World Cosplay Summit 5/5 ja cosplaypohdintaa

Viimeinen Summit-postaus melkein jäi.... Ihan vaan laiskuuden ja sen vuoksi, että harmittelin pitkään, ettei ole mitään mieltä päivittää, jos viimeinen päivitys viivästyy näin paljon. En puhu itse tapahtumasta tässä päivityksessä enää yksityiskohtaisesti, enemmän näin omista fiiliksistä tällä hetkellä. Ja saan vielä oksentaa tänne paljon kivoja kuvia!

Päätin kuitenkin, että ehei viimeisen päivityksen tekeminen (näinkin jäljestä) on kiva tapa antaa koko tapahtumalle piste. Nyt varsinkin, kun uusi tiimi on lähdössä edustamaan Suomea. Mielessä on viime aikoina pyörinyt paljon fiiliksiä Summittiin liittyen. Mikä olisi siis parempi tapa kuin jäsennellä niitä blogiin? Samaten olisi kamalan surullista, jos en "ehdi" sanomaan: Kiitos. 

Kuva: Eetu Lampsijärvi ja paljon käsivara selfieitä muilta

Summit oli aivan mieletön kokemus, sain paljon tuttavuuksia joita en olisi koskaan tavannut ilman Summittia. Tähän kuuluvat tiimit joihin tutustuimme ja meidän omat Omotenashit aka WCS cosplaymammat Mana ja Toshiki ja Saksan tiimin Omotenashi Asuka. Kiitoksia ansaitsee myös koko Staff Japanin päässä ja ERITYISESTI Eetu joka jaksoi jeesata joka tilanteessa, auttaa joka lähtöön, juosta asioilla ja heittää meidän kanssa huonoa läppää, vaikka kaikkia välissä saattoi väsyttääkkin ja stressatakin. Olit loistava! Toivottavasti nähdään vielä usein uudestaan. :D

Haluan kiittää vielä sydämeni pohjasta kaikkia loistavia ihmisiä: Vanhempia, ystäviä ja tuttavia jotka jaksoivat ja ovat Summit-vuoden ja vuosien mittaan auttaneet projektien kanssa tavalla tai toisella. Samaten te, jotka olette tsempanneet meidän tiimiä somessa: Kiitos teillekkin. Tottakai erityismainintana meitä edeltävät tiimit Päivi ja Satu ja Ilona ja Hootti! Neuvot tulivat oikeasti tarpeeseen.

Samaten, edelleenkin spesiaalimainintana Antti. En meinaa vieläkään uskoa, että et hajonnut minuun viime kesänä. Kiitos että sain loisia puvunteon parissa teillä!

Kuva: Mizuki Kawai - Näyttää ilmeestä päätellen että tykkään yukastasta

Aino, näyttää että teen kanssasi hulluimmat ja parhaimmat asiat. Kiitos että lähdit tekemään jotakin näin siistiä. Tuntuu että vuosien varrella, kun ollaan yhdessä otettu osaa karsintoihin, esiinnytty samoilla esityslavoilla ja kun on tullut seurattua myös sinun kisaamista... Olen motivoitunut sinun kehittymisestä pukuilijana ja samaan aikaan olen herännyt huomaamaan, että itse kehityn myös. Olen myös oppinut haastamaan itseäni ja uskomaan omiin taitoihini paremmin. 

En olisi päässyt Nagoyaan asti ilman sinua ja Summit - kesä ja sitä edeltävä aika on minulle mielettömän tärkeä muisto. Huuli väpättää, kun kirjoitan tätä ja tiedän että hajoat vähän sisältä, kun luet tätä, mutta ei se haittaa.... Kiitos, oikeasti. :D Tehdään lisää typeriä ja siistejä asioita yhdessä! Ollaan hyvä tiimi, vaikka tämä rupeama onkin nyt ohi.

Summit ei ollut pelkästään viime kesä vaan matka alkoi jo paljon ennen sitä. Minulle Summittiin kuuluu myös karsintoihin osallistuminen ennen itse finaaliin pääsyä, mutta puhun nyt vain edeltävästä vuodesta: 

Osasimme ottaa edustusvuoden yllättävän lunkisti ... mutta silti puku- ja esitysstressi oli olemassa takaraivossa varsinkin loppumetreillä. 

Stressi ei ollut pelkästään paha juttu. Sain tehtyä mielettömän määrän kiinnostavia asioita puvunteon puolesta: mm. Eschan villatakin, (en ollut tehnyt eläissäni villatakkia) ensimmäistä kertaa eläissäni tuetun satiinisen yläosan ja kaaaamalan söpön peruukin jakauksella. Olen rehellisesti sanottuna ylpeä omasta puvustani. Edustusvuosi oli mieletön vuoristorata, mutta pystyn oikeasti lämmöllä ja ilolla muistelemaan cosplay-pajahetkiä Nagoyaa edeltävältä ajalta. Milloin uusiksi?

Kuva: Mizuki Kawai - Paras keinu!

Kun pääsin syksyllä takaisin kotiin: Todellisuus iski naamalle. Summit oli minulle iso cosplay-unelma ja kun se oli ohi... piti yhtäkkiä keksiä uusia. Rehellisesti sanottuna puvuntekokin jonkin aikaa maistui puulta.

Halusin Summittiin koska rakastan tehdä pukuja, nautin itseni haastamisesta esitysten, ETTÄ pukujen suhteen ja nautin valtavasti yhdessä tekemisen ilosta. Olen aina ollut pukuilijana tiimipelaaja ennemmin kuin yksin sooloilija. Nämä kaikki unelmat toteutuivat viime kesänä: Sain tehtyä omaa taitotasoa haastavan finaaliasun, esiinnyin Summit -finaalissa ja koin matkan ja reissun mitä olin odottanut jo vuosia.

Kuva: Natsumi Morita - WOTAIGEITÄ AAAAA ja karaokea

Näin jälkikäteen olen ymmärtänyt paremmin neuvot mitä aikaisempien vuosien edustajat meille tsempiksi antoivat. Ilona esimerkiksi sanoi että ”tehkää juuri teidän näköinen reissu”. Merkitys tälle neuvolle valkeni kokonaisuudessaan vasta kun olin käynyt Japaninmaalla itse. Jos lähtisin Summittiin uudestaan osaisin ottaa koko reissun valoisammalla otteella ja yrittäisin nauttia enemmän pienistä asioista mitä ei välttämättä kuumuudelta ja stressiltä tullut huomattua.

Kuva: Mana Ikeda

Kuulin itseasiassa vasta vähän aikaa sitten yhden edustusparin kertovan, että molemmilla oli mennyt into pukuiluun Summitin jälkeen. Oli edustusmaa tai cosplay-tausta mikä tahansa kaikki panostavat tähän kisaan todella paljon ja jotkut pyrkivät karsinnoista oman maansa edustajiksi vuosia... Kisan aiheuttama paine ja pyöritys olivat varmasti osasyynä innon katoamiseen. Nyt kun kisasta on kulunut melkein vuosi, niin kuulemma motivaatio on heilläkin taas palannut! Voin myös sanoa omalta kohdalta, että cosplay-inspis ja ideat ovat tulleet takaisin. Ne palasivat, sillä millä olivat lähteneetkin... eli aloittamalla uusia projekteja!

Jos tällaista äkkinäistä motivation droppaamista tapahtuu harrastuksen parissa... mielelläni kuulisin ihmisten ajatuksia mistä tällainen johtuu ja pohdintaa miten sellaisesta he ovat päässeet siitä yli. Tuntuu että omaa motivaatiota cosplayssa kohentaa se, että saan lukea kanssaharrastajien pohdintaa ja ajatusta mikä HEITÄ motivoi tekemään pukuja. Maailma tuntuu Summitin jälkeen tuuman verran isommalta. Summit auttoi konkretisoimaan, että maailmalla on paljon ihmisiä jotka rakastavat henkeen ja vereen tätä hullua harrastusta. 

Kuva: Eetu Lampsijärvi - Meijimura ja upea BEFORE COSPLAY - look

Summitin jälkeen jouduin muistuttamaan itselleni, että ison projektin jälkeen saa ja PITÄÄ pitää taukoa, jos siltä tuntuu. Siksi olikin ihanaa, että matkan jälkeen ymmärsin uudemman kerran, että tunnen ihmisiä joille voin puhua harrastuksestani pohdiskelevasti ilman että saan vaan vastaani huutonaurua että otan tämän harrastuksen liian henkilökohtaisesti. Tuntuu myös kamalan lohdulliselta, että en ole ainut edustaja joka on joutunut painimaan ajatusten kanssa omista motivaatioista puvunteossa.

Mutta tässä olkoon minun avautumiseni Summitista tältä erää. Seuraava coni mitä nyt on tulossa: Oulun Chibicon ja Animeseminaari! Chibissä on luvassa Pokemonmusikaali ja cossimammailua. :3 Uusia tuulia kohden ja, tässä oli minun Summit!

WCS2015 1/5 - Onko elämää Summitin jälkeen?

Jälleen taas kotona ! Olen oikeastaan odottanut oikeaa hetkeä että saisin revittyä itseni takaisin blogin ääreen ja nyt on se hetki.. Takana on vuoden mittainen matka tapahtumaan ja sen lisäksi pitkä kisareissu mihin mahtui yhtä sun toista. 

Väsymys on ollut todellista takaisin Suomeen paluun jälkeen.. Ote arkeen on pikkuhiljaa kasvamassa. Blogaaminen Summitista jännittää hieman koska näin ison projektin jälkeen tunteet ovat hieman hajanaisena sekasoppana.. Onnellisuutta, kiitollisuutta, turhaumusta, iloa, ikävöintiä ja nostalgiaa voisi ainakin laittaa samaan pakettiin.. World cosplay summit oli jotakin aivan ainutlaatuista ja olen valtavan onnellinen että pääsin kokemaan tämän yhdessä Ainon kanssa.

Pyrin kertomaan postaukset jonkunmoisena summattuna matkapäiväkirjana.. jostain päivistä on enemmän kerrottavaa kuin toisista. Varmana toistan välissä samoa asioita mitä Aino (tottakai, sama reissu lol) mutta nämä päivitykset on Summitista kiinnostuneita varten että minua itseäni varten. Haluan nyt blogata ennen kuin aika kuultaa muistot ja unohdan mitä oikeasti tuli reissussa koettua. 

VIP – päivitys ja pukujuttuja on tulossa myöhemmin !

.. Nyt mennään !

Saapuminen ja lähtö Nagoyaan

Saapuminen Japaniin kävi Oulusta Helsinkiin vaihtolennon kautta ja matkatavaroita oli enemmän kuin tarpeeksi. Lavasteille ja propeille tarkoitettuja paketteja oli neuroottisesti pakattu moneen eri kerrokseen että kaikki saapuisivat ehjänä perille.. Edeltävä WCS - jännitys muutti muotoaan voi-luoja-kumpa-kaikki-olisi-ehjänä-perillä – jännitykseksi. Saimme onneksi tavaroiden kanssa apua ja kahden auton ja kahden ystävän avulla saimme itsemme ja tavarat kentälle. Matka oli aluillaan.

Helsingin päässä oli hymysuisia kohtaamisia: Tapasimme tulkkimme Eetun ensimmäistä kertaa kentällä ja toisen iloisen organisaattorin nimeltään Pol. Pol tutustutti meidät kohta tutuksi tulevaan World cosplay summit CRAZY SMILE! - käsitteeseen. Saimme samantien kovaa tsemppausta, että mitä tahansa eteen tulee niin edustus on pidettävä päällä ja CRAZY SMILE kasvoilla korvasta korvaan. Niinhän sitä pitääkin!

Crazy smilen harjoitusta - Kuva: Eetu Lampsijärvi

Nagoyaan laskeuduttua saapunut porukka ohjattiin odottelemaan erilliseen odotushuoneeseen. Hengasimme, jutustelimme ja kovasti syyhytti jo päästä hotellille kurkkimaan onko lavasteet ja muut kamat säilyneet ehjänä kuljetuksesta. ( Oli ne. Huhhuh. ) Viimein kun Korean tiimi ja voittajatiimi Meksiko saapuivat letkan jatkeeksi pääsimme lähtemään kohti hotellia.

Hotellille päästyä väsymyksestä huolimatta päätimme lähteä ulos! Tähän ulkoiluun liittyi syömistä ja ostoksia ja iltapuolesta palasimme hotellille. Illasta tapasimme vielä myös pikaisesti auttavat Omotenashi – opiskelijamme Toshikin ja Manan. Kovin monta sanaa ei ehditty heidän kanssaan ensimmäisenä iltana vaihtaa, mutta kasvot tulivat tutuiksi ja heihin tutustui myöhemmin reissussa vähän paremmin.

Englannin puhuminen ja sosialisointi alkoi hissuksiin luonnistumaan.. Näin jälkikäteen hymyillyttää se että englannin kielen toskaamista vähän jännittikin, mutta siihenkin näin tottui parissa päivää kun ihmisten kanssa oli jutustellut aikansa.. Suomalaista aksenttiakaan ei pian jaksanut häpeillä.

Uni maittoi pitkältä tuntuvan ensimmäisen päivän jälkeen..

Laguna ten bosch – teemapuisto ja kuumuutta

Kuva: Rullarinkeli

Seuraavana päivänä oli One Piece – teemapuiston vuoro. Kyseessä oli ensikosketus pukuiluun Nagoyassa, aamulla löimme pohjameikit naamaan ennen yleistä infopalaveria missä meitä tutustettiin tuleviin aikatauluihin. Olimme pakanneet edellisiltana kaikki valmiiksi seuraavaa päivää varten pukupussiin ja vedettävään matkalaukkuun mahdollisimman kompaktisti. Lähtö ensimmäiseen eventtiin meni siis sujuvasti.

Laguna ten bochissa pukuhuoneena toimi iso avara huone. Perällä oli iso pöytä tuoleineen ja paljon tilaa. Siirryimme itse sivustalle lattialle ja aloimme lyömään cossipakkelia naamaan. Tilaa oli riittävästi, mutta peili löytyi vain vessasta. Aikaa puvun laittamiseen oli se tunteroinen. Opiskelijat antoivat pientä muistuttelua kuluvasta ajasta että kukaan ei myöhästyisi avajaisseremoniasta.

Kuva: Mizuki Kawai

Tilaisuudesta olisi voinut nauttia paljon enemmän jos ei olisi ollut ensimmäistä kertaa puku päällä kuumuudessa.. Myös itse avajaisseremonia kattoi pari pientä puhetta, punaisen nauhan leikkuuta ja hymyilemistä porottavan auringon alla. Kesto tapahtumalla oli noin varttitunti, minkä jälkeen oli useampi tunti vapaata. Vapaa-aika kului siihen että shoottailtiin kevyesti, kuvattiin Hollannin tiimin kanssa mainospätkää herkullisesta Nagoyalaisesta vesijohtovedestä ja tutustuttiin ihastuttavaan Venäjän edustajakaksikkoon!

Kuva: TaeYeon

Kun edustuspakkoa puku päällä ei ollut niin aika pian kuoriuduimme nahkaisista puvustamme ulos ja lähdimme kiertelemään paikkoja. Syömisen (kareeraisun!) ja paikallisen kahvilan metsästyksen jälkeen vaihdoimme asut Rune Factory 3:n Sharaan ja Carmeniin. Oleminen se parikin tuntia ilman hiostavaa pukua ja piilareita auttoi jaksamaan. Muutamat cossarit pitivät sisseinä kuumuudessa samoja asuja koko päivän, ( = iltapäivästä puoleenyöhön asti) mikä ei voinut olla missään nimessä miellyttävä kokemus.

Illan ohjelmaksi oli järjestetty vierailu One Piecestä tutun Thousand Sunny laivalla ja melkein harmitti että en ole sarjan fani.. Laiva oli kuitenkin todella upea ja itseasiassa ”sopimattomasta” ympäristöstä huolimatta otimme kuvia Ainon Carmenista kun muut jumittivat kannen alla ihmetellen laivan upeutta. Me ihmettelimme Japanin pimeää yötä ja nättiä merimaisemaa kameran linssin läpi.

Pääsin myös keinumaankin ! - Kuva: Mizuki Kawai

Väsymys alkoi näkyä cossareiden kasvoilla kun päivä alkoi kääntyä iltaan. Seuraava tapahtuma mihin meidän kuului ottaa osaa oli yhdentoista aikaan pienen livekonsertin jälkeen. Tähän kuului tiimien esittely tasanteella tapahtumakansan yläpuolella. Pari cossariparkaa kirjaimellisesti torkahti istualleen odotellessa ohjelman alkua kuumuuden ja väsymyksen takia.

Kun kaikki tiimit olivat esitelty niin oli aika viimein lähteä takaisin bussille ja hotellille. Lähtö tapahtumapaikalta venyi noin puolella tunnilla koska ohjeista huolimatta osa tiimeistä vaihtoi pukuja pois paikan päällä. (Teemapuiston vessassa ilmeisesti) Ensikosketus World waiting summitiin oli täällä, kiitos kanssacossareiden. Takaisin majoituksessa oltiin joskus puolenyön aikaan.

Patterit olivat aika lopussa, mutta huumorilla ja suomalaisella sisulla tuli selvittyä ensimmäinen varsinainen päivä!

Omotenashi – päivä

Ranskan tiimi ja studentit ! - Kuva: Eetu Lampsijärvi

Vapaapäivänä lähdimme Ranskan tiimin ja Omotenashi – opiskelijoiden voimin syömään Sushia ja sitten paikalliseen akvaarioon. Oli mukavaa päästä jutustelemaan rauhassa Ranskan tiimin että opiskelijoiden kanssa.. Viimeistään kalojen katselu ja valtavien rapujen kauhistelu sulatti jään ihmisten välillä. Lämpötila oli taas aikalailla huipussaan, mutta tavallisissa vaatteissa vaeltelu tuntui kuin lasten leikiltä ja päivä oli todella hauska.. Kiitos kaikille teille vaikka tuskimpa suomeksi tätä luette :3

Me, Mana, Toshiki ja Ihastuttava Team Korea ! Kuva: Eetu Lampsijärvi 

Vapaa-aika meni rattoisasti ja illansuussa oli luvassa Omotenashi - opiskelijoiden järjestämä tervetulijaisjuhla. Paikalle oli varattu pieni juhlatila screenillä, baarilla (ilmaisia juomia!) ja ruokatarjoilulla! Juomat jäi juomatta aikaisen tuomarointiajan vuoksi, mutta saimme mahamme täyteen ja samassa pöydässä olevat Korean edustajat olivat herttaisia. Opiskelijat olivat päättäneet laittaa illan ratoksi ohjelmanumeroksi bingoa, mutta meteli oli niin kova että
1) en kuullut numeroita kunnolla
2) koska olen vertikaalisesti rajoittunut ja pöytämme oli taka-alalla ravintolassa
> en nähnyt screenille kunnolla.
= en tiennyt missä numerossa oltiin menossa jolloin meinasin luovuttaa homman sikseen.

Kong, toinen puoli Korean tiimistä spottasi ahdinkoni ja alkoi apuna merkkailemaan bingoruudukostani oikeita numeroita alas. Sydäntä lämmitti :D..

Juhlissa vaihdeltiin myös tuliasia ja sitä mukaa mitä meidän laukut hupeni Suomi-pusseista niin lahjoja sateli takaisin muilta mailta.

Bileet eivät kestäneet kymmentä pidempään ja porukka lähti vaeltamaan kohti majoitusta ja mahdollisesti valmistautumaan seuraavan päivän tuomarointiin. Huominen jännitti valtavasti, mutta uni iski silmään kuitenkin jossakin vaiheessa. Ensimmäinen iso cosplaykoitos oli edessä !

Frostbite 2015 - Eka yläikäisten pakkasenpurema

Kuva: Nyymix

Frostiviikonloppu hujahti ohi turhan nopeaa. Blogissa en tainnut mainostaa, mutta tällekkin conille oli luvassa tuomatointia, nyt ihan perinteisen ryhmäkisan muodossa ! Tuntui yllättävän luontevalta nakutella hakemusta cosplaytuomariksi ennen joulua ja kuinkas sitten kävikään: pääsin tuomaroimaan Frostin upeita kisaajia esityksineen. Järkeen ei vieläkään meinaa käydä se että kisa järjestyi ilman peruutuksia ja kaikki 14 yksilöä tai paria pääsi kuin pääsikin lavalle. Aivan mieletöntä !

Eniten lauantaipäivältä olen siitä iloinen että tuomarointi soljui tälläkin porukalla näin ihanan jouhevasti. Oma tuomarointikokemus karttuu pikkuhiljaa ja tuntuu ehkä että osaan arvostaa taas enemmän ihmisten osaamista tälläkin puolella cosplaykisoja. Vähimmäisvaatimus mitä itselleni asetin tuomarina oli se että kykenen täyttämään ne kriteerit mitä tuomareilta itse vaadin. Siihen kuului muunmuassa se että halusin ajan kanssa tutustua pukureffien lisäksi sarjojen taustoihin ihan kunnolla. Viikko mitä tähän annettiin oli vähän turhan lyhyt aika, mutta riitti sarjojen kuvausten lukemiseen ja tarkasteluun minkä luontoisia hahmoja lavalle nousee. Jos tästä jotakin hyötyä oli niin ainakin se kasvatti omaa varmuutta ennen varsinaista h-hetkeä. Tuntui että esityksetkin avautuivat hyvin sen ansiosta. Mahtavia esityksiä oli monia !

Kuva: Elina cosplay:n käsivara

Toinen osa-alue missä itse haluan toimia omien odotusten mukaan on se että palautteenantoa ei pitkitetä kuukausitolkulla tai palautetta ei pyynnöstä huolimatta saavu ollenkaan. Tämä ei ole vain pienten kisojen vaan ihan isompienkin ongelma. Palautetta siis saa ja pitää pyytää jos sitä haluaa ja pyrin antamaan sitä hetimiten. Tottakai esitystä on helpompi arvioida tuoreesta muistista kuin valottuneen videotallenteen kautta. Puvussa voi mennä helpommin omien muistiinpanojen ja anikin reffien avulla, mutta.. koska minusta esitystä tulisi enimmäkseen tuomaroida ensivaikutelmansa mukaan niin.. tuore palaute = parempi palaute.

Halu päästä takaisin tuomarihuoneeseen on kova, ja jos tällainen tilaisuus tulee niin varmana tartun siihen.  ISO ISO kiitos kisaajille että muille tuomareille. Frostin lauantai oli väsyttävin, mutta mielenkiintoisin coniduunipäivä pitkään aikaan !

Jos kisa jäi omalta osalta välistä tai esityksiä kuumottaisi katsoa uudemman kerran niin Bardiel's Videography tarjoaa esitykset videotallenteina.

Oho joku kuva iltabileistäkin - Iitu ja Miipa

Iltabileet olivat hauskat, kunhan pääsin paikalle toivuttuani kisasta, Änkkäsin einesmuonaa naamariin, join litran vettä, vedin särkylääkettä päänsärkyyn ja tunsin oloni taas ihmiseksi. Nykäisin päälleni Takahashi Minamin ja Everyday Kachuusha asun ja ehdin näppärästi kuvaamaan yhdistyksen tanssiryhmän esitystä. (Hyvin vedetty!) Suomalaista jonotusta oli havaittavissa baaritiskeille, mutta yllättävän kiltisti ja itse bilekansa tuntui olevan hyvillä mielin liikenteessä. Mikä tärkeintä tuli sosiaalisoitua ihmisten kanssa. ( Oikeasti kanssa harmittaa kun en saanut AtsuMina frendsietä kanssasi Euphidori :c )

Alkoholillisissa iltabileissä olen tainnut olla viimeksi ensimmäisessä Desussa, joten iltabileet oli siihen nähden ehkä parasta ikinä verrattuna kämäiseen baariin missä bileet ensimmäisen kerran pidettiin. Musiikkia, ihmisiä, esiintyjiä, tanssilattia. Tämä käy ! Yöllä sitten tuli käyskenneltyä huonekavereiden kanssa takaisin Omppuun ja vasta sunnuntaina puolenpäivän aikaan raahasimme luumme conipaikalle.

Puchuu - kamu ja blurrinen selfie

Luentoja mitä itse kuuntelin oli ainoastaan yksi: Ilonan pitämä Cosplayn markkinointiteoria perjantaina. Kyselyiden tulokset olivat kyseisen luennon kiinnostavinta antia, vaikka mitään mieltä räjäyttävää luennosta ei irronnutkaan. Luontevaa luennoitsijaa on kuitenkin mukava kuunnella. (Elffiosuus oli menossa kun sain oman pyllyni penkkiin)

Ohjelmanumeroita mihin osallistuin oli kaverin pitämä Yaoi - keskustelupiiri suunnuntaina, missä pienellä porukalla puhuttiin näistä kirjallisista "aarteista" ja niiden kauneuksista ja kauheuksista. Nautin ja hauskaa oli vaikka tuntui välillä saatoin olla itse liikaa äänessä. Kiitos tästä myös ! Ilo olla mukana jälleen kerran :D Rentoudesta kielii jo se että ylipäätään sain papatettua tuntemattomien seurassa niin paljon..

Koetin ympätä tähän postaukseen tavallista enemmän ajatusta, sillä tuntuu että välillä täällä blogaamisen iloisessa maailmassa unohdun turhan tylsään jaaritteluun ja luettelointiin mitä on tullut tehtyä ja missä uskaltamatta tuoda omaa ajatusta mukaani. Toivonmukaan osaan tehdä tähän korjausta ajan mittaan..

KUITENKIN viikonloppu oli pakettina erilainen, kiinnostava ja haastava. Arkeen on vähän kankeaa palata, mutta sentään cosplay never stop niin tekeminen ei pääse loppumaan. Huhhuh tätä käsivaran mittaa.

Seuraavaksi Kemin mangapäivät !

Kitacon 2014 - True feelings

Kitacon 2014 on nyt virallisesti omalta kohdalta ohi ja conista on nyt päästy oman kämpän suojiin. Totooria Helmod sai ensiesiintymisensä conissa ja valitettavasti hyvin viimeiseen iltaan vedettynä puku tuli viimeisteltyä.. Viikolla ei energia ja ymmärrys riittänyt kirimiseen ja unikin jäi vähäiseksi, mutta coniaamuna sitten pienen jeesailun avustuksella sain puvun päälle ! Samaten jo vuodesta nakki ja makkara seuranut kuuluisa Malician sooloprojekti: Puvun osien unohtelu kotiin jatkui uudella episodilla nimeltään Episode 4. Koristeet jalkoihin jäivät lepäämään makuukammarin lattialle. Uskomaton tumpelo ... Ehkä olin vain aamusta asti hahmossa, siitähän se tietenkin johtui !

Kuvaaja: Santtu Pajukanta

Puku oli Totooria Helmond pelistä Atelier Totori: The Adventurer of Arland.

Tavoitteena oli tällä kertaa kokeilla yksilökisaa ja periaatteessa tämä oli ensimmäinen varsinainen cosplayPUKUkisakokemus. (Aikaisempi Assemblyn kisa oli niin paljon erillainen perinteisiin conconkisoihin niin siksi tämä luokittelu) Aikaisemman illan kiire näkyi hieman työjäljessä ja sekä hyviä että huonoja asioita löytyi puvusta.. pienestä epävarmuudesta huolimatta päätin silti lähteä kisaan sillä Kita on tälle keväälle ainut mahdollinen con johon 100% varmana on aikaa yksilökisaamiselle. Ainakin lavalle on pääsy varmaa, spotlight odotti ja uskon että tällä hetkellä kaikki kokemus on arvokasta.. Sijoittumista ei tullut, mutta ei se mitään ! Conissakin tuli viihdyttyä vaan se lauantaipäivä sillä sunnuntaille olisi jäänyt niin vähän tekemistä että lattialla nukkumisen sijaan oli mukava päästä omaan sänkyyn.

Ennakkotuomarointia oletin että itse kisassa ei sellaista ollut, mutta kuitenkin tuomarit pyrähtivät verhojen takana katsomassa millaisia pukuja oli kisassa ennen lavalle astumista, tosin vain yksi tuomareista ehti katsomaan kaikki kisaajat pukuineeen läpi. Kahdelta muulta tuomarilta (Janne Kemppi ja joku mieshenkilö jonka nimeä en tiedä) näkyi jääneen kokonaan katsomatta viimeisen parin puvut mikä säälitti aika paljon... Muutama kisaaja jonka puku kiinnitti huomiota tai osasivat itse kiinnittää huomiota pukuunsa saivat tältä tuomarikaksikolta hieman pidempää saabisua kuin muut. En tiedä että miten Kitaconissa tätä ennen on tuomarointi hoidettu, mutta tämä ei minun näkökulmasta toimi.

Kiitoksia kuvauspalvelulle kuvista !

Omakohtaisesti Kitaconin tuomarointi oli huonoin tuomarointikokemus ikinä tähänastisista. Ei joka osalta, mutta mieleen jäi kun tuomarikaksikko osui minun kohdalleni astuin eteenpäin kiltisti, levitin kädet ja pyörähdin valmiiksi hieman. Pukua tai minua ei noteerattu sanallakaan. Ei tervehdystä, eikä edes kiitosta loppuun ennen kuin jatkettiin seuraavaan. Jos olisin ollut tuoreempi harrastaja niin olisin pahoittanut mieleni ja pahasti. Positiivisena voin sanoa että ensimmäinen tuomari (tapahtumista jo muutenkin tuttu skenekaveri) hoiti hommansa kiireessäkin kunnialla vaikka Kemppi ja henkilö äksä eivät minun silmissä sitä tehneet.

Ohessa ilmeeni

Se että osaa asettaa itsensä esille ja näyttää pukunsa hyvät puolet kuuluu kisaamiseen, mutta kun aika näin kortilla niin tuomareiden pitäisi tulla ensimmäisenä vastaan kisaajaa ja että olo on edes sellainen että on pukuineen tullut huomatuksi ja arvostetuksi. Edes se hei, -insert tähän kommentti puvusta- ja lopuksi kiitos olisi näissä olosuhteissa riittänyt. Toivottavasti olin ainut tällaista kohtelua saanut.

Jos mahdollisesti lavan takana ei yli kolmellekymmenelle kisaajalle aika jakaudu tasaisesti niin uskon että Kitaconin pitäisi tulevassa varata aina ennakkotuomarointi ennen kisaa. Kitacon on kasvava tapahtuma niin myös cosplaykisan ja sen tuomaroinnin pitäisi pysyä kehityksessä mukana. Taso oli noussut taas viime vuodesta ( Hyvä aina hokea tätä, mutta en valehtele taaskaan, jopa aloittelevilla cossareilla oli jopa tosi luontevia poseerauksia lavalla !) että ihan arvostuksesta kisaajia kohtaan tuomarointi olisi järjestettävä.

Kaikki kisaajat yhteiskuvassa - Kuvaaja: Santtu Pajukanta

Lavalle astumisesta jäi kuitenkin hyvä maku, sain vastattua kysymyksiin hahmossa ja tällaseenkaan ei ole ennen mahkua ollut että.. sanotaanko että nautin lavalla pyörähtämisestä valtavasti ! Väliaikana sitten seurasin yhdistyksemme tanssirymä Bluff:n esiintymistä joilla oli energisin ja paras veto heiltä tähän asti ! GO!GO! Bluff! *tekee aaltoja*

Itse conipaikkana Sauvo - talo oli toimivampi oikeastaan mitä itse Kemin kulttuurikeskus, sillä myyntipöytä-alueelle ja taidekujalle tuntui kerrankin olevan tarpeeksi tilaa, lava kisalle oli upea ja tilaa tuntui riittävän. Kuitenkin Sauvon ilmastointi ei tuntunut kestävän kävijämäärää vaan ilman lämotila kohosi nopeasti epämukaviin lukemiin. Myös järjestyksenvalvojia tai vänkäreitä olisi voinut olla paremmin muunmuassa häätämässä turhia hengailijoita esimerkiksi käytyäviltä roikkumasta ja  pukuhuoneesta pois. Pukuhuoneeseen jäätiin näpöttämään ja juttelemaan kavereiden kanssa takalistoilla istuen.

Greenroomista haluan kuitenkin kiittää lämpimästi ja muistaa tämä positiivinenkin kun tapahtumasta löytyy ihaniakin asioita vaikka kritiikki on tällä kertaa ollut vahvaa. Kitacon on sellainen con johon on ollut aina ihana palata vuosi vuoden jälkeen ja nytkin yleiskuva oli kaikesta huolimatta hyvä. Järjestäjien kanssa on aina mukava tehdä yhteistyötä ja vänkärit ja työntekijät ovat aina mukavia ja avuliaita ! Luennoillakin näkyi tällä kertaa löytyvän innokkaita kuuntelijoita ja ilmeisesti ohjelmalle löytyi kiinnostuneita harrastajia kuuntelemaan hyvin. Maid Cafe oli myös aivan ihanainen, saimme hyvää palvelua, hinnat olivat kohtuullisia ja meidän butleri oli oikein symppaattinen.

Totoria menee hetkeksi talvi-unille pukuna, mutta tavoitteena olisi korjata muutamat virheet puvusta vielä ja saada proppi ja laukku viimeisteltyä pukuun. Kesälle on jännäkuvauksia luvassa sensein ja seikkailijatoverin kanssa !

Kiitos Kitacon ja ihanat immeiset mukana menossa !