World Cosplay Summit 5/5 ja cosplaypohdintaa

Viimeinen Summit-postaus melkein jäi.... Ihan vaan laiskuuden ja sen vuoksi, että harmittelin pitkään, ettei ole mitään mieltä päivittää, jos viimeinen päivitys viivästyy näin paljon. En puhu itse tapahtumasta tässä päivityksessä enää yksityiskohtaisesti, enemmän näin omista fiiliksistä tällä hetkellä. Ja saan vielä oksentaa tänne paljon kivoja kuvia!

Päätin kuitenkin, että ehei viimeisen päivityksen tekeminen (näinkin jäljestä) on kiva tapa antaa koko tapahtumalle piste. Nyt varsinkin, kun uusi tiimi on lähdössä edustamaan Suomea. Mielessä on viime aikoina pyörinyt paljon fiiliksiä Summittiin liittyen. Mikä olisi siis parempi tapa kuin jäsennellä niitä blogiin? Samaten olisi kamalan surullista, jos en "ehdi" sanomaan: Kiitos. 

Kuva: Eetu Lampsijärvi ja paljon käsivara selfieitä muilta

Summit oli aivan mieletön kokemus, sain paljon tuttavuuksia joita en olisi koskaan tavannut ilman Summittia. Tähän kuuluvat tiimit joihin tutustuimme ja meidän omat Omotenashit aka WCS cosplaymammat Mana ja Toshiki ja Saksan tiimin Omotenashi Asuka. Kiitoksia ansaitsee myös koko Staff Japanin päässä ja ERITYISESTI Eetu joka jaksoi jeesata joka tilanteessa, auttaa joka lähtöön, juosta asioilla ja heittää meidän kanssa huonoa läppää, vaikka kaikkia välissä saattoi väsyttääkkin ja stressatakin. Olit loistava! Toivottavasti nähdään vielä usein uudestaan. :D

Haluan kiittää vielä sydämeni pohjasta kaikkia loistavia ihmisiä: Vanhempia, ystäviä ja tuttavia jotka jaksoivat ja ovat Summit-vuoden ja vuosien mittaan auttaneet projektien kanssa tavalla tai toisella. Samaten te, jotka olette tsempanneet meidän tiimiä somessa: Kiitos teillekkin. Tottakai erityismainintana meitä edeltävät tiimit Päivi ja Satu ja Ilona ja Hootti! Neuvot tulivat oikeasti tarpeeseen.

Samaten, edelleenkin spesiaalimainintana Antti. En meinaa vieläkään uskoa, että et hajonnut minuun viime kesänä. Kiitos että sain loisia puvunteon parissa teillä!

Kuva: Mizuki Kawai - Näyttää ilmeestä päätellen että tykkään yukastasta

Aino, näyttää että teen kanssasi hulluimmat ja parhaimmat asiat. Kiitos että lähdit tekemään jotakin näin siistiä. Tuntuu että vuosien varrella, kun ollaan yhdessä otettu osaa karsintoihin, esiinnytty samoilla esityslavoilla ja kun on tullut seurattua myös sinun kisaamista... Olen motivoitunut sinun kehittymisestä pukuilijana ja samaan aikaan olen herännyt huomaamaan, että itse kehityn myös. Olen myös oppinut haastamaan itseäni ja uskomaan omiin taitoihini paremmin. 

En olisi päässyt Nagoyaan asti ilman sinua ja Summit - kesä ja sitä edeltävä aika on minulle mielettömän tärkeä muisto. Huuli väpättää, kun kirjoitan tätä ja tiedän että hajoat vähän sisältä, kun luet tätä, mutta ei se haittaa.... Kiitos, oikeasti. :D Tehdään lisää typeriä ja siistejä asioita yhdessä! Ollaan hyvä tiimi, vaikka tämä rupeama onkin nyt ohi.

Summit ei ollut pelkästään viime kesä vaan matka alkoi jo paljon ennen sitä. Minulle Summittiin kuuluu myös karsintoihin osallistuminen ennen itse finaaliin pääsyä, mutta puhun nyt vain edeltävästä vuodesta: 

Osasimme ottaa edustusvuoden yllättävän lunkisti ... mutta silti puku- ja esitysstressi oli olemassa takaraivossa varsinkin loppumetreillä. 

Stressi ei ollut pelkästään paha juttu. Sain tehtyä mielettömän määrän kiinnostavia asioita puvunteon puolesta: mm. Eschan villatakin, (en ollut tehnyt eläissäni villatakkia) ensimmäistä kertaa eläissäni tuetun satiinisen yläosan ja kaaaamalan söpön peruukin jakauksella. Olen rehellisesti sanottuna ylpeä omasta puvustani. Edustusvuosi oli mieletön vuoristorata, mutta pystyn oikeasti lämmöllä ja ilolla muistelemaan cosplay-pajahetkiä Nagoyaa edeltävältä ajalta. Milloin uusiksi?

Kuva: Mizuki Kawai - Paras keinu!

Kun pääsin syksyllä takaisin kotiin: Todellisuus iski naamalle. Summit oli minulle iso cosplay-unelma ja kun se oli ohi... piti yhtäkkiä keksiä uusia. Rehellisesti sanottuna puvuntekokin jonkin aikaa maistui puulta.

Halusin Summittiin koska rakastan tehdä pukuja, nautin itseni haastamisesta esitysten, ETTÄ pukujen suhteen ja nautin valtavasti yhdessä tekemisen ilosta. Olen aina ollut pukuilijana tiimipelaaja ennemmin kuin yksin sooloilija. Nämä kaikki unelmat toteutuivat viime kesänä: Sain tehtyä omaa taitotasoa haastavan finaaliasun, esiinnyin Summit -finaalissa ja koin matkan ja reissun mitä olin odottanut jo vuosia.

Kuva: Natsumi Morita - WOTAIGEITÄ AAAAA ja karaokea

Näin jälkikäteen olen ymmärtänyt paremmin neuvot mitä aikaisempien vuosien edustajat meille tsempiksi antoivat. Ilona esimerkiksi sanoi että ”tehkää juuri teidän näköinen reissu”. Merkitys tälle neuvolle valkeni kokonaisuudessaan vasta kun olin käynyt Japaninmaalla itse. Jos lähtisin Summittiin uudestaan osaisin ottaa koko reissun valoisammalla otteella ja yrittäisin nauttia enemmän pienistä asioista mitä ei välttämättä kuumuudelta ja stressiltä tullut huomattua.

Kuva: Mana Ikeda

Kuulin itseasiassa vasta vähän aikaa sitten yhden edustusparin kertovan, että molemmilla oli mennyt into pukuiluun Summitin jälkeen. Oli edustusmaa tai cosplay-tausta mikä tahansa kaikki panostavat tähän kisaan todella paljon ja jotkut pyrkivät karsinnoista oman maansa edustajiksi vuosia... Kisan aiheuttama paine ja pyöritys olivat varmasti osasyynä innon katoamiseen. Nyt kun kisasta on kulunut melkein vuosi, niin kuulemma motivaatio on heilläkin taas palannut! Voin myös sanoa omalta kohdalta, että cosplay-inspis ja ideat ovat tulleet takaisin. Ne palasivat, sillä millä olivat lähteneetkin... eli aloittamalla uusia projekteja!

Jos tällaista äkkinäistä motivation droppaamista tapahtuu harrastuksen parissa... mielelläni kuulisin ihmisten ajatuksia mistä tällainen johtuu ja pohdintaa miten sellaisesta he ovat päässeet siitä yli. Tuntuu että omaa motivaatiota cosplayssa kohentaa se, että saan lukea kanssaharrastajien pohdintaa ja ajatusta mikä HEITÄ motivoi tekemään pukuja. Maailma tuntuu Summitin jälkeen tuuman verran isommalta. Summit auttoi konkretisoimaan, että maailmalla on paljon ihmisiä jotka rakastavat henkeen ja vereen tätä hullua harrastusta. 

Kuva: Eetu Lampsijärvi - Meijimura ja upea BEFORE COSPLAY - look

Summitin jälkeen jouduin muistuttamaan itselleni, että ison projektin jälkeen saa ja PITÄÄ pitää taukoa, jos siltä tuntuu. Siksi olikin ihanaa, että matkan jälkeen ymmärsin uudemman kerran, että tunnen ihmisiä joille voin puhua harrastuksestani pohdiskelevasti ilman että saan vaan vastaani huutonaurua että otan tämän harrastuksen liian henkilökohtaisesti. Tuntuu myös kamalan lohdulliselta, että en ole ainut edustaja joka on joutunut painimaan ajatusten kanssa omista motivaatioista puvunteossa.

Mutta tässä olkoon minun avautumiseni Summitista tältä erää. Seuraava coni mitä nyt on tulossa: Oulun Chibicon ja Animeseminaari! Chibissä on luvassa Pokemonmusikaali ja cossimammailua. :3 Uusia tuulia kohden ja, tässä oli minun Summit!

Cosvision 2014 - Coni minun makuuni

Kuka hullu lähtee kahteen coniin kahden viikon sisään? Ilmeisesti minä. Ensiksi kuitenkin Cosvisionista.

Cosvision jätti hyvän mielen ja innon lähteä seuraavanakin vuonna tapahtumaan ! Tälle samalle viikonlopulle oli ympätty itselle kaksi isoa juttua: Taisteluparini Ainon esiintyminen Kutsuvieraskisassa ja OF:n ensimmäinen kisaaminen ryhmässä sitten muutaman vuoden takaisen GTO - esityksen.

Kutsuvieraskisa

Tapahtuma oli tunteiden con itselle siinäkin mielessä että pääsin lauantaina lavan taakse kun olin Ainon avustajana mukana Kutsuvieraskisassa. Onnistuin lavalla sössimään yhden lavasteen paikan ja aiheutin tahatonta tilannekomiikkaa kisan aikana kun Aino palasi ääneen äristen korjaamaan sen.. Melkein hajosin elämääni tässä vaiheessa ("Voipaskavoipaska ANTEEKSI!! ;___;") mutta kun esitys meni ihan nappiin niin säntäsin istumaan cossiparini viereen ja pääsin jännittämään tuloksia hänen kanssaan.. Uudemman kerran liikutus iski paremmasta syystä kun Ainolle sitten napsahti ensimmäinen sija kisasta. Oli tullut elettyä sivustakatsojana ja nähtyä se vaiva ja työ mitä puvun ja esityksen eteen oli nähty että en voinut kuin olla valtavan onnellinen ja ylpeä. Valtavasti onnitteluja myös toiseksi ja kolmanneksi sijoittuneille kutsuvieraskisaajille !

Kutsuvieraskisa oli omiin silmiin onnistunut uusi kisamuoto minkä jälleentulemista odotan innolla ensi vuonna ! Ensivuonna olisi tosin hienoa jos määriteltäisiin paremmin myös yleisölle mitä esitykseltä haetaan, esimerkkinä: onko esitys ja puku 50/50 tai mitä tuomaristo mahdollisesti arvioinnissaan painottaa.

Operaatio Fix-it

Toisena hauskana juttuna lauantaipäivälle oli projekti ( jonka olisi ollut ihana pitää kaksipäiväisenä ) Operaatio Fix-it eli Cosplayritarit - projekti missä olin mukana lauantaina. Tarjosimme ritarikaverini kanssa apua langan, pikaliiman, kaksipuoleisen teipin, kuumaliiman, jesarin ja kaiken muun hajoavalle cosplaypuvulle hyödyllisen tavaran muodossa ja autoimme apua tarvitsevia tapahtuman aikana. ¨

Itsellä upposi aamupäivä melkein kokonaan Kutsuvieraskisan lavan takana, mutta onneksi ehdin väliajalla jeesailemaan kuitenkin cossareita myös. (Näytin varmaan lavan takana ylivarustetulta cosplay-apulaiselta sellaiselle joka ei tiennyt mikä homman nimi oli) Tämä projekti pitäisi joskus ottaa kaksipäiväisenä tapahtumaan mukaan tai pistää kaksi eri tiimiä eri päivinä liikkumaan ja auttamaan kanssacossaajia. Nyt jäi hieman lyhyeksi, mutta oli erittäin hauska ja ihana kokemus ja saimme myös paljon positiivista palautetta !

Afro oli ilmeisesti helppo tunnistaa tapahtumapaikalta :D 

Puheohjelma

Picture is not related mutta on komea - Kuva: Santtu Pajukanta

Tapahtumassa oli myös mielettömästi mielenkiintoista ohjelmaa ! En vaan valitettavast ehtinyt käydä katsomassa kuin Järjestäytynyt cosplaytoiminta Suomessa - paneelin, Oikeat cosplaymammat puhuvat: Lapseni on cosplayharrastaja - paneeli ja Project CMV: Cosplayvideoita tekemässä.

Järjestäytynyt cosplaytoiminta oli yhdistyksemme jäsenen pitämä paneeli ja aihepiiri kiinnosti että mielenkiinnolla tuli seurattua keskustelua. Keskustelu polveili mukavasti jo sen puolesta että keskustelijoilla oli niin omanlaisensa taustat järjestäytyneen cosplayn parissa. Paneeli oli ehdottoman onnistunut ja mielenkiintoinen.Vastakkainasettelu oli kiinnostava ja panelistit oli valittu hyvin.

Cosplaymammojen paneeli oli hersyttävä ja lämmin ohjelmanumero, oli tullut nähtyä aikaisemmin myös tätä edeltävä paneeli missä harrastajat puhuivat aiheesta vanhemmat ja cosplay. Jokaisella cossarilla on varmasti jotakin omakohtaisia kokemuksia vanhempien, kauhusta, ihastuksesta ja vihastuksesta cosplayta kohtaan niin tämä paneeli sopi minulle kuin nyrkki silmään. Tuli naurettua ja liikututtua. Aivan ihastuttava.

Project CMV:n luento iski myös omiin itresseihin vaikka osa informaatiosta ei ollut mitenkään erityisen uutta, mutta kuitenkin pientä sain kuitenkin irti ja melkein perse meinasi lentää penkistä innosta kun luennon pitäjä sanoi suunnitelmakseen järjestää seuraavan vuoden Cosvisioniin CMV - kilpailun ! Olisi ihan valtavan mielenkiintoista ja varmana olisi intoa myös olla itse mukana ja myös osallistua. Kiinnostaisi huomattavasti enemmän kuin AMV - kisat. Kaikella lämmöllä AMV-kisoja kohtaan :D

Ryhmäkisa (School Days - The path of betrayal ends here)

Paras kuva conista ! Kiitos. - Kuvaaja: Marko Holmberg

Sunnuntaina esiintymiskisassa OF nousi pitkän tauon jälkeen takaisin kisalavalle. Mukana touhussa oli uusia jäseniä viime syksyltä ja tämä oli heille ensimmäinen kisa yhdistyksen nimen alla. Esitys meni nappiin, jännitystä oli ilmassa mutta tsemppaavassa ja hyvässä hengessä kävimme porukalla läpi lavaharjoitukset, kuvaukset ja conipäivän yhdessä. Hyvin pientä shootintapaista väkersimme aikamme kuluksi conipaikalla, mutta mitään cosplayshoottauksen helmiä ei syntynyt, mutta hauskaa oli! Kaikki pelasivat ihanasti yhteen hiileen, porukka näytti upealta yhdessä, conipaikalla että lavavalla ja olen valtavan kiitollinen koko ryhmälle koko coni ja kisakokemuksesta! Kiitos. 

Esitys oli siis sarjasta School Days ja oma hahmoni oli Setsuna Kiyoura. En ole tuntenut oloani näin tyttömäiseksi pitkään aikaan.

WOOOOMAAAN TAKE ME IN YOUR ARMS-eiku - Kuvaaja: Rullarinkeli ja Makotona Hannu

Valotekniikasta haluan antaa sekä lauantailta että sunnuntailta ehdottomat peukut pystyyn. JOKA ikisellä harjoituskerralla valot toimivat aina vaan paremmin ja uskon että jos ensi vuonnakin yhtä ihana ja pätevä tiimi on paikalla niin cosplaykisaajille annetaan oikeasti mahdollisuus leikitellä valoilla tunnelman kanssa kun ei tarvitse jännätä että toimivatko valot vai ei. (terveisin yleensä aina joku pissii valojen ajoituksessa jos on vähänkään mitään tarkempaa annettu VAIKKA on tarkat ohjeet ja useammat lavaharjoitukset) Valot on kuitenkin yksi todella ihana tehokeino tunnelman luomisessa. SCREENI oli myös käytössä mikä aiheutti miellyttävää sydämentykytystä.

Samaten järjestäjät, mammat, itse cosplayvastaava ja kaikki staffi oli aivan järjettömän avuliaita, fiksuja ja ihania että vaikka jotakin pientä sekaannusta aikataulujen kanssa oli niin kysymyksiin pyrittiin antamaan aina vastaus ja tuli olo että kisaajista kannettiin huolta.

Esitys sijoittui kolmanneksi ja kävimme vastaanottamassa palkinnot loppuseremoniassa ! Itse tapahtumasta noin yleisesti voisin sanoa että hyvin kunnianhimoisesti kisoja oli molemmille päiville kolme kappaletta että näin jälkikäteen mietittynä kisaajamäärä oli aivan järjettömän iso että ihan hirvittää, mutta hyvin tästäkin selviydyttiin kunnialla. Tapahtuma on vielä nuori, mutta ehdottomasti tarvitsee paljon näkyvyyttä ja palautetta niin ensi vuonna se palaa vielä loistokkaampana takaisin. Ajattelin jankuttaa kaikille lähipiirin vähänkin cosplaymielisille ihmisille että TULKAA TURKUUN ENSIVUONNA. 

Haluan lisää. kiitos. 

Tracon 2013 - WCS-karsinnat ja sijoittuminen, Super Senior ja kamalasti feelsejä

Se on kaunis.

Odotin innokkaana jos olisi ehtinyt tulla Anikin kuvagallerioihin kuvia oikeista asioista, mutta kehoni alkaa olla valmis, conikrapulasta ei ole häivääkään ja kohtalaisen noloa venyttää kyseistä päivitystä todella pitkälle niin täältä tämäkin päivitys viimein tulee. Nauttikaa!

Syksyn huipentuma eli Tampereen Tracon on nyt viimein ohi ja hämmentynein tunnelmin kouraan jäi toinen sija WCS - karsinnoista! Koko kisa oli jotakin uskomatonta ja olen sijoittumisesta valtavan iloinen. Kiitos tästä kaikeasta kuuluu myös Ainolle jonka kanssa tuli käytyä koko esityksen kokoamiseen ja puvuntekoon liittyvä prosessi yhdessä.. Apu oli puvun kanssa myös enemmän kuin kaivattua koska Bao oli pikkutarkin puku mitä tähän asti olen tehnyt..

Kiitos paaaaaljon paljon Aippe, jatketaan pukuilua yhdessä kunnes ollaan liian rumia siihen !

Leveät on hymyt ! - Kuvaaja Sami Räbinä

Eniten riemastuttaa se että sijoitus nousi parin vuoden takaisesta karsinnasta yhdellä sijalla ylöspäin! Utena ja Anthy sijottuivat tällöin kolmanneksi. Tuli naurettua että lahjakortilla Sinooperiin (mitä viime kerralla saimme kolmansina) olisi ollut seuraaviin pukuihin vielä enemmän hyötyä kuin kameroista mitkä saimme palkinnoksi, mutta vitsi vitsinä. Tämän vuoden kisa oli todella kovatasoinen että sijoittuminen ei ollut missään määrin itsestäänselvyys. Onnittelut voittajaparille ja kolmanneksi tulleille!

Tässä jännäkakka - ilmeemme ennen kisaa ! 

En ole tämänkaltaista kisajännitystä saanut kokea luultavammin.... ikinä. Edellisestä kerrasta kun WCS karsinnoissa olimme on jo sen verta aikaa että tällä huteralla päälläni en muista kuin jonkunlaisia tunnetiloja mitä odottaminen ja hermoilu aiheutti. En muunmuassa muista tuomaroinnista edelliskerralta juuri mitään, mutta tämä kerta oli erilainen. Tekstiä tuli suollettua, vaikka kieli sattuikin olemaan englanti, tilanne tuntui kohtuu luontevalta ja.. tuntui myös siltä että pystyi astelemaan ylpeänä puvustaan tuomarointihuoneeseen. Toivon mukaan osasimme antaa hyvän kuvan itsestämme.

Varsinaisia kireitä hetkiä ei oikeastaan ollut päivänä muuten kuin kiireen puolesta aamutuimaan karvan verran, mutta onnistuimme ilmottautumaan kuitenkin ajallaan ja taisimme olla toisena tuomaroinnissa. Puku solahti päälle hyvin, peruukki näytti hyvältä ja ainut haittaava asia oli se että molemmat olivat onnistuneet unohtamaan peruukkisukkansa kotia. Ennen tuomarointia väkersimme kasaan myös lavasteen. Kyseinen Kiinalainen maisema jäi kuitenkin Tampereelle, luomus oli aika hauska ja tehty kasaan toiseksi viimeisenä iltana Tiimarin sormiväreillä. Hihi~

Tunteiden paloa ja muuta mukavaa vihreän ja punaisen sävyissä - Kuva: Matias Tukiainen

Päivän ainoita kurjuuksia sitten oli lavaharjoitusten hankaluus kun valotoiveet eivät uponneet valomiehelle sitten ollenkaan. Valot käytiin läpi kolme kertaa vaikka kirjalliset ohjeet ajoituksineen oli annettu ja vielä hyvissä ajoin. Valot olisivat pitäneet sammua kokonaan kun molemmat poistuimme lavasteen taakse ja se oikeastaan.. tapahtui lavalla ajallaan, mutta valot PALASIVAT himmennettyinä päälle. En tiedä ajatteliko valomies että kompastumme muuten lavalle naamalleen, mutta lavaharjoituksissa olimme saaneet pyöritellä valojamme ihan pilkkopimeässä. Tarkasti suunnitelluilla valotoiveilla ja meidän kahden WCS - karsintaesityksillä ei näemmä ole yhteistä tulevaisuutta.

Tämä ei onneksi pilannut koko esitystä ja kaikki meni muuten nappiin, mutta tottakai piti kihistä harmista aikansa... Katse liimautui onneksi nopeasti muiden WCS esitysten seuraamiseen, yksilökisaan ja missimittariin. Suosikkeja lavaratkaisuista WCS kisan aikana oli viimeisen kisaparin (ja kolmanneksi tulleiden) pelikone - idea. Oli ihana plot twist loppuun! En omalta jännitykseltäni osannut keskittyä kunnolla alkupään esityksiin, mutta ilmeisesti videotaltiointi kaikista on olemassa niin toiveena olisi tutustella kaikkiin joku synkkä ja myrskyinen yö kun on aikaa. Toivonmukaan ensi vuonnakin kisaajamäärä pysyy korkealla, ilmeisesti tänä vuonna rikottiin ennätyksiä kisaajaparien määrässä. Viime vuonna taisi olla taasen ennätysvähän?

Kakkoii desu SuSe @ Cosplayhaaste - Kuvaaja : Sami Räbinä

En edes tosissaan yritä ympätä koko Traconia yhteen samaan postaukseen, mutta lyhyesti sanoen loppuconi meni aika väsyneissä, mutta onnellisissa merkeissä hyvän seuran parissa. Sunnuntaina tuli osallistuttua Cosplay haasteeseen joka oli Fredrikin järjestämä interaktiivinen kisailu-ohjelma ja viimeinen ilmeisesti laatuaan. Juttua lensi jos minkälaista ja toivon mukaan onnistuimme viihdyttämään yleisöä ! (Suse sijoittui komeasti myös toiseksi, kunniakkas Gay Swimmers tiimi veti pitemmän korren :o )

Vielä samalle päivälle viimeisenä ohjelmanumerona ja ainoana luentona Traconissa kävin kuuntelemassa Iitun ja Suvin Muumilaakson vapinoita - luennon. Kyseinen luento kutitteli nauruhermojani alusta loppuun ja viihdyttävänä pakettina ehdottomasti kannattaisin että tytöt toisivat luennon myös johonkin toiseen coniin sillä hyvän kokonaisuuden lisäksi paikalle ei edes mahtunut kaikki halukkaat kuuntelemaan. Muutamaan kertaan mietin dian alussa että miten tämä liittyy luennon aiheen rajaukseen, mutta tuntui että punaiset langat kuitenkin aina ensiepäilyksistä huolimatta onnistuttiin sitomaan hyväksi kokonaisuudeksi ja huumorin siivittämänä traumat selitettiin viihdyttästi auki. Kiitos paljon !

Kaikki puvun korut mahtuvat pienen pieneen Rilakkuma peltirasiaan :3

Itse koin ihan valtaisan.. cosplayn kuumotuksen iskun heti conin jälkeen.. Yleensä aina tapahtumat ovat inspiroivia uusien cosplayprojektien aloittamisen suhteen koska näkee muiden upeita pukuja, mutta nyt kun takana oli noin pitkä pukuprojekti niin tuntuu erityisen höpöltä alkaa suunnittelemaan jotakin uutta ! Seuraava tapahtuma tulisi olemaan Kemin mangapäivät ja Chibicon Oulussa.

Huhuhuh. 

"Nyt ollaan virallisesti noloja Tubessa"

Tässä on hienosti ensimakua tulevasta Ainon yhteenkokoamana + paljon rändöm vajakkeilua.

Tätä sitä on tullut sitten harrastettua syksystä asti, noista parista vaikeammasta liftistä olen erityisen ylpeä. Muutama vanhemman klipin jutut on alkanut sujua jo paremmin ja muutama on tämän päivän harjoituksista. (esim lifti 0:59)

Habaa ainolle lisää että jaksaa mua lisää nostella. Hihi. Rehkitään lisää!

Yritän pitää lippua korkealla ja päästä yhtä eeppisiin tunnelmiin kuin tuo musiikki kesään mennessä. Tsihi.

Ja joo kyllä, meidän ryhmän nimi on Operaatio Fredrik.

En ole koskaan ollut hyvä pitämään blogeja

Noh ehkä on aika opetella.

Aamu taas koittanut ja lahjakkaasti taas yritin herätä kymmeneltä ahkerasti tekemään hommia, mutta venyi sitten yhteentoista ja sain sitten istutettua itseni tähän ja ahkerasti aloin stalkkaamaan muiden ihmisten blogeja.
.........ja kello on jo 12. Hupsista.

Aiva ihanaa on ollu lukea myönteistä kommentteja parin tyypin blogista ja joidenkin maininnoista anikin Desun palautteessa.. Oikeasti liikuttaa että ihmiset on oikeasti pitänyt meidän Soul Calibur mätöstä. Vaikka tuntui että esitys meni aika nappiin niin omaan arvointiini tuskin koskaan tulee luotettua ihan sataprosenttisesti. Hauskaa että sitä tulee harjoiteltua parin minuutin eteen pari kuukautta ja näemmä ei sitten tullut tehtyä ihan turhaa työtä. Kiitos. ;___; jos tätä joku sattuu lukemaan niin kiitos oikeasti! Ei ole mitään mukavampaa kuin saada palautetta. Negatiivinenkaan ei ole yleensä sinällää haitallista, pahinta on että mitään ei sanota eli esitys ei tuntunut missään.


"TAPANTAPANTAPAN" Kuvaaja Darkki. Kiitos kuvasta. (ilme "D:<" kun pienennetystä kuvasta ei järin näe)

Ehkä en sittenkään vetänyt "-_-" - ilmeellä koko esitystä. Lävistin Tiran miekallani OHHOHHOHOOHOOHO~ Odotan innolla ja pienoisella kauhulla että milloin Desucon julkaisee videomateriaalia itse näytöksestä. Olisi hienoa nähdä miltä esitys kokonaisuudessaan näytti. Meidän Tiralla oli tutultaan saama videotallenne, mutta se oli huonosta kulmasta kuvattu että näkyi tyyliin kaikki aseenräpellykset meidän huiman seinän takana.

Itse olen oppinut näiden ryhmäcosplayesitysten kautta nauttimaan esiintymisestä vaikka jännittää joka kerta samalla lailla. Siinä vaiheessa kun tiedän että esitys on kuitenkin harjoiteltu KUNNOLLA ja kaikki on samaa mieltä ei kuitenkaan enää paria päivää ennen esitystä ole itku kurkussa että nolaan itseni lavalla. Jos aloittaa jotain niin pitää pyrkiä tekemään se kunnolla... Siitä puheenollen voisin mennä jatkamaan keskeneräistä takkiani >

Päivittelemisiin.

Suuruudenhulluus?

Kohtapuolin Traconin jälkeen pitäisi alkaa suunnittelemaan seuraavia projekteja. Haaveita olisi suuria, muttei kauheana vielä itseluottamusta taikka taitoa tehdä haaveita todeksi.


Kuten nyt vaikka tämä. Hukun kuolaani.
Joo asia taisi tulla selväksi. Vielä joku päivä! ..ehkä. XD ei mitään mahkuja moneen vuoteen. Kuvassa on artbook versio Saint Seiyan Hyogasta ellen vahingossa valehtele.



Seuraavana projektina oisi Traconiin Asato Tsuzuki Yami no Matsueista. Kangasta en ikinä ole ostanut kerralla näin suuria määriä ja huomenissa alkaa ankara ompelu. Aikataulusta olen kivasti jälessä, mutta nyt sitten teen hommia niska limassa. Suoristan peruukkia tänä iltana vielä ennen nukkumaanmenoa ja laskeskelen mitä kaikkea vuorikankaan lisäksi tarvitsee.

Jotain realistisempia haaveitakin on kuin Saint seiyan kuolattavat haarniskat, mutta niistä myöhemmin omassa merkinässään. Niistä sitten karsin seuraavaa projektia.. Desucon inspiroi cossaamisen jälleen kun pääsi vaihteeksi näkemään taas niin upeita pukuja. Haluan kehittyä ja oppia uutta ! *w*