Suo kuokka ja WCS-karsinnat

Hieman myöhässä blogipäivitystä.. Isosta jutusta. Tätä päivitystä ei voi nyt skipata tai jätättää viikkotolkulla odottamaan luonnokseksi hyllylle. EI TÄLLÄ KERTAA, sillä Traconin tämänhetkinen huipentuma oli WCS karsinnat missä minä ja Aino pääsimme edustamaan suomea uutena WCS tiiminä vuodelle 2015. Päivitystä varmasti riittäisi kilometrikaupalla, mutta nyt näin alkuun hieman kuvantäytteistä siivua tämän hetken tuntemuksista, tapahtumasta.... ja vähän kaikesta !

Kuva: Tytti Levänen - Minä ja Jussi

Karsintapäivä tuntui menevän aamusta asti hieman liiankin putkeen.. tuli nukuttia hyvin, kaikki cossissa oli kondiksessa ja laittauduimme rauhassa aamulla hostellilla. Lavaste kasaantui näppärästi ilmottautumisen yhteydessä ja itse pukujen pukeminen lykättiin lähemmäs tuomarointia ihan mukavuuden vuoksi. Aikaa tuntui riittävän hyvin ja tuomarointitilanne oli todella miellyttävä ja rento.. Tuli tunne oli tosissaan että sai avattua suunsa hyvin sekä esityksestä että puvusta. Hyvillä mielin sai jatkaa lavaharjoituksiin mikä on aina yksi kuumottavimpia osuuksia kisapäivässä !

Kuvaaja: nyymix 

Lavaharjoitukset aiheuttivat sydämentykytystä lisää, kun viimein pääsi testaamaan oikeassa suhteessa lavan, esityksen ja valot. Aikaisemmilta vuosilta oli ollut huonoja kokemuksia valojen suhteen, mutta nyt tunnelmat tuntuivat vastaavan hyvin sitä mitä olimme toivonutkin. Tässä vaiheessa lavalla olokin tuntui sujuvan myös todella luontevasti... Harjoitukset menivät myös hyvin! Pessimistinen puoli minussa oli kovalla koetuksella, mutta ei auttanut kuin kerätä tästä tunteesta jännityksen päälle itsevarmuutta ja vain jatkaa odottamista.....

Lavan takana tuntui olevan tsemppaava ja rento tunnelma, tuli jutusteltua muiden cossareiden ja kisaajien kanssa mukavia ja tuntui miellyttävimmältä tavalta purkaa painetta. Ainon puku oli tosin sen verta tukala (Villaa, pirusti villaa! + nahkaa) että takahuoneessa ei kyennyt olemaan koko aikaa neljän seinän sisällä, mutta ehdimmepä vielä moikkaamaan omia tukijoukkoja pihalla ja saimme vastaanotettua viimeiset onnenpotkut ennen esitystä!

Itse esitys !

Lavatilanteesta en muista enää mitään, mutta tunsin kuitenkin että molemmat saimme esiinnyttyä niin täysillä ja tunteella kuin voimme. "Tuntui ainakin että meni hyvin !" taisi olla ensimmäisiä heittoja kun pääsin istumaan omalle paikalleni.. Funfactina voi sanoa sen että esityksen hupentumassa, eli kosinnassa sormus hajosi liitoksistaan kokonaan ja lensi kaaressa jonnekkin mystiseen paikkaan... Lava tästä episodista huolimatta täytettiin maanviljelyllä, terälehdillä ja meidän näköisellä vuosisadan rakkaustarinalla ! :D Joku ihana ihminen kävi palauttamassa vielä sormuksen kiviosan minulle löydettyään sen.
                                               
Ehdimme nähdä muitakin esityksiä odotellessa ja karsintaesityksenä nousi omaksi suosikiksi Rorunen ja Fukan Interstella 777 esitys ! Oma jännitys tuloksista hakkasi taustalla takaraivossa tosin koko ajan... Hakkasin käsiäni hulluna pitäen ääntä intoillen muiden esityksille ja koetin pysyä hameissani jännitystärinässä mikä loppupuolella tuntui olevan aika hankalaa.

Kuvaaja: nyymix 

Tunnemyrsky oli aivan käsittämätön kun lopulta ymmärsi että monen vuoden yritys on vihdoin kantanut hedelmää... pää blänkkäsi kokonaan jossakin lavalle astelun välissä, mutta selviydyimme lavalle kuitenkin kunnialla .. Saatoin itkeä, saatoin olla pönttö sekaisin ja pönttö voi olla edelleenkin hieman sekaisin, mutta ilo on ihan suunnaton !

Kolmas kerta toden sanoo, sanoo vanha kansa. Aikaa siitä kun ensi kerran lähdimme karsintoihin on kulunut hurjasti ja paljon on tapahtunut sillä välillä, mutta sitkeä yrittäminen kannatti..  Tuntuu että sanoja .. pitäisi olla käytössä enemmän mitä suomenkielestä löytyy että voisi jotenkin realistisesti ilmaista miltä tuntuu. Kysymys millaiset on fiilikset tällä hetkellä heti kisan jälkeen tuntui ehkä maailman kinkkisimmältä kysymykseltä mihin vaan voisi ikinä vastata.

Kuva: Matias Tukiainen - Me ja vuoden 2014 tiimi Ilona ja Hootti !

Iso kiitos kuuluu erityisesti Ainolle joka on paras kisapari mitä vaan voi löytyä, tukijoukoille kotipuolessa ja kauempana (tiedätte keitä olette!), vänkäreille, meidän mammalle, kaikille ystävällisille ihmisille lavan takana ja niille jotka pysähtyivät sanomaan jotain karsinnan jälkeen! Samaten ISO kiitos tuomareille kattavasta palautteesta näin jälkikäteen, Se tulee tarpeeseen.

Katse on kääntynyt kohti tätä uutta haastetta ja tuntuu että ylipäätään matka tätä kisaa kohti, ei vaan tämä vuosi vaan kaikki aikaisemmat kaksi muutakin karsintaa, on kasvattanut cossarina ja esiintyjänä ihan valtavasti ja sen vuoksi olemme tässä pisteessä. Olen valtavan ylpeä meistä molemmista ja en vaan voi kuin hieman röyhistää rintaa ja alkaa suunnitella tulevaa !

Jos vaikutin sunnuntaipäivänä hämmentyneeltä tai hölmistyneeltä lukuisista onnentoivotuksista ja kehuista esityksestä niin kyseinen hämmennys oli aitoa. KIITOS kaikille jotka ovat onnitelleet tämän tapahtuman johdosta ja joka IKINEN kommentti esityksestä on arvokas. Jos vaan joku haluaa antaa myös jotakin kriittistä palautetta esityksestä niin otamme vastaan sekä risuja että ruusuja syli avoimena. Isot onnittelut myös toiseksi ja kolmanneksi tulleille ! Mielettömiä esityksiä oli koko karsinnat täynnä.. toivottavasti mahdollisimman moni nousee uudestaan tälle samalle lavalle :)

Blogin nimi vaihtui ihan tässä hiljattain myös (Heihei Malicionna ja tervetuloa loogisemmat ja yhtenäisemmät nickit internetissä) ja seuraavaksi pitäisi saada aikaan päivitystä puvusta ja sen detaileista.. Aktiivisempaan vuoteen tähdäten myös blogaamisen puolelta pyrkien ja huhuillen että seuratkaa meitä WCS team Finlandin omilla FB sivuilla!

Olen myös hairahtunut tekemään oman Cosplaysivun Sonoko Cosplay:n joka pian aktivoituu myös kun muulta tärkeältä suinkin ehdin ~

Huhhuh ja näkyilemisiin !