World Cosplay Summit 5/5 ja cosplaypohdintaa

Viimeinen Summit-postaus melkein jäi.... Ihan vaan laiskuuden ja sen vuoksi, että harmittelin pitkään, ettei ole mitään mieltä päivittää, jos viimeinen päivitys viivästyy näin paljon. En puhu itse tapahtumasta tässä päivityksessä enää yksityiskohtaisesti, enemmän näin omista fiiliksistä tällä hetkellä. Ja saan vielä oksentaa tänne paljon kivoja kuvia!

Päätin kuitenkin, että ehei viimeisen päivityksen tekeminen (näinkin jäljestä) on kiva tapa antaa koko tapahtumalle piste. Nyt varsinkin, kun uusi tiimi on lähdössä edustamaan Suomea. Mielessä on viime aikoina pyörinyt paljon fiiliksiä Summittiin liittyen. Mikä olisi siis parempi tapa kuin jäsennellä niitä blogiin? Samaten olisi kamalan surullista, jos en "ehdi" sanomaan: Kiitos. 

Kuva: Eetu Lampsijärvi ja paljon käsivara selfieitä muilta

Summit oli aivan mieletön kokemus, sain paljon tuttavuuksia joita en olisi koskaan tavannut ilman Summittia. Tähän kuuluvat tiimit joihin tutustuimme ja meidän omat Omotenashit aka WCS cosplaymammat Mana ja Toshiki ja Saksan tiimin Omotenashi Asuka. Kiitoksia ansaitsee myös koko Staff Japanin päässä ja ERITYISESTI Eetu joka jaksoi jeesata joka tilanteessa, auttaa joka lähtöön, juosta asioilla ja heittää meidän kanssa huonoa läppää, vaikka kaikkia välissä saattoi väsyttääkkin ja stressatakin. Olit loistava! Toivottavasti nähdään vielä usein uudestaan. :D

Haluan kiittää vielä sydämeni pohjasta kaikkia loistavia ihmisiä: Vanhempia, ystäviä ja tuttavia jotka jaksoivat ja ovat Summit-vuoden ja vuosien mittaan auttaneet projektien kanssa tavalla tai toisella. Samaten te, jotka olette tsempanneet meidän tiimiä somessa: Kiitos teillekkin. Tottakai erityismainintana meitä edeltävät tiimit Päivi ja Satu ja Ilona ja Hootti! Neuvot tulivat oikeasti tarpeeseen.

Samaten, edelleenkin spesiaalimainintana Antti. En meinaa vieläkään uskoa, että et hajonnut minuun viime kesänä. Kiitos että sain loisia puvunteon parissa teillä!

Kuva: Mizuki Kawai - Näyttää ilmeestä päätellen että tykkään yukastasta

Aino, näyttää että teen kanssasi hulluimmat ja parhaimmat asiat. Kiitos että lähdit tekemään jotakin näin siistiä. Tuntuu että vuosien varrella, kun ollaan yhdessä otettu osaa karsintoihin, esiinnytty samoilla esityslavoilla ja kun on tullut seurattua myös sinun kisaamista... Olen motivoitunut sinun kehittymisestä pukuilijana ja samaan aikaan olen herännyt huomaamaan, että itse kehityn myös. Olen myös oppinut haastamaan itseäni ja uskomaan omiin taitoihini paremmin. 

En olisi päässyt Nagoyaan asti ilman sinua ja Summit - kesä ja sitä edeltävä aika on minulle mielettömän tärkeä muisto. Huuli väpättää, kun kirjoitan tätä ja tiedän että hajoat vähän sisältä, kun luet tätä, mutta ei se haittaa.... Kiitos, oikeasti. :D Tehdään lisää typeriä ja siistejä asioita yhdessä! Ollaan hyvä tiimi, vaikka tämä rupeama onkin nyt ohi.

Summit ei ollut pelkästään viime kesä vaan matka alkoi jo paljon ennen sitä. Minulle Summittiin kuuluu myös karsintoihin osallistuminen ennen itse finaaliin pääsyä, mutta puhun nyt vain edeltävästä vuodesta: 

Osasimme ottaa edustusvuoden yllättävän lunkisti ... mutta silti puku- ja esitysstressi oli olemassa takaraivossa varsinkin loppumetreillä. 

Stressi ei ollut pelkästään paha juttu. Sain tehtyä mielettömän määrän kiinnostavia asioita puvunteon puolesta: mm. Eschan villatakin, (en ollut tehnyt eläissäni villatakkia) ensimmäistä kertaa eläissäni tuetun satiinisen yläosan ja kaaaamalan söpön peruukin jakauksella. Olen rehellisesti sanottuna ylpeä omasta puvustani. Edustusvuosi oli mieletön vuoristorata, mutta pystyn oikeasti lämmöllä ja ilolla muistelemaan cosplay-pajahetkiä Nagoyaa edeltävältä ajalta. Milloin uusiksi?

Kuva: Mizuki Kawai - Paras keinu!

Kun pääsin syksyllä takaisin kotiin: Todellisuus iski naamalle. Summit oli minulle iso cosplay-unelma ja kun se oli ohi... piti yhtäkkiä keksiä uusia. Rehellisesti sanottuna puvuntekokin jonkin aikaa maistui puulta.

Halusin Summittiin koska rakastan tehdä pukuja, nautin itseni haastamisesta esitysten, ETTÄ pukujen suhteen ja nautin valtavasti yhdessä tekemisen ilosta. Olen aina ollut pukuilijana tiimipelaaja ennemmin kuin yksin sooloilija. Nämä kaikki unelmat toteutuivat viime kesänä: Sain tehtyä omaa taitotasoa haastavan finaaliasun, esiinnyin Summit -finaalissa ja koin matkan ja reissun mitä olin odottanut jo vuosia.

Kuva: Natsumi Morita - WOTAIGEITÄ AAAAA ja karaokea

Näin jälkikäteen olen ymmärtänyt paremmin neuvot mitä aikaisempien vuosien edustajat meille tsempiksi antoivat. Ilona esimerkiksi sanoi että ”tehkää juuri teidän näköinen reissu”. Merkitys tälle neuvolle valkeni kokonaisuudessaan vasta kun olin käynyt Japaninmaalla itse. Jos lähtisin Summittiin uudestaan osaisin ottaa koko reissun valoisammalla otteella ja yrittäisin nauttia enemmän pienistä asioista mitä ei välttämättä kuumuudelta ja stressiltä tullut huomattua.

Kuva: Mana Ikeda

Kuulin itseasiassa vasta vähän aikaa sitten yhden edustusparin kertovan, että molemmilla oli mennyt into pukuiluun Summitin jälkeen. Oli edustusmaa tai cosplay-tausta mikä tahansa kaikki panostavat tähän kisaan todella paljon ja jotkut pyrkivät karsinnoista oman maansa edustajiksi vuosia... Kisan aiheuttama paine ja pyöritys olivat varmasti osasyynä innon katoamiseen. Nyt kun kisasta on kulunut melkein vuosi, niin kuulemma motivaatio on heilläkin taas palannut! Voin myös sanoa omalta kohdalta, että cosplay-inspis ja ideat ovat tulleet takaisin. Ne palasivat, sillä millä olivat lähteneetkin... eli aloittamalla uusia projekteja!

Jos tällaista äkkinäistä motivation droppaamista tapahtuu harrastuksen parissa... mielelläni kuulisin ihmisten ajatuksia mistä tällainen johtuu ja pohdintaa miten sellaisesta he ovat päässeet siitä yli. Tuntuu että omaa motivaatiota cosplayssa kohentaa se, että saan lukea kanssaharrastajien pohdintaa ja ajatusta mikä HEITÄ motivoi tekemään pukuja. Maailma tuntuu Summitin jälkeen tuuman verran isommalta. Summit auttoi konkretisoimaan, että maailmalla on paljon ihmisiä jotka rakastavat henkeen ja vereen tätä hullua harrastusta. 

Kuva: Eetu Lampsijärvi - Meijimura ja upea BEFORE COSPLAY - look

Summitin jälkeen jouduin muistuttamaan itselleni, että ison projektin jälkeen saa ja PITÄÄ pitää taukoa, jos siltä tuntuu. Siksi olikin ihanaa, että matkan jälkeen ymmärsin uudemman kerran, että tunnen ihmisiä joille voin puhua harrastuksestani pohdiskelevasti ilman että saan vaan vastaani huutonaurua että otan tämän harrastuksen liian henkilökohtaisesti. Tuntuu myös kamalan lohdulliselta, että en ole ainut edustaja joka on joutunut painimaan ajatusten kanssa omista motivaatioista puvunteossa.

Mutta tässä olkoon minun avautumiseni Summitista tältä erää. Seuraava coni mitä nyt on tulossa: Oulun Chibicon ja Animeseminaari! Chibissä on luvassa Pokemonmusikaali ja cossimammailua. :3 Uusia tuulia kohden ja, tässä oli minun Summit!

WCS2015 3/5 Studio ja vierailuja

Pahoittelen päivitysten kanssa hitautta, rehellisesti sanoen kun päivitysten tekeminen venähti näin pitkälle syksyä.. Hetken meinasin luovuttaa, mutta ajatus loppujen lopuksi luovuttamisesta pelkästään päivitysten venymisen vuoksi turhautti sen verta paljon että päätin kuitenkin "hoitaa homman loppuun" jos ei muuten niin palveluksena itselleni :D

Nyt mennään taas.

Ensimmäinen vapaanpäivä

Erilaisia kuvausympäristöjä löytyi Oh!Sta - studiolla. Kaiken huipuksi lysti oli ilmaista niin otimme ilon irti paikasta. Nyt kaikkien Oulun puistojen sijaan oli mahdollisuus SISÄKUVAUKSELLE ja pakkasimme ihan tätä varten mukaan Cammyn ja Poisonin mukaan matkalaukkuun. Kuvausympäristöt olivat aivan hillitömiä, saatiiin muutamia ihan vakavasti otettaviakin paikkoja hyödynnettyä, mutta olihan sitä pakko mennä perseilemään isoon tyynyläjään ja keittiöön täynnä muoviruokaa. Mahdollisuuksia, mahdollisuuksia! :3

Pelkäsin että olo olisi vieras näin erityyppisessä asussa mihin olen yleensä tottunut, mutta Cammyna keikistely olikin hauskaa. Kuvaaminen kolmestaan oli myös hillitöntä. Rehellisesti sanottuna tähän asti olen ollut kuvattavana vain yhden kuvaajan toimesta. Oli kiinnostavaa ja innostavaa nähdä millaisia kuvia tulisi eri kuvaajan linssin läpi ja huomata että oma kyky keikkua kameran edessä ei riipu vain tutusta kuvaajasa. Odotan vieläkin kuvia (olin toivonut että nämä tulevat päivitykset olisi voinut upata niillä, hei Eetu Eetu :c) mutta hyvää ehkä sietääkin odottaa.

Kuva: Yuuki Oshima - Ei herrajumala tuo Asuka taustalla tekee minut onnelliseksi

Singaporen tiimi ja Saksan tiimi tulivat samaan aikaan studiolle ja mukaan lähti myös opiskelija-avustajia. Meikit ja muut oltiin laitettu naamaan jo hotellilla, mutta Poisonissa ja Cammyssä ei tietenkään ollut soveliasta liikkua paikasta toiseen joten pääsimme paikan päälle taksilla. Taksimatkalla vältettiin se että naama ei valunut nilkkoihin helteen takia ja pakkelia kehtasi pistää tavanomaista enemmän. Taisin laittaa jopa naamaani puuteria ensimmäistä kertaa päiviin. Trikoomekon helman alta mennessä vilahtelivat maastokuviot. :D

Oh!stan pukuhuneet tuntuivat enemmän kuin luksukselta aikaisempien "pukuhuoneiden" jälkeen. Isot peilit viimeistellä meikki oli kuin lahja taivaasta ja sillä välin kun puimme opiskelija-avustaja laitteli puolestamme huopasuojat kenkiin että studion lattia pysyivät hyvänä. Minulla ei tasapohjaisissa kengissä ollut mitään ongelmaa, mutta Ainon korkkareissa taisi olla haastetta. Studio oli siisti ja paikanpäältä pystyi myös vuokraamaan kuvausrekvisiittaa eli mm. pyssyjä, muoviruokaa ja jos mitä. Singaporen tiimillä oli puvut Rurouni Kenshinistä ja Saksalla Magic Knight Rayearthista niin

Kaikkein kiinnostavin studio oli musta huone missä ledivalot halkoivat lattiaa ja oli mahdollista ottaa myös sopivan mukataiteellisia siluettikuvia! Ah oh. Näistä ihan varmana tulossa julkaisua myöhemmin.

Team Singapore ! - Kuvaaja: Maria Tachi

Otimme porukalla purikurat, totesimme että koko porukalla oli sydennälkä.. Lähdimme Singaporen tiimin kanssa syömään pieneen katukeittiöön ja pyörähdimme melko pian takaisin hotellille figukaupan kiertämisen jälkeen. Olimme luvanneet lähtä suomen tiimin opiskelija-avustajien (Toshiki ja Maachi) ja Eetun kanssa viimein karaokeen ja hajosin jo ensimmäisen tunnin aikana siihen miten paljon hiraganoja ehtinyt unohtaa sitten edeltävän japaninreissun. (Silloin pystyin laulamaan hiraganojen ja osittaisen ulkomuistin pohjalta jos mitä perus poppia)

Maachi lauloi kirkkaalla ihanalla äänellä mm. Love Liveä ja Madokan openingia ja Toshiki kumealla äänellä vanhojen animeiden openingeja (Gundam!!) ja pakko myöntää että vaikka luritukset ei nyt mennytkään ihan nuotilleen niin tuli silti viihyttyä :D Idoliveisut veivät minua mukanaan taas vaihteeksi... Kiitos ja anteeksi kuuntelijoille. Näistä lauluista on jotakin taltiointia kiitos opiskelija-avustajan.. soittolistaan saattoi kuulua myös Disneytä ja jotakin korneja ysärihittejä.

P.S. HKT48:n Melon Juice oli aivan hillitön karaokekappale.

Brother päivä ja vierailuja

Ompelukoneita syleilevä kuva - Kuva: Eetu Lampsijärvi

Aika keveän Brother - museovierailun jälkeen oli luvassa vierailu Aichin kuvernöörin pakeille. Aikaisempia pukuvisiittejä ei tarvinnut edes kamalana jännittää, mutta tällä kertaa on pakko myöntää että mahassa vähän väänsi. Kuvernööri kyseli asiallisesti kuulumisia jokaiselta vierailevalta maalta ja en edes muista mitä itse tulin sanoneeksi, mutta muistan sen että halusin pitää sen mitä sanon mahdollisimma asiallisena, lyhyenä, fiksuna ja kohteliaana. Jos mikään helpotti omaa jännitystä niin se että huomasin että muutkin edustajat olivat kankeina jännityksestä..

Pääsimme poseeraamaan kuvernöörin taakse ja olin valtavan ylpeä asuvalinnasta tälle reissulle. Tuntui hyvältä erottia värikkäällä Sharalla ja Carmenilla joukosta ja kun viimein jäännitys laukesi niin saatoin olla puolet rauhallisempi. Kaikki oli mennyt kuitenkin hyvin..

Kuvaaja: Eetu Lampsijärvi - Japanin, Venäjän, Saksan ja USA:n tiimi olivat mukana vierailulla + ninjat

Itse kuvernööri - visiitin jälkeen vuorossa oli liikenneviraston vierailu. Vierailussa ei muuten ollut mitään pahaa, mutta järjettömän kuumuuden ja tehokkaan ilmastoinnin puutoksen vuoksi tuntui että nukahdan samantien pystyyn kun istahdimme hoitamaan velvollisuuksiamme.. riisuin oloa helpottaakseni jopa puvun pienet pellavaiset hihaosat mikä helpotti yllättävän paljon oloa. Vierailu kattoi taas vähän sananvaihtoa kisan kuulumisista, poseerausta ja matkan takaisin bussille. Puvunvaihtorumba oli tältä päivää ohi!

Kävin illasta kirjomassa meidän WCS paitoihin nimikirjaimet.. Alakertaan oli järjestetty huone missä pystyi tutustumaan Brotherin koneita, juoda teetä ja kokeilla yukataa. Minulla tosin ei taida olla yhtään ainoaa kunnon kuvaa itsestäni yukata-päällä, mutta tämä asia tuli korjattua myöhemmin onsenilla. (Tosin obi ei ollut niin kauniin tottuneesti solmittu :c möfff)

Ilta koitti viimein ja kävimme Eetun, tv-Aichin toimittajan ja Taeyeonin kanssa syömässä.. Ilta oli monivaihteinen siihen asti että saimme ruokaa, mutta saimme olla osallisena paikallista ystävällisyyttä ja vieraanvaraisuutta, kiitos mielettömän ruokaseuran. Loppujen lopuksi pääsimme ruuan ääreen, söimme jos mitä uutta ja herkullista, jutustelimme rauhassa ja voin vaan lämmöllä muistaa tätäkin iltaa.. Tuntui että pienellä porukalla oli ihana rentoutua ja jutustella rauhassa ja tutustua ilman kiirettä.

Tositoimet olivat käsillä pian ja seuravana päivänä olisi harjoitukset. Kaikki oli kasassa ja tieto siitä että oma vuoro oli taas ensimmäisenä oli oikeastaan siunaus..

WCS2015 2/5 Tuomarointia, Meijiä ja karaokea

Tuomarointipäivä

Tuomarointipäivä viimein koitti ja oli tositoimien aika. Ensimmäisen numeron ansiosta laitoimme puvut jo päälle WCS:n viralliseen infotilaisuuteen missä kerrattiin aikatauluja finaalipäivästä. Tästä suoraan vuorossa oli lavasteiden punnitus ennen tuomarointia.

10:28 Näkyy klippiä itse tuomarointitilanteesta !

Tuomarointitilanne tuntui erikoiselta Suomen conien iloisen energisen kyselytuokioiden jälkeen. Nyt vastassa oli huoneellinen pöydän takaa tuijottavia ihmisiä joista onneksi muutama heitti ystävällisen hymyn. Kuitenkin kun ilmaan heitettiin pukuja esittelevän diashown jälkeen: "Onko lisää kysymyksiä?" niin kysymyksiä ei ollut. Mielessä käväsi oliko tämä nyt hyvä vai huono juttu?

En ole eläissäni saanut niin montaa ihmistä syynäämään pukua yhtä aikaa.. Traconin karsintapukujen tuomarointi tuntui leppoisalta tähän verrattuna. Tätä osuutta sanottiin humoristisest "touchin time":ksi mikä hersytti hermostuneestakin cossarista pienet naurut. Kaikki katsottiin tarkkaan, helmoja käänneltiin ja tuomarit skannasivat pukua kuin haukat. Tässä vaiheessa onneksi kysymyksiä esitettiin ja vastailimme parhaamme mukaan.

Kuva: Mizuki Kawai - Kuvauksista

Itse tuomaroinnin jälkeen oli pukujen kuvaus mikä meni leppoisasti. Kuvaajamiehet pyysivät ottamaan taistelu-poseja tummemmalla taustalla ja vaaleammalla lempeämpää ja leppoisampia poseerauksia. Kuvauksista pääsimme kipittämään VTR -kuvauksiin, eli finaaliesitystä edeltävän videon kuvaamista. En tiedä kuinka autenttisesti kyseinen Muumiläppä kääntyi japaniksi englannin kautta japaniin kääntyen, mutta pääasia että se tavoitti koti-yleisön. Video irtosi ensimmäisellä otolla! OHOHOHO~

Parasta ensimmäisessä esiintymissijassa oli se että pääsimme ensimmäisten joukossa myös vapaalle. Olimme sopineet toisena esiintyvien Saksan tiimin kanssa että lähtisimme porukalla kiertelemään kaupunkia ja näin tehtiin! Mukaan lähti Saksan tiimin opiskelija Asuka joka oli aivan ihana, iloinen, hauska ja mukava.. pienet kielimuurit eivät paljoa hidastaneet ketään! NHK-hahmojen oma kauppa (missä oli paljon Muumikamaa!) ja Donki käytiin läpi rupattelun ja tutustelun lomassa.

"MÄÄ TYKKÄÄN SUSTA." "MATUKASUSUTA." ".. AHAHHAA"

Nappasimme mukaan hotellilla pyörähtäessä Toshikin, meidän tiimin Omotenashin ja lähdimme metsästämään lisää kiinnostavia liikeitä Osuun. Reissulla tuli naurettua, sosiaalisoitua, syötyä ja tunnusteltua lisää Nagoyan kuumaa iltaa. Hauskana pikku detailina Heike (toinen puolikas Saksan tiimistä) sai currypaikasta mistä kävimme arvonnassa Gundam - hikipyyhkeen ja lahjoitti tämän Toshikille joka otti lahjan vastaan riemuiten. Toshiki oli kuulemma kovasti robotteihin päin. :3

Neljäs päivä eli Meijimura

Paikka mihin suuntasimme oli Meijimura missä oli kyseiseen aikakauteen sijoittuvia restauroituja rakennuksia. Paikka soveltui photoshoottaamiseen kuin nyrkki silmään. Paikalle päästyä bussilla meille ilmoitettiin että ilmeisesti cosplaypukuhuoneet mitä meille oli suunniteltu olivatkin täyttyneet muista harrastajista. Järjestäjät menivät selvittämään tilannetta ja etsimään uutta pukuhuonepaikkaa. Odottelimme siis bussissa ja aikaa tuli tapettua mm. meikkaamisen parissa.

Takamina - viuhka katosi Meijimurassa :( Ainolla on kuvassa sama ilme kuin minulla kun se hukkui :(

Pukuhuone oli pieni huone ilman peilejä ja kokolattiamatolla. Tälläkertaa edes pöytätilaa ei ollut. Aikaa vaihtamiseen oli noin reilu puolisen tuntia. Saimme jättää laukut, vaihtovaatteet ja tyhjentyneet pukupussit tilaan ja tästä oli suuntana noin 10 minuutin kävelymatka Meijikylään.

Tämänpäiväisen eventtiin kuului iso ryhmäkuva sekä sen jälkeen lava-osuus missä jokainen tiimi haasteteltiin pukuvalinnoistamme ja omista fiiliksistämme finaalia kohtaan.

Tässä klippiä kyseisestä. Aika ei upeasti riittänyt että molemmat olisivat ehtineet vastaamaan kysymyksiin, mutta Aino hoiti homman hyvin :D 

Tämän jälkeen oli vapaata ja suuntasimme samaten hankkimaan makusiirapilla maustettua jäätä.. (Blue Hawaii oli selkeä valinta!) Tämä virkisti ihanasti ja saimme psyykattua itseämme ottamaan muutamia kuvia puvuista nyt kun puvut oli saatu päälle ja ympäristö oli sopiva. 

Hauskin pointsi itse Meijimurassa oli se että paikan päällä näki ensimmäistä kertaa paikallisia pukuilijoita ja että cosplaysta innostuneet tulivat näpsimään kuvia. Suuntasimme itse Eetun kanssa kuvaamaan hetkeksi ensin sisätiloihin ja sitten yhden passelin näköisen rakennuksen takapihalle. Tämän jälkeen tassuttelimme itse rakennuksia ja ympäristöä katsellen takaisin pukuhuoneille päin ja bussiin.. Happi oli vähän heikko, ja pukuilupäivän jälkeen vaatteet olivat aivan hiestä märät. 

Kuva: Kyoka Shibuya - Kuvassa Kyoka, Maachi, Venäjän tiimin Trisha ja ihanasti taustalla hymyilevä Singaporen Zephyus

Illasta oltiin lyöty kasaan Joysoundin järjestämät karaokebileet! Itse bailut olivat vähintään yhtä äänekkäät mitä tervetulojuhlat, mutta ilmaisia juomia ja ruokia riitti vatsan täydeltä. Kommunikointi oli vähän hankalaa desibelimäärien vuoksi, mutta tuli kuitenkin bondailtua porukan kanssa. Rose of Versailles - kuva viuhkassa herätti huomion ja kyseinen sarja oli inspiroinut cosplay-unelmia muissakin kuin minussa♥ 

Aikaisemmin olin elänyt sellaisessa harhassa että olisimme olleet Ainon kanssa ainoita joita desibelit ottivat korviin, mutta spottasimme muitakin pienestä tilasta karanneita.. Aikaisempina vuosina kuulemma karaokebileet oltiin järjestetty samassa tilassa, mutta useammissa kerroksissa. Ahkerampi alkoholin juonti olisi varmaan myös helpottanut sietokykyä, mutta nyt tuli otettua vain se pari ja se ei riittänyt korvien turrutukseen.

Kuva: Natsumi Morita - SAATIIN WOTAGEITA by studentit!

Illan päätteeksi sain kuitenkin houkuteltua meidän Omotenashi - opiskelijan Manan lavalle laulamaan vähän idoliveisuja AKB48:n tyyliin ja mukaan liittyi myös USA:n tiimin Ashley. Päädyin Oogoe Diamondin jälkeen vielä laulamaan isolla porukalla Heavy Rotationia ja Ashley kantoi Yuukon center asemaa. Hihi♥ (#vainwotajutut) Loppuun vielä ihmiset lauloivat porukalla perinteiset We are the worldit. Kun bileet loppuivat kipitimme Ainon kanssa reippaasti viileään ulkoilmaan ja happi teki hyvää.. 

Tässä vaiheessa hieman väsytti, mutta taas yksi uusi päivä Nagoyassa oli pulkassa !

WCS2015 1/5 - Onko elämää Summitin jälkeen?

Jälleen taas kotona ! Olen oikeastaan odottanut oikeaa hetkeä että saisin revittyä itseni takaisin blogin ääreen ja nyt on se hetki.. Takana on vuoden mittainen matka tapahtumaan ja sen lisäksi pitkä kisareissu mihin mahtui yhtä sun toista. 

Väsymys on ollut todellista takaisin Suomeen paluun jälkeen.. Ote arkeen on pikkuhiljaa kasvamassa. Blogaaminen Summitista jännittää hieman koska näin ison projektin jälkeen tunteet ovat hieman hajanaisena sekasoppana.. Onnellisuutta, kiitollisuutta, turhaumusta, iloa, ikävöintiä ja nostalgiaa voisi ainakin laittaa samaan pakettiin.. World cosplay summit oli jotakin aivan ainutlaatuista ja olen valtavan onnellinen että pääsin kokemaan tämän yhdessä Ainon kanssa.

Pyrin kertomaan postaukset jonkunmoisena summattuna matkapäiväkirjana.. jostain päivistä on enemmän kerrottavaa kuin toisista. Varmana toistan välissä samoa asioita mitä Aino (tottakai, sama reissu lol) mutta nämä päivitykset on Summitista kiinnostuneita varten että minua itseäni varten. Haluan nyt blogata ennen kuin aika kuultaa muistot ja unohdan mitä oikeasti tuli reissussa koettua. 

VIP – päivitys ja pukujuttuja on tulossa myöhemmin !

.. Nyt mennään !

Saapuminen ja lähtö Nagoyaan

Saapuminen Japaniin kävi Oulusta Helsinkiin vaihtolennon kautta ja matkatavaroita oli enemmän kuin tarpeeksi. Lavasteille ja propeille tarkoitettuja paketteja oli neuroottisesti pakattu moneen eri kerrokseen että kaikki saapuisivat ehjänä perille.. Edeltävä WCS - jännitys muutti muotoaan voi-luoja-kumpa-kaikki-olisi-ehjänä-perillä – jännitykseksi. Saimme onneksi tavaroiden kanssa apua ja kahden auton ja kahden ystävän avulla saimme itsemme ja tavarat kentälle. Matka oli aluillaan.

Helsingin päässä oli hymysuisia kohtaamisia: Tapasimme tulkkimme Eetun ensimmäistä kertaa kentällä ja toisen iloisen organisaattorin nimeltään Pol. Pol tutustutti meidät kohta tutuksi tulevaan World cosplay summit CRAZY SMILE! - käsitteeseen. Saimme samantien kovaa tsemppausta, että mitä tahansa eteen tulee niin edustus on pidettävä päällä ja CRAZY SMILE kasvoilla korvasta korvaan. Niinhän sitä pitääkin!

Crazy smilen harjoitusta - Kuva: Eetu Lampsijärvi

Nagoyaan laskeuduttua saapunut porukka ohjattiin odottelemaan erilliseen odotushuoneeseen. Hengasimme, jutustelimme ja kovasti syyhytti jo päästä hotellille kurkkimaan onko lavasteet ja muut kamat säilyneet ehjänä kuljetuksesta. ( Oli ne. Huhhuh. ) Viimein kun Korean tiimi ja voittajatiimi Meksiko saapuivat letkan jatkeeksi pääsimme lähtemään kohti hotellia.

Hotellille päästyä väsymyksestä huolimatta päätimme lähteä ulos! Tähän ulkoiluun liittyi syömistä ja ostoksia ja iltapuolesta palasimme hotellille. Illasta tapasimme vielä myös pikaisesti auttavat Omotenashi – opiskelijamme Toshikin ja Manan. Kovin monta sanaa ei ehditty heidän kanssaan ensimmäisenä iltana vaihtaa, mutta kasvot tulivat tutuiksi ja heihin tutustui myöhemmin reissussa vähän paremmin.

Englannin puhuminen ja sosialisointi alkoi hissuksiin luonnistumaan.. Näin jälkikäteen hymyillyttää se että englannin kielen toskaamista vähän jännittikin, mutta siihenkin näin tottui parissa päivää kun ihmisten kanssa oli jutustellut aikansa.. Suomalaista aksenttiakaan ei pian jaksanut häpeillä.

Uni maittoi pitkältä tuntuvan ensimmäisen päivän jälkeen..

Laguna ten bosch – teemapuisto ja kuumuutta

Kuva: Rullarinkeli

Seuraavana päivänä oli One Piece – teemapuiston vuoro. Kyseessä oli ensikosketus pukuiluun Nagoyassa, aamulla löimme pohjameikit naamaan ennen yleistä infopalaveria missä meitä tutustettiin tuleviin aikatauluihin. Olimme pakanneet edellisiltana kaikki valmiiksi seuraavaa päivää varten pukupussiin ja vedettävään matkalaukkuun mahdollisimman kompaktisti. Lähtö ensimmäiseen eventtiin meni siis sujuvasti.

Laguna ten bochissa pukuhuoneena toimi iso avara huone. Perällä oli iso pöytä tuoleineen ja paljon tilaa. Siirryimme itse sivustalle lattialle ja aloimme lyömään cossipakkelia naamaan. Tilaa oli riittävästi, mutta peili löytyi vain vessasta. Aikaa puvun laittamiseen oli se tunteroinen. Opiskelijat antoivat pientä muistuttelua kuluvasta ajasta että kukaan ei myöhästyisi avajaisseremoniasta.

Kuva: Mizuki Kawai

Tilaisuudesta olisi voinut nauttia paljon enemmän jos ei olisi ollut ensimmäistä kertaa puku päällä kuumuudessa.. Myös itse avajaisseremonia kattoi pari pientä puhetta, punaisen nauhan leikkuuta ja hymyilemistä porottavan auringon alla. Kesto tapahtumalla oli noin varttitunti, minkä jälkeen oli useampi tunti vapaata. Vapaa-aika kului siihen että shoottailtiin kevyesti, kuvattiin Hollannin tiimin kanssa mainospätkää herkullisesta Nagoyalaisesta vesijohtovedestä ja tutustuttiin ihastuttavaan Venäjän edustajakaksikkoon!

Kuva: TaeYeon

Kun edustuspakkoa puku päällä ei ollut niin aika pian kuoriuduimme nahkaisista puvustamme ulos ja lähdimme kiertelemään paikkoja. Syömisen (kareeraisun!) ja paikallisen kahvilan metsästyksen jälkeen vaihdoimme asut Rune Factory 3:n Sharaan ja Carmeniin. Oleminen se parikin tuntia ilman hiostavaa pukua ja piilareita auttoi jaksamaan. Muutamat cossarit pitivät sisseinä kuumuudessa samoja asuja koko päivän, ( = iltapäivästä puoleenyöhön asti) mikä ei voinut olla missään nimessä miellyttävä kokemus.

Illan ohjelmaksi oli järjestetty vierailu One Piecestä tutun Thousand Sunny laivalla ja melkein harmitti että en ole sarjan fani.. Laiva oli kuitenkin todella upea ja itseasiassa ”sopimattomasta” ympäristöstä huolimatta otimme kuvia Ainon Carmenista kun muut jumittivat kannen alla ihmetellen laivan upeutta. Me ihmettelimme Japanin pimeää yötä ja nättiä merimaisemaa kameran linssin läpi.

Pääsin myös keinumaankin ! - Kuva: Mizuki Kawai

Väsymys alkoi näkyä cossareiden kasvoilla kun päivä alkoi kääntyä iltaan. Seuraava tapahtuma mihin meidän kuului ottaa osaa oli yhdentoista aikaan pienen livekonsertin jälkeen. Tähän kuului tiimien esittely tasanteella tapahtumakansan yläpuolella. Pari cossariparkaa kirjaimellisesti torkahti istualleen odotellessa ohjelman alkua kuumuuden ja väsymyksen takia.

Kun kaikki tiimit olivat esitelty niin oli aika viimein lähteä takaisin bussille ja hotellille. Lähtö tapahtumapaikalta venyi noin puolella tunnilla koska ohjeista huolimatta osa tiimeistä vaihtoi pukuja pois paikan päällä. (Teemapuiston vessassa ilmeisesti) Ensikosketus World waiting summitiin oli täällä, kiitos kanssacossareiden. Takaisin majoituksessa oltiin joskus puolenyön aikaan.

Patterit olivat aika lopussa, mutta huumorilla ja suomalaisella sisulla tuli selvittyä ensimmäinen varsinainen päivä!

Omotenashi – päivä

Ranskan tiimi ja studentit ! - Kuva: Eetu Lampsijärvi

Vapaapäivänä lähdimme Ranskan tiimin ja Omotenashi – opiskelijoiden voimin syömään Sushia ja sitten paikalliseen akvaarioon. Oli mukavaa päästä jutustelemaan rauhassa Ranskan tiimin että opiskelijoiden kanssa.. Viimeistään kalojen katselu ja valtavien rapujen kauhistelu sulatti jään ihmisten välillä. Lämpötila oli taas aikalailla huipussaan, mutta tavallisissa vaatteissa vaeltelu tuntui kuin lasten leikiltä ja päivä oli todella hauska.. Kiitos kaikille teille vaikka tuskimpa suomeksi tätä luette :3

Me, Mana, Toshiki ja Ihastuttava Team Korea ! Kuva: Eetu Lampsijärvi 

Vapaa-aika meni rattoisasti ja illansuussa oli luvassa Omotenashi - opiskelijoiden järjestämä tervetulijaisjuhla. Paikalle oli varattu pieni juhlatila screenillä, baarilla (ilmaisia juomia!) ja ruokatarjoilulla! Juomat jäi juomatta aikaisen tuomarointiajan vuoksi, mutta saimme mahamme täyteen ja samassa pöydässä olevat Korean edustajat olivat herttaisia. Opiskelijat olivat päättäneet laittaa illan ratoksi ohjelmanumeroksi bingoa, mutta meteli oli niin kova että
1) en kuullut numeroita kunnolla
2) koska olen vertikaalisesti rajoittunut ja pöytämme oli taka-alalla ravintolassa
> en nähnyt screenille kunnolla.
= en tiennyt missä numerossa oltiin menossa jolloin meinasin luovuttaa homman sikseen.

Kong, toinen puoli Korean tiimistä spottasi ahdinkoni ja alkoi apuna merkkailemaan bingoruudukostani oikeita numeroita alas. Sydäntä lämmitti :D..

Juhlissa vaihdeltiin myös tuliasia ja sitä mukaa mitä meidän laukut hupeni Suomi-pusseista niin lahjoja sateli takaisin muilta mailta.

Bileet eivät kestäneet kymmentä pidempään ja porukka lähti vaeltamaan kohti majoitusta ja mahdollisesti valmistautumaan seuraavan päivän tuomarointiin. Huominen jännitti valtavasti, mutta uni iski silmään kuitenkin jossakin vaiheessa. Ensimmäinen iso cosplaykoitos oli edessä !

Tracon yleisesti eli valovuosia sitten, Nia ja vähän muuta

Tapahtumaraportti ei ole koskaan ollut näin myöhässä - ellei lasketa niitä kertoja kun raportti on myöhästynyt ja jäänyt kirjoittamatta, mutta päätin kuitenkin kirjottaa vielä jotakin Traconista kun tuntui että jäi vaivaamaan. 

Tottakai WCS karsinnat kattoivat aikalailla koko tapahtuman koska paikoin pää meni hyvin putkinäöllä vain karsintoihin liittyviä juttuja miettien. Kuitenkin kun tulokset olivat julki ja oli sylki vaahdossa tullut iloittua heti ensijärkytyksen jälkeen oli vielä sunnuntaipäivä aika viettää tapahtumassa. Tähän muunmuassa kuului Ryhmäkilpailu ja paneeliin osallistuminen.

Muutamia kuviakin oli vielä arkiston pohjalla ! Olkaa hyvät.

Rune Factory 3 & 2 

Meidän ihanasta miniryhmästä kuva ! Pari tuttuamme innoistui WCS projektin edetessä itsekkin vetämään esityksenä että pukuina kyseisestä pelisarjasta päähenkilöt, tosin aikaisemmasta pelistä kuin me. Pidimme hyvin pikaisen kuvausession nelistään ennen kuin Marian ja Maletsun täytyi karata lavan taakse. Esityskilpailussa äänekkäimmin tuli kannustettua heitä kahta ja tykkäsin kovasti esityksenä kokonaisuutena. Taidan olla myös heikko tämmöiselle söpöilylle. Paras mieli tulee kun kuulee yleisön innostuvan ja nauravan mukana.. En lähde enää näin paljoa jälestäpäin kommentoimaan esityskilpailun muita esityksiä kovin suuremmin, mutta mieleen ainakin jäi hyvällä tavalla Death Note esitys kisan alkupäästä !

Täältä voi katsoa Rune Factory esityksen. 

Naisia ihanaisia. :3

Toisena isompana eventtinä sunnuntailta oli Spurdomuumipaneeli - anteeksi siis Bouken nikkiä käsittelevä eli Muumien pahamaineista kakkoskautta käsittelevä ohjelma. Lisäkseni oli arvoisa kisaparini ja kaksi muuta muumituntijaa. Paneeli olisi voinut olla ainakin puolituntia pidempi, sillä mitä muumeihin tulee niin yleisö on aina aivan liekeissä.. nytkin panelistina tuntui jäävän yleisön äänen varjoon, mutta vilkkaasta keskustelusta huolimatta tuli naurettua, kommentoitua, heitettyä omaakin ajatusta mukaan ja noh puhuttua muumeista reippaalla kädellä :D Itse paneelin puheenjohtaja veti homman loppuun ja jäi sellainen tuntuma että yleisö oli ERITTÄIN viihdyttynyt.

Uskon uskaltavani tulevaisuudessakin Iitu Ahosen paneeleihin osallistua koska jos olisin möläyttänyt jotakin typerää niin paneelin puheenjohtaja olisi saanut senkin jollakin omalla nokkelalla kommentilla kuulostamaan hyvältä. Kiitos paljon, oli hauskaa ! :3

Muita tässä välissä tapahtuneita asioita hieman.. lähempänä nykyhetkeä niin WCS, puvuista ensimmäisten julkistus. Kirameki Yoko videolla oli valtavan söpöt kesäversiot Niasta ja Yokosta ja päätimme ottaa sitten nämä kaksi ylimääräisiksi asuiksi mukaan Japaniin. 

TTGL:stä olen aikaisemmin cossannut Simonia, mutta nyt hyppäsin tähän naissukupuolen pariin.. vaaleanpunainen kyllä miellyttää omaa silmää. Puvusta ei tosin tämän parempaa kuvaa löydy että kengät saan soveltaa esimerkiksi ihan oman maun mukaan. Vau kerrankin tämmöinen vapaus ! 

Toinen cosplayhyn liittyvä juttu on se että väänsin elämäni ensimmäiset vekkihameen kaavat koulussa (jos en aikaisemmin maininnut niin olen Vaatetusompelija - linjalla amiksessa) ja olin aivan valtavan iloinen kun kaava oli toimiva ja asiakas tyytyväinen! Nätisti laskeutuva ja istuva korkeavyötäröinen vekkihame: GET! Parempi tehdä kun on aikaa itsellenikin oma.. Vekkihameita nyt kiitos koulupuvut joutuu vääntämään vähän väliä.

Tällä kertaa hieman hajanainen päivitys, mutta nyt Joulukuun mittaan tullut seurattua ihmisten joulukalentereita innoissani ja pukuilu vaan jatkuu. Nappaan cossivärmeet joulunpyhiksi myös mukaan äidin iloksi. :3

Seuraavaksi Yukicon !