapahtuma mihin meidän kuului ottaa osaa oli yhdentoista aikaan pienen livekonsertin jälkeen. Tähän kuului tiimien esittely tasanteella tapahtumakansan yläpuolella. Pari cossariparkaa kirjaimellisesti torkahti istualleen odotellessa ohjelman alkua kuumuuden ja väsymyksen takia.

Kun kaikki tiimit olivat esitelty niin oli aika viimein lähteä takaisin bussille ja hotellille. Lähtö tapahtumapaikalta venyi noin puolella tunnilla koska ohjeista huolimatta osa tiimeistä vaihtoi pukuja pois paikan päällä. (Teemapuiston vessassa ilmeisesti) Ensikosketus World waiting summitiin oli täällä, kiitos kanssacossareiden. Takaisin majoituksessa oltiin joskus puolenyön aikaan.

Patterit olivat aika lopussa, mutta huumorilla ja suomalaisella sisulla tuli selvittyä ensimmäinen varsinainen päivä!

Omotenashi – päivä

Ranskan tiimi ja studentit ! - Kuva: Eetu Lampsijärvi

Vapaapäivänä lähdimme Ranskan tiimin ja Omotenashi – opiskelijoiden voimin syömään Sushia ja sitten paikalliseen akvaarioon. Oli mukavaa päästä jutustelemaan rauhassa Ranskan tiimin että opiskelijoiden kanssa.. Viimeistään kalojen katselu ja valtavien rapujen kauhistelu sulatti jään ihmisten välillä. Lämpötila oli taas aikalailla huipussaan, mutta tavallisissa vaatteissa vaeltelu tuntui kuin lasten leikiltä ja päivä oli todella hauska.. Kiitos kaikille teille vaikka tuskimpa suomeksi tätä luette :3

Me, Mana, Toshiki ja Ihastuttava Team Korea ! Kuva: Eetu Lampsijärvi 

Vapaa-aika meni rattoisasti ja illansuussa oli luvassa Omotenashi - opiskelijoiden järjestämä tervetulijaisjuhla. Paikalle oli varattu pieni juhlatila screenillä, baarilla (ilmaisia juomia!) ja ruokatarjoilulla! Juomat jäi juomatta aikaisen tuomarointiajan vuoksi, mutta saimme mahamme täyteen ja samassa pöydässä olevat Korean edustajat olivat herttaisia. Opiskelijat olivat päättäneet laittaa illan ratoksi ohjelmanumeroksi bingoa, mutta meteli oli niin kova että
1) en kuullut numeroita kunnolla
2) koska olen vertikaalisesti rajoittunut ja pöytämme oli taka-alalla ravintolassa
> en nähnyt screenille kunnolla.
= en tiennyt missä numerossa oltiin menossa jolloin meinasin luovuttaa homman sikseen.

Kong, toinen puoli Korean tiimistä spottasi ahdinkoni ja alkoi apuna merkkailemaan bingoruudukostani oikeita numeroita alas. Sydäntä lämmitti :D..

Juhlissa vaihdeltiin myös tuliasia ja sitä mukaa mitä meidän laukut hupeni Suomi-pusseista niin lahjoja sateli takaisin muilta mailta.

Bileet eivät kestäneet kymmentä pidempään ja porukka lähti vaeltamaan kohti majoitusta ja mahdollisesti valmistautumaan seuraavan päivän tuomarointiin. Huominen jännitti valtavasti, mutta uni iski silmään kuitenkin jossakin vaiheessa. Ensimmäinen iso cosplaykoitos oli edessä !

Tracon yleisesti eli valovuosia sitten, Nia ja vähän muuta

Tapahtumaraportti ei ole koskaan ollut näin myöhässä - ellei lasketa niitä kertoja kun raportti on myöhästynyt ja jäänyt kirjoittamatta, mutta päätin kuitenkin kirjottaa vielä jotakin Traconista kun tuntui että jäi vaivaamaan. 

Tottakai WCS karsinnat kattoivat aikalailla koko tapahtuman koska paikoin pää meni hyvin putkinäöllä vain karsintoihin liittyviä juttuja miettien. Kuitenkin kun tulokset olivat julki ja oli sylki vaahdossa tullut iloittua heti ensijärkytyksen jälkeen oli vielä sunnuntaipäivä aika viettää tapahtumassa. Tähän muunmuassa kuului Ryhmäkilpailu ja paneeliin osallistuminen.

Muutamia kuviakin oli vielä arkiston pohjalla ! Olkaa hyvät.

Rune Factory 3 & 2 

Meidän ihanasta miniryhmästä kuva ! Pari tuttuamme innoistui WCS projektin edetessä itsekkin vetämään esityksenä että pukuina kyseisestä pelisarjasta päähenkilöt, tosin aikaisemmasta pelistä kuin me. Pidimme hyvin pikaisen kuvausession nelistään ennen kuin Marian ja Maletsun täytyi karata lavan taakse. Esityskilpailussa äänekkäimmin tuli kannustettua heitä kahta ja tykkäsin kovasti esityksenä kokonaisuutena. Taidan olla myös heikko tämmöiselle söpöilylle. Paras mieli tulee kun kuulee yleisön innostuvan ja nauravan mukana.. En lähde enää näin paljoa jälestäpäin kommentoimaan esityskilpailun muita esityksiä kovin suuremmin, mutta mieleen ainakin jäi hyvällä tavalla Death Note esitys kisan alkupäästä !

Täältä voi katsoa Rune Factory esityksen. 

Naisia ihanaisia. :3

Toisena isompana eventtinä sunnuntailta oli Spurdomuumipaneeli - anteeksi siis Bouken nikkiä käsittelevä eli Muumien pahamaineista kakkoskautta käsittelevä ohjelma. Lisäkseni oli arvoisa kisaparini ja kaksi muuta muumituntijaa. Paneeli olisi voinut olla ainakin puolituntia pidempi, sillä mitä muumeihin tulee niin yleisö on aina aivan liekeissä.. nytkin panelistina tuntui jäävän yleisön äänen varjoon, mutta vilkkaasta keskustelusta huolimatta tuli naurettua, kommentoitua, heitettyä omaakin ajatusta mukaan ja noh puhuttua muumeista reippaalla kädellä :D Itse paneelin puheenjohtaja veti homman loppuun ja jäi sellainen tuntuma että yleisö oli ERITTÄIN viihdyttynyt.

Uskon uskaltavani tulevaisuudessakin Iitu Ahosen paneeleihin osallistua koska jos olisin möläyttänyt jotakin typerää niin paneelin puheenjohtaja olisi saanut senkin jollakin omalla nokkelalla kommentilla kuulostamaan hyvältä. Kiitos paljon, oli hauskaa ! :3

Muita tässä välissä tapahtuneita asioita hieman.. lähempänä nykyhetkeä niin WCS, puvuista ensimmäisten julkistus. Kirameki Yoko videolla oli valtavan söpöt kesäversiot Niasta ja Yokosta ja päätimme ottaa sitten nämä kaksi ylimääräisiksi asuiksi mukaan Japaniin. 

TTGL:stä olen aikaisemmin cossannut Simonia, mutta nyt hyppäsin tähän naissukupuolen pariin.. vaaleanpunainen kyllä miellyttää omaa silmää. Puvusta ei tosin tämän parempaa kuvaa löydy että kengät saan soveltaa esimerkiksi ihan oman maun mukaan. Vau kerrankin tämmöinen vapaus ! 

Toinen cosplayhyn liittyvä juttu on se että väänsin elämäni ensimmäiset vekkihameen kaavat koulussa (jos en aikaisemmin maininnut niin olen Vaatetusompelija - linjalla amiksessa) ja olin aivan valtavan iloinen kun kaava oli toimiva ja asiakas tyytyväinen! Nätisti laskeutuva ja istuva korkeavyötäröinen vekkihame: GET! Parempi tehdä kun on aikaa itsellenikin oma.. Vekkihameita nyt kiitos koulupuvut joutuu vääntämään vähän väliä.

Tällä kertaa hieman hajanainen päivitys, mutta nyt Joulukuun mittaan tullut seurattua ihmisten joulukalentereita innoissani ja pukuilu vaan jatkuu. Nappaan cossivärmeet joulunpyhiksi myös mukaan äidin iloksi. :3

Seuraavaksi Yukicon !

Tracon 2013 - WCS-karsinnat ja sijoittuminen, Super Senior ja kamalasti feelsejä

Se on kaunis.

Odotin innokkaana jos olisi ehtinyt tulla Anikin kuvagallerioihin kuvia oikeista asioista, mutta kehoni alkaa olla valmis, conikrapulasta ei ole häivääkään ja kohtalaisen noloa venyttää kyseistä päivitystä todella pitkälle niin täältä tämäkin päivitys viimein tulee. Nauttikaa!

Syksyn huipentuma eli Tampereen Tracon on nyt viimein ohi ja hämmentynein tunnelmin kouraan jäi toinen sija WCS - karsinnoista! Koko kisa oli jotakin uskomatonta ja olen sijoittumisesta valtavan iloinen. Kiitos tästä kaikeasta kuuluu myös Ainolle jonka kanssa tuli käytyä koko esityksen kokoamiseen ja puvuntekoon liittyvä prosessi yhdessä.. Apu oli puvun kanssa myös enemmän kuin kaivattua koska Bao oli pikkutarkin puku mitä tähän asti olen tehnyt..

Kiitos paaaaaljon paljon Aippe, jatketaan pukuilua yhdessä kunnes ollaan liian rumia siihen !

Leveät on hymyt ! - Kuvaaja Sami Räbinä

Eniten riemastuttaa se että sijoitus nousi parin vuoden takaisesta karsinnasta yhdellä sijalla ylöspäin! Utena ja Anthy sijottuivat tällöin kolmanneksi. Tuli naurettua että lahjakortilla Sinooperiin (mitä viime kerralla saimme kolmansina) olisi ollut seuraaviin pukuihin vielä enemmän hyötyä kuin kameroista mitkä saimme palkinnoksi, mutta vitsi vitsinä. Tämän vuoden kisa oli todella kovatasoinen että sijoittuminen ei ollut missään määrin itsestäänselvyys. Onnittelut voittajaparille ja kolmanneksi tulleille!

Tässä jännäkakka - ilmeemme ennen kisaa ! 

En ole tämänkaltaista kisajännitystä saanut kokea luultavammin.... ikinä. Edellisestä kerrasta kun WCS karsinnoissa olimme on jo sen verta aikaa että tällä huteralla päälläni en muista kuin jonkunlaisia tunnetiloja mitä odottaminen ja hermoilu aiheutti. En muunmuassa muista tuomaroinnista edelliskerralta juuri mitään, mutta tämä kerta oli erilainen. Tekstiä tuli suollettua, vaikka kieli sattuikin olemaan englanti, tilanne tuntui kohtuu luontevalta ja.. tuntui myös siltä että pystyi astelemaan ylpeänä puvustaan tuomarointihuoneeseen. Toivon mukaan osasimme antaa hyvän kuvan itsestämme.

Varsinaisia kireitä hetkiä ei oikeastaan ollut päivänä muuten kuin kiireen puolesta aamutuimaan karvan verran, mutta onnistuimme ilmottautumaan kuitenkin ajallaan ja taisimme olla toisena tuomaroinnissa. Puku solahti päälle hyvin, peruukki näytti hyvältä ja ainut haittaava asia oli se että molemmat olivat onnistuneet unohtamaan peruukkisukkansa kotia. Ennen tuomarointia väkersimme kasaan myös lavasteen. Kyseinen Kiinalainen maisema jäi kuitenkin Tampereelle, luomus oli aika hauska ja tehty kasaan toiseksi viimeisenä iltana Tiimarin sormiväreillä. Hihi~

Tunteiden paloa ja muuta mukavaa vihreän ja punaisen sävyissä - Kuva: Matias Tukiainen

Päivän ainoita kurjuuksia sitten oli lavaharjoitusten hankaluus kun valotoiveet eivät uponneet valomiehelle sitten ollenkaan. Valot käytiin läpi kolme kertaa vaikka kirjalliset ohjeet ajoituksineen oli annettu ja vielä hyvissä ajoin. Valot olisivat pitäneet sammua kokonaan kun molemmat poistuimme lavasteen taakse ja se oikeastaan.. tapahtui lavalla ajallaan, mutta valot PALASIVAT himmennettyinä päälle. En tiedä ajatteliko valomies että kompastumme muuten lavalle naamalleen, mutta lavaharjoituksissa olimme saaneet pyöritellä valojamme ihan pilkkopimeässä. Tarkasti suunnitelluilla valotoiveilla ja meidän kahden WCS - karsintaesityksillä ei näemmä ole yhteistä tulevaisuutta.

Tämä ei onneksi pilannut koko esitystä ja kaikki meni muuten nappiin, mutta tottakai piti kihistä harmista aikansa... Katse liimautui onneksi nopeasti muiden WCS esitysten seuraamiseen, yksilökisaan ja missimittariin. Suosikkeja lavaratkaisuista WCS kisan aikana oli viimeisen kisaparin (ja kolmanneksi tulleiden) pelikone - idea. Oli ihana plot twist loppuun! En omalta jännitykseltäni osannut keskittyä kunnolla alkupään esityksiin, mutta ilmeisesti videotaltiointi kaikista on olemassa niin toiveena olisi tutustella kaikkiin joku synkkä ja myrskyinen yö kun on aikaa. Toivonmukaan ensi vuonnakin kisaajamäärä pysyy korkealla, ilmeisesti tänä vuonna rikottiin ennätyksiä kisaajaparien määrässä. Viime vuonna taisi olla taasen ennätysvähän?

Kakkoii desu SuSe @ Cosplayhaaste - Kuvaaja : Sami Räbinä

En edes tosissaan yritä ympätä koko Traconia yhteen samaan postaukseen, mutta lyhyesti sanoen loppuconi meni aika väsyneissä, mutta onnellisissa merkeissä hyvän seuran parissa. Sunnuntaina tuli osallistuttua Cosplay haasteeseen joka oli Fredrikin järjestämä interaktiivinen kisailu-ohjelma ja viimeinen ilmeisesti laatuaan. Juttua lensi jos minkälaista ja toivon mukaan onnistuimme viihdyttämään yleisöä ! (Suse sijoittui komeasti myös toiseksi, kunniakkas Gay Swimmers tiimi veti pitemmän korren :o )

Vielä samalle päivälle viimeisenä ohjelmanumerona ja ainoana luentona Traconissa kävin kuuntelemassa Iitun ja Suvin Muumilaakson vapinoita - luennon. Kyseinen luento kutitteli nauruhermojani alusta loppuun ja viihdyttävänä pakettina ehdottomasti kannattaisin että tytöt toisivat luennon myös johonkin toiseen coniin sillä hyvän kokonaisuuden lisäksi paikalle ei edes mahtunut kaikki halukkaat kuuntelemaan. Muutamaan kertaan mietin dian alussa että miten tämä liittyy luennon aiheen rajaukseen, mutta tuntui että punaiset langat kuitenkin aina ensiepäilyksistä huolimatta onnistuttiin sitomaan hyväksi kokonaisuudeksi ja huumorin siivittämänä traumat selitettiin viihdyttästi auki. Kiitos paljon !

Kaikki puvun korut mahtuvat pienen pieneen Rilakkuma peltirasiaan :3

Itse koin ihan valtaisan.. cosplayn kuumotuksen iskun heti conin jälkeen.. Yleensä aina tapahtumat ovat inspiroivia uusien cosplayprojektien aloittamisen suhteen koska näkee muiden upeita pukuja, mutta nyt kun takana oli noin pitkä pukuprojekti niin tuntuu erityisen höpöltä alkaa suunnittelemaan jotakin uutta ! Seuraava tapahtuma tulisi olemaan Kemin mangapäivät ja Chibicon Oulussa.

Huhuhuh. 

Animeseminaari jja myöhäinen PLUS Animecon 2013

Animeseminaari on nyt takana ja toivon mukaan onni edessä. Nyt selkeästi on joku kiireisen cossaajan päivitysputki. Toiminnantäytteinen viikonloppu sisälsi kohtuullisen vähän paikallaan turhana oleskelua ja nenänkaivuuta sillä ensimmäisenä päivänä kiirettä piti tanssiesityksen kanssa ja toisena tuomarointi ja cosplayesitys. Tanssiesitykset tuntuivat hiotulta ja kaikki tuntuivat pääsevän marssimaan lavalle hyvillä mielin ! Ensimmäiselle päivälle oli siunattu esityksen yhteyteen Operaatio Fredrikin uuden tanssiryhmän promo ja toivonmukaan avoimet ovet tulevat olemaan menestys! Pientä koostemateriaalia saadaan itse tansseista varmaan tässä viikon mittaan.

Eeppinen tanssipoppoo on eeppinen - Kuvaaja: Räbbänä

Itse Valve tapahtumapaikkana alkaa käydä Animeseminaarille kohtuullisen ahtaaksi. Urumin ja Fantasiapelien pöydät tukkivat yhden kulkuväylän melkein kokonaan, mutta tällä kertaa kuitenkin isoon saliin ohjattiin porukka eri ovesta mikä vähän helpotti asiaa. Tapahtuma tuntuu kasvaneen vuosi vuodelta ja nyt on kuitenkin pakko vaan nostaa molemmat peukalot että varpaat tapahtumalle koska ohjelmaa löytyi laajemmin mitä aikaisempana vuonna, sivut olivat kauniit ja selkeät, asioista tiedotettiin ajoissa ja muutkin järjestelyt tuntuivat toimivan hyvin !

Koko kaarti kasassa. - Kuvaaja: Räbbänä

Pääsin tänä vuonna nyt toisintona edellisestä vuodesta tuomaroimaan kisaa kahden muun osaavan immeisen kanssa. Kiitos paljon tuomatointiseurasta ja rennosta aamu ja iltapäivästä ! :) Kisan taso oli taas edellisvuodesta noussut hurjasti ja tuomarointikin oli ilo jo senkin puolesta. Ennakkoilmottautuneita oli jo valmiiksi, mutta tänä vuonna saatiin kasaan jopa 14 kisaajaa mikä on pienelle tapahtumalle paljon.. Viimeksi taisi olla juuri ja juuri puolet tästä määrästä. Vain aika näyttää että mihin Animeseminaarin kaltainen tapahtuma tästä kehittyy, mutta ehkä ensi vuonna ehtisin käymään katsomassa hieman enemmän luentojakin.. Aina saa yrittää !

Sakset voitti paperin :(  - Kuvaaja: Räbbänä

Ennen itse cosplaykisaa esiinnyimme School Rumble esityksellä mikä aikaisemmin oli nähty Närconissa ja Fredrikin kanavalla. Osa 1 kisasta on nähtävänä täältä ja alussa päräytämme Rumblella paikalle! Närconin pikkuisen ulkolavan muisto on vieläkin elävänä mielessä, mutta Valveen ison salin syvyys antoi rentoutta esitykseen ja esiintyminen tuntui pirun ihanalta. Hikipäissäni sitten juoksin yleisöön eturiviin katsomaan kisaajien astumista lavalle. Kaksi päivää hurahti kuin siivillä ja jäljelle jäi koko tapahtumasta ja viikonlopusta hyvä maku. Onnistunut reissu ja kerrankin pääsi heti tapahtuman jälkeen vaihtamaan kotiin vaatteita ja nukkumaan omaan sänkyyn. Ylellisyys pienikin ylellisyys !

Animecon 2013 - Kuopio

Tapahtumaan kuuluvat ilmeet

Hyvin myöhäinen päivitys mutta: Tapahtumasta haluan tuumata ainakin sen verran että kiitoksia luennon kuuntelijoille paljon ! Kyseessä siis oli luento aiheesta AKB48 vs AKB0048. Onnistuin hieman hermoilemaan liiaksikin, mutta onnellisesti sain kokonaisuuden pullautettua loppuun asti kunnialla. Otan mielelläni palautetta, sekä risuja että ruusuja. Paljon on luennoitsijana parannettavaa, mutta yksin puhuminen aina on niin.. erilaista. Harkitsen että hieman virkistäisin luennon jäsentelyä ja uusisin sen vaikkapa tulevassa Chibiconissa, mutta.. katsotaan miten hermot ja aika riittää! Kiitos kuitenkin paljon, olin riemuissani kun sain niinkin paljon kuulijoita. Teitte conistani kauniimman.

Uusinnassa oli myös päällä sunnuntaina Kaede Fuyou Sufflesta. Muutamia suloisia ja kesäisiä parikuvia saatiin aikaan ja ensimmäisenä päivänä vietin itse paljon aikaa kameran linssin takana kuvaten kavereiden One Piece cosseja. Koko tapahtuma meni rennossa hengessä muutamia luentoja ja esityskisan tiiraillen ! Kokonaisuudessaan oli todella ihana conireissu, mikä johtuu myös hauskasta matkaseurasta.

Vielä oma suosikkiotos !

Tulevasta Traconista tähän lyhyesti sen verran että puku on tällä hetkellä koruja ja paria pikkujuttua vaille valmis. (Herranjumala kerrankin ajoissa tätä täytyy juhlistaa kun viimeinenkin osanen on 100% tehty!) Tällä kertaa sain näyttävän propin, ehkä oudoimman mitä koskaan olen omistanut, mutta kyseinen mönky on melkein yhtä kevyt kuin ajatus myös ! Koko kevättalvesta alkanut jännitys saa pian huipentumansa sillä Tamperetalon lava kutsuu ja WCS - karsinnat myös. Kehoni on valmis pienen tauon jälkeen tähän koitokseen.

Upea ope Onizuka ja photoshoot

Aihe josta on pitänyt jo pitemmän aikaa kirjoittaa on meidän Great teacher Onizuka - ryhmä jolla kisasimme Traconin ryhmäkisassa ! Tracon merkintä venyi niin pitkälle muuton ja yleisen laiskuuden vuoksi niin päätin ympätä sitten Photoshoot - raportin kanssa yhteen maininnan Traconista. Pitkä postaus on pitkä.

Tracon oli upea tapahtumana jo ihan kauan odotetun sunnuntain takia. Huono sää ja ilmeisesti (nuoremman?) conikansan roskaaminen oli toiset isommat miinukset. Iltapuolella tapahtumapaikalla pyörineenä tuli  jälkimmäinen huomattua. Reissu oli kohtuu hektinen lauantain Cosplayhaasteen ja sunnuntain ryhmäkisan vuoksi, mutta hauskaa tuli kuitenkin pidettyä monella tavalla.

Cosplay haasteesta voisin lainata Traconin sivujen kuvausta: "Cosplay-haaste on huumoripohjainen ohjelmanumero, jossa kisataan kaikkien aikojen cosplaytittelistä. Kisaan haetaan neljää 2-3 hengen ryhmää. Kisassa käydään läpi kolme haastetehtävää, jotka vaativat osallistujiltaan cosplay- ja skenetietotaitoa. Vastassa voi olla pikainen peruukin muokkaus, tietokilpailu tai vaikka tanssitaitojen esittely. Jokaisen tehtävän jälkeen jaetaan pisteet ja yksi ryhmä putoaa kisasta pois." Ohjelmanumero oli yhdistyksemme pitämä ja aikalailla kokeileva ohjelmana vielä sillä järjestettiin ensimmäistä kertaa. Itse ohjelman tekemiseen en osallistunut, mutta lähdin paikkaamaan parin yhdistyksen ulkopuolella olevan ystävän kanssa tiiminä Super Senior. Langetkaa jalkoihimme.

Ohessa klippejä ohjelmanumerosta. Kokonaisuutta voi olla hieman vaikea hahmottaa jos ohjelmanumeroa ei ole nähnyt livenä, mutta raotan kuitenkin hieman miten tuli iltapäivä vietettyä. Hauskaa oli !

Iltapäivän huipentuma oli Pukukilpailu ja World Cosplay Summit -karsinta. Pettymykseksi lukumäärä oli sama vaikka kuinka sormilla yritti laskea... vain neljä paria yrittämässä Japaniin edustamaan. Miksi? Ihmiset miksi? Viimevuoteen nähden osallistujamäärä oli kohtuu surkea, mutta positiivista oli se että jokainen kisaajapari oli panostanut tosissaan esitykseensä ja kärki oli hyvin tasaväkistä! Odotin oikeastaan karsintoja kuin kuuta nousevaa sillä viime vuonna kun oli tullut vietettyä samainen aika lavan takana niin VIHDOIN pääsin katsomaan millaista panosta muut antavat tänä vuonna. Paljon onnea sijoittuneille että voittajaparille ja toivon mukaan ihmiset saavat kaikista esityksistä lisämotivaatiota osallistua ensi vuonna uusiin karsintoihin ! Traconin lava on aina ihan loistavuutta esityksien kannalta ja sitä tuli lämmiteltyä Onizuka esityksen merkeissä.

Jos äänen outoutta miettii niin sitä piti hieman muuttaa että tekijänoikeussyistä raidan kanssa video pystyttiin uppaamaan Tubeen.

Koko esityksen tekoprosesssi lähti tämän vuoden keväällä kunnolla pyörimään. Liftien lisäksi itse tanssiosuuksia sun muita alettiin sitten pikkuhiljaa avaamaan ja kaikkien niiden hikisten harjoitustuntien jälkeen pääsimme viimein lavalle. Aika oli ollut hyvin pitkä, mutta tekovaiheetkin olivat tyydyttäviä sillä tämä oli ensimmäinen vuosi kun tosissaan tähtäsimme näin isolla porukalla lavalle. Kurjin juttu oli että yksi jäsenistä sairastui Traconiin eikä päässyt esitykseen, mutta onneksi pääsi sitten osallistumaan photoshoottiin jälkeenpäin. Samaan aikaan tosin photoshootti kaatoi kuumeeseen yhden toisen jäsenen, mutta... ehkä ei puhuta kirouksista ja manata enempää :D

Pieni huomautus muuten lavan takana liikkuville ihmisille. Joku neropatti oli mennyt räpeltämään lavan takana esityksemme köyden hirttosolmuun ennen esitystä. Asia tuli huomattua onneksi reippaasti ennen lavalle menemistä, mutta jos asiaa ei olisi huomautta niin esityksessä sitominen olisi ollut aavistuksen vaikeampaa. Pieni pyyntö: Älkää koskeko muiden lavasteisiin tai mihinkään ylimääräiseen ryönään mitä lavan takana löytyy.

Ohessa pieni fiiliskuva

Lavasteet toimi, esitys toimi, liftit toimi. Elämä toimi ! Oli hauskaa, en tosin muista tasan esiintymistilanteesta juuri mitään, mutta riemu oli valtaisa kun ilmoitettiin että tosissaan oltiin voitettu kisa. Muita esityksiä tuli katsottua huuli pyöreänä, upeita ideoita oli paljon ja monia oltiin tosissaan viilattu viimeiseen asti. Hämmennyin ja ihastuin yhden esityksen osasta missä lavasteen suojin potkittiin ilmassa palloa. Ihmiset.. kiitos !

Itse ryhmäkisasta noin ylipäätänsä voisin sanoa sen että olen valtaisan onnellinen että tällä porukalla päästiin Tampereelle asti ja saatiin tämä projekti ulos näin tyydyttävänä pakettina. Lehmänä ojassa mätköttää myös se ajatus että mikä koko Show-cosplay-yhdistys OF ry:n perustamisideana oli että saataisiin koottua porukkaa jotka haluaa myös tehdä isotöisiä ryhmäcosplay esityksiä Suomen cosplay lavoille. Ja se tehtiin. Olette ihania vaikka olenkin turhan ujo sanomaan sitä koskaan. Nyt loppui tämä vetistely ja jatkan enemmän miehiseen asiaan..

Koko photoshoot pähkinänkuoressa - tainoeiihanmuttamelkein

Pidimme samaisella porukalla ison cosplay photoshootin. Kuvaajana toimi ihana Niina ja kuvauspaikkana toimi läheinen koulu. Ensimmäisellä sessiolla meidän Tomoko oli kuvauksesta kipeänä kuvasimme sen nelisen tuntia sekä kuvaa että videokuvaa. Homma jatkui viime viikonloppuna melkolailla samoissa merkeissä. Kuvamateriaalia tuli VALTAVASTI ja photoshootista irtosi iso läjä hersyttäviä otoksia kaikista. Kuvallinen määrä on ihan valtaisa ja muunmuassa omassa devissäni on materiaalia, Rullarinkelin blogissa että erään nettinimellä Fukka kulkevan henkilön blogissa otoksia löytyy ! Kiitos ~

Maailmankartta aavistuksen hukassa

Opetaja piirsi hirveyksiä taululle ja kukahan sitä joutui pyyhkimään..?

Ja koko porukka vielä.

GTO oli valtavan hauska kuvata jo senkin takia että porukka oli joutunut työstämään hahmoja esitystä varten että oleminen tuntui luontevalta. Oma hahmo oli Yoshikawa Noboru, luokan kiusattu varpunen joka löytää oman minuutensa ja elämänilon takaisin kiitos Onizukan. Kehonkieli oli noin shootissa hauskaa toteuttaa ja en ole kokenut olevani missään photoshootissa ennen näin sisällä hahmossa, ainakin millainen olo kameran edessä oli. En spämmää isompaa määrää kuvia enää tänne, mutta nyt on aika tähdätä kohti uusia tuulia ja pukuja. 

Ihana harrastus.