Närcon 2013 - Paidattomia miehiä, lämpöä ja sympaattinen ulkolava

Yritin kyyneleet silmissä naputtaa myös Animecon päivitystä samaan syssyyn tämän kanssa, mutta kehoni ei ollut valmis niin.. sivuutan sen hieman kylmästi tämän päivityksen osalta ja ämppään jotakin mukavaa myöhemmin ! (toivottavasti) Muutakin hommaa on kokoajan käsillä enkä oikein jaksa handlata niitäkään. Nyt tulee hyvin video ja kuvapainotteinen postaus, mutta kestäkää se !

Kuvaava video on kuvaava. Gary Russelin repla tuohon videon alkuun oli upea.

Närcon oli ehkä.. omassa conihistoriassa isoin juttu sitten ensimmäisten tapahtumien missä tuli käytyä jolloin coneilu oli juttuna jotakin tosi uutta ja ihmeellistä. Nyt sain kokea tämän saman tunteen hieman uudemmissa puitteissa sillä yhdistyksen porukalla otimme ja lähdimme Linköpingin yliopistoalueelle, Närconin esiintyjinä. Conin rytmikin tuntui aivan erilaiselta mitä tavallisen conin sillä puheohjelmakin alkoi vasta puolenpäivän jälkeen ja illalla bileet tuntuivat jatkuvan ympäri tapahtumapaikkaa aamuyöhon asti. Ruotsalaiset ilmeisesti osaavat pitää hauskaa ja tyylillä :)

Majoitus oli sijoitettu työvoimalla aivan keskelle tapahtumaa ja pisin liikkuminen itse tapahtumapaikalla sijoittui suihkutiloihin jonne oli huima muutaman minuutin kävelymatka. Kampusalueelle oli levitetty eri pisteitä grillistä jäätelöbaareihin. Telttoihin oli järjestetty sohvia ja eeppisesti jopa pomppulinna. Dramaattisilla conihengailijoillakin oli mukavat oltavat kellon ympäri.. !

Karasuma: "Tytöt eivät kiinnosta minua." 

Ensimmäisenä varsinaisena päivänä aloimme laittautua itse esiintymisasuihin vasta iltapäivästä, päivällä tuli pyörittyä tapahtuma-alueella hieman. Jännitys alkoi tuntua vasta kun lavaharjoitukset pystyttiin pitämään ja katsottua että homma toimii niin kuin pitkääkin ! Ulkolava ei päiväsaikaan olisi näyttänyt järin kummoiselta, mutta ilta-aikaan valot ja tunnelma pääsi oikeuksiinsa. Suomalaiset tuntuivat pitävän huolen siitä että kotimaa-perkele asenne näkyi ja kannustus nostatti miellyttävästi pulssia ennen esitystä. Allaolevassa videossa kuuluu SUOMI SUOMI SUOMI - kannustushuuto aivan videon alkuun. Kiitos näääääin paljon. Myös ruotsalaiset innostuivat huutamaan ilmeisesti mukana vaikka eivät tienneet mitä huusivat. Itsellä tuli sitten NCC kisojen aikaan hurrattua ääntä käheäksi, tosin myös muiden maiden kohdalla ! Upea voittajakolmikko ja osallistujat olivat toinen toistaan upeampia.

Itse esitys meni nappiin, yleisö oli vastaanottavainen ja tuli juteltua hieman itse avajaisten alkuskittiä vetävien AKBabe:sien kanssa ! Mukavia tyttöjä tuntuivat olevan ja tuntui hyvältä päästä vähän tekemisiin paikallisenkin esityksiä tekevän ryhmän kanssa jotenkuten. Mieleen jäi yksi tytöistä, Akimoto Sayaka 10th, erityisesti sillä tämä oli yksi sarjan suosikkihahmoista heti Acchanin lisäksi. Olit kuin oikea idoli, kiitos kokemuksesta ! Olisi pitänyt varmaan hieman fanityttöillä ja kätellä sinua.. Uskallusta ei koskaan ole siinä hetkessä, mutta ehkä tästä vielä oppii.

Paikallinen meido kahvila tuli myös koettua, sisätilat olivat kuin koulufestivaaleilla ! Itse kahvilan ulkoasuun oli tosissaan panostettu, meidot olivat jutussa mukana kympillä ja innokkaita kuin mitkä! Muutama tosissaan pelasi pelejä asiakkaiden kanssa ja tunnelma oli mukava, että Närconin kahvila on ollut lähinnä sellaista meido kahvilaa mitä olen Japanissa itse kokenut. Kahvia ei valitettavasti saanut ja tee ei ollut ihan makuuni mutta silti kokemuksen arvoinen vierailu. Olisi pitänyt varmaan ottaa jotakin makeaa kylkeen syötäväksi.

Nämä kuuluivat myös meido kahvilan promoon! Upeita :3

Seuraavan päivän tanssiesitys meni myös hyvin, tällä kertaa en itse ollut osallisena mukana, mutta jännitin muidenkin puolesta ja autoin cosplay kriiseissä mihin kuului muunmuassa putoilevat kuulokkeet ja hiustenleikkuu. Päivä oli hillitön joka tapauksessa ja sydän meinasi pompata rinnasta kun valojen ja lavan kanssa tanssi näytti niin.. siistiltä. Andrenaliiniryöpystä sain itsekkin osani vaikka en sinä päivänä lavalle astunutkaan. Jo toisena päivänä oltiin hyvissä pärinöissä ja kahden onnistuneen esityksen jälkeen oli tyhjentynyt olo.

.. kiinnostaako Karasumaa sitten pojat jos ei tytöt? Nääh, curry mielessä, suhde pielessä.

Sunnuntai koostui sitten paljon keveämmästä ohjelmasta kuten kuvassa näkyy, mitä  nyt piti tarkistella miten hitossa pääsemme seuraavan päivän aamuna takaisin Tukholmaan ja millä pelillä edes asemalle asti. Kiitos Närconin ja parin jäsenen bussireissun keskustaan kuitenkin kaikki saatiin kuntoon ja ilman kuplaa otsassa tuli myös katsottua paikallinen esityskisa ! Esityskisassa tuntui että porukka paljon luotti omaan ääneensä mikin kanssa ja tilannekomiikkaan. (vitsit tosin meni huonon kielitaidon takia enimmäkseen ohi) Oli livelaulantaa omilla sanoituksilla, näyttelyä, hieman tanssia. Suurinosa tosin oli enimmäkseen huumoripohjaista mikä oli ihan mielenkiintoinen huomio !

Kiitokset myös kahdelle huonetoverille jotka sijoitettiin meidän kanssa samaan huoneeseen "Pistetään suomalaiset samaan huoneeseen" - periaatteella, mikä oli onneksi meille miellyttävä yllätys kun tuli tultua hyvin juttuun. Paljoa ei tullut puhutuksi kuin ehkä iltapäivästä cossien päälle pukemisen yhteydessä, mutta jospa tapaamme vielä uudestaan ! Koko conireissu oli ihmeellisen mutkaton ja upea kokemus.

Närcon. Ehkä vielä uudestaan. Jos ei ensi kesänä niin, katsotaan tulevaisuudessa ! Kiitos.

Seuravaaksi Animeseminaari, Fredrik ja vähän tulevasta Traconista!

Cosplaymotivaation paluu (?) vai oliko se edes hukassa..

Esimerkki Makinami eli: kuinka lakkasin olemasta huolissani ja opin taas rakastamaan cosplayta.

Elinkaaresi oli lyhyt mutta pinkki.

Kyseisen tyylinen elokuvahistorian klassikkon nimeä mukaileva blogiviesti taisi olla jollakin toisella blogaajalla käytössä joskus, mutta tämä sanaleikki nyt sopi kuin nyrkki silmään koska aloitan ilmoitusluontoisella asialla: Mari Makinami "Illustrious" on nähnyt nyt valon ja tämä kyseinen puku on suurimmalta osin erittäin epäekologisesti HÄVITETTY. Hyödynnettävät osaset on otettu talteen että suikaleita pinkistä kankaasta tullaan näkemään myös oman tutun kanssacossarin puvun osana, että mahdollisesti joissakin omissakin tulevissa puvuissa.. 

Tämä tapahtuma on erikoinen sen vuoksi että en tähän asti ole heittänyt yhtään ainutta pukua cosplayharrastukseni aikana roskiin. Se olisi tämän puvun suhteen ollut aikapäiviä sitten pitänyt tehdä. Päällä Mari ei näyttänyt pahalta, mutta conipäivän jälkeen tuli vannottua että en tätä sammakkonraatoa johon käytin paljon aikaa ja vaivaa vedä enää IKINÄ päälleni. Kaikesta huolimatta puku roikkui kaapissani monta vuotta ja nyt viimein annoin sen mennä. 

Kunnon tekstipohjaisia päivityksiä en ole tehnyt.. oikeastaan aikoihin missä pohdiskelen edes mitään kovinkaan syvällisempää omaan harrastukseen liittyen. Nyt kuitenkin hieman raotan sanaista arkkuani sillä olen päättänyt että en halua tehdä Marin kaltaisia virhepukuja enää yhtään. Puvussa ei ollut vika se että millainen siitä tuli vaan kaikki se vaiva ja aika tuntui olleen yhtä tyhjän kanssa sillä kaikesta ajasta ja vaivasta huolimatta en ollut lainkaan tyytyväinen pukuuni.. Syynä kaikessa oli aika, taidot ja se että miten monta rautaa sain tuleen vielä samalle keväälle. Vielä kaiken päälle oli se että kaikki jäi tosissaan viimetippaan viimeistä iltaa myöten. 

En ala vinkumaan että EI MINUN VOIMATASONI COSSARINA EI OLE TARPEEKSI KORKEA EN KYKENE MIHINKÄÄN VAIKEAAN ITKUPARKU, vaan enemmän sitä että jos näin .. isotöisiä pukuja alan tekemään seuraavaa kertaa niin tosissaankin itselle ajanhallinta on ehkä tärkein väline mihin tarttua jos haluan säilyttää mielekkyyden tässä harrastuksessa vielä vuosia teenpäin... että samaan aikaan jos haluan kehittyä cossarina. Ajanhallinta ei nimittäin ole parhain lajini..

Koska oma usko omiin taitoihin ei ole muutamia vuosia cossanneena vieläkään aivan katossa, niin se että omat hermot kestää puvunteon aiheuttaman paineen on tärkeää. Haluan että että voin panostaa pukuihin niin että jäljelle jää hyvä maku suuhun itse puvuntekoprosessista että sen pitämisestä tapahtumassa, vaikka kaikki osat eivät toteutuisikaan niin eeppisesti kuin pitäisi. Cosplay on niin harrastuksena laaja että itseään voi haastaa jatkuvasti ja erilaisia tapoja tehdä asioita löytyy aivan yllättävistä paikoista jos vaan jaksaa olla luova, innokas ja on uskallusta kokeilla. Taidotkin harjaantuu aina joka puvun myötä että tähän harrastukseen EI tarvita minkääntason koulutusta, ei vaatepuolelta tai proppien osalta jos on rohkea kokeilemaan eri tekniikoita.

Tänä keväänä olen työstänyt isotekoisempaa pukua kohtuu säännöllisessä aikataulussa ja pikkuhiljaa herännyt siihen todellisuuteen että olen saanut jo jotain valmiiksikkin. Tuntuu hyvältä mies. Lopputuloksesta näkyy tulevan siistiä ja nättiä ja aikaa on vielä jäljellä! Tuntuu että olen saamassa siitä cosplayn tekemisen ilon hännästä takaisin kiinni. Takaraivossa ei jatkuvasti tikitä ilkeä kello muistuttaen ajan olemassaolosta tapahtuman lähestyessä.

Evangelion - teemalla jatketaan : Älä tee niin kuin Shinji.

Kaikki ne lukemattomat selitykset mihin itsekkin olen turvautunut siinä miten en ole jaksanut aloittaa asioita ajoissa saa nyt loppua. Joskus sortuminen ja se että motivaatio droppaa on ihan luonnollista koska kaikki ovat ihmisiä, mutta se että itse tiedostan sen että 90% näistä hetkistä on kiinni omasta saamattomuudesta, enkä yritä huijata itseäni. Olen saamaton rehellisesti jos olen ja kun tulee aika tehdä asioita niin tosissaan haluan oppia ottamaan itseäni niskasta kiinni ja nyt niin on tullut tehtyä. 

En voi väittää että en nauttisi siitä miten saan tehdä pukujakin rauhassa ilman kiirettä. Jos sanotaan että kaikki nauttivat siisteydestä niin suurinosa ihmisistä nauttii myös kiireettömyydestä. Tämä pohdinta nyt saakoon sellaisen päätöksen että haluan todeta että viimeaikoina oma motivaatio cosplayaamisessa on tehnyt piikin ylöspäin. Pidän siitä.

Kiitos ja näkemiin.

Desucon Frostbite 2013 ja Kemin Kitacon 2013 - Helkkarin pitkä aika molemmista

U mad?

Tuli koettua conin jälkeen hienoista masennusta kun yhtään ainotta siedettävää kuvaa ei löytynyt ilman blurraantumista Ashi Kechumista omankin.. aloitteenpuutteen vuoksi koska en tajunnut ahdistella yhtään kamerallista lähimmäistä että olisin saanut hyvää todistusaineistoa että olin tapahtumassa Ashin kamppeet päällä. Päädyin sitten omaksi iloksi leikkimään Gimpillä ja tässä tulos. Nauttikaa ja syleilkää tätä näkyä koko sielunne kyllyydestä ! Olin pieni  poika  rölli ja ylpeä siitä.

Desucon Frostbite ryöpsähti ohi jo aikapäiviä sitten, mutta sanon muutaman sanan tapahtumasta kuitenkin. OF:n esitys oli se mitä odoteltiin viime syksystä asti ja kontolle tipahti Ash Kechumin rooli. Hieman hirvitti tehdä asua sen vuoksi että sarja on itsellekkin niin tärkeä lapsuudesta, mutta pääsin paineistani kohtuu nopeaa. Puvunteko oli kohtuu simppeliä koska malli oli yhtä pökylää että ainoat työt mitä peruskaavan piti melkein tehdä oli korotusta vyötäröltä ihanan ysäristi ylemmäs. Värisävyistä tein itselleni upean värikartan mistä sain hyvät naurut.. Paikoin kuin ruotsinlippu ristetytettynä RAIKKAASEEN keväänvihreään ja lisätty pari muuta neonväriä mukaan ja avot. Kaunis mikstuura on valmis. 

Repun pukuun päädyin vääntämään extempore edellisenä iltana. Haluan joka pukuun oman siihen kuuluvan laukun! Tuntui ihanalta. 

Itse asu ei ollut mikään itsetunnonbuustaaja tai .. noh asussa en kokenut oloani erityisen viehättäväksi, mutta maailmanmiehen elkeitä piti sitten muuten vaan kerätä omaan rintakehään kun.. tuleehan minusta vielä joku päivä suuri Pokemonmestari ! (niin varmasti Ash) Hahmona Ash lavalle tuotuna oli todella mukava kokemus, kerrankin sai vetää hieman överiksi ja revitellä. Voi kuitenkin kestää hieman pidempi hetki kun saan puvun vedettyä itselle takaisin uudestaan päälle ! Ehkä kesänmittaan saisin ikuistettua Ashin edes jossakin määrin. Tämän ja viimevuoden saldo kuvista cossien kanssa on aivan surkea muutenkin niin.. parempi jatkaa vaan pukujen tekemistä ja petrata siinä että saisin niistä kuviakin. Q odottaisi myös vielä aikaansa, tosin sarvet ovat jemmassa vielä äitillä vaikka koko asu onkin hyvässä tallessa.

"....Bulbasaurin kasvattaminen on lastenleikkiä..."

Kitacon 2013 taasen livahti hyvin sutjakkaa, istumalla enimmäkseen koko päivän pöydän takana, mutta tuli kuitenkin pidettyä yksi luento Fukan kanssa aiheena cosplay rage, mutta onneksi periaatteena oli huumoripohjainen veto sillä mitään suuria liekkejä ei kuitenkaan leiskunut kummankaan kidasta, mutta onneksi oli hauskaa ja paneeli tuntui silti onnistuneelta. Kiitoksia paljon kuulijoille ja tämä kuitenkin kokemuksena tulee olemaan näitä myönteisempiä että pienikin yleisö osaa olla vastaanottavainen ! 

Kävin itse myös loppupäivästä katsomassa kaverin One Piece - luennon ja sen verran jäi ainakin sanottavaa että fanitytön antaumusta sarjaan ei kannata aliarvioida kun luennon päätteeksi kuitenkin jäi sellainen kutina että voisin melkein lämmitellä vanhaa One Piecen katsomistani vielä joku päivä.. tai vilkaista mangaa joka kuulemma toimii vielä paremmin. Kiitos tästä.

Päivä päätettiin toki perinteisesti Kemissä kiinalaiseen ravintolaan, mutta itse tapahtumasta jäi valtavan hyvä mieli koska tapahtuma oli taasen kasvanut ja omissa silmissä myös kehittynyt tänäkin vuonna. Tuntuu että sanon tämän joka vuosi, mutta en tosissaan valehtele. Kemin kulttuurikeskus alkaa olla tapahtumalle melkein liian pieni, mutta toivonmukaan tiloja (joita tälläkin hetkellä on käyttämättöminä) pystyttäisiin hyvödyntämään vielä lisää että tapahtumalle annettaisiin lisää tilaa kasvaa. Pohjois-Suomen tapahtumilla on kuitenkin tärkeä sija meidän täällä pohjoisemmassa asuville harrastajille.

Tulevista cosplaysta en nyt lähde heti tähän avautumaan, mutta sanotaanko että uutta peruukkia on tilauksessa, yksi kangasvärjäyserä on päätynyt väärän värikseksi (Toivonmukaan Aino tekee yhden tietyn cossin tulevaisuudessa että saan sen myytyä pois!) ja suunnittelua on käynnissä. Tira Misu on kaavoina vielä läjässä huoneen nurkassa, mutta ei ole haudattu myöskään ! Kevät pukkaa tässä päälle, uusia projekteja Fredrikin nimissäkin alkanut, päääsykokeita tulossa ja opiskelujenkin kanssa teettää työtä. Eiköhän tässä vielä selvitä.

Frostbiten deluxe mysteeri limited edition puku ja jälkiruokaa

.. okei, puku ei ole järin mysteeri tai missään määrin limited tai maaginen, mutta paljastaisin pahasti mikä tulevan esityksemme sarja on niin pidän nassuni kiinni. Nyt pikkuhiljaa Frosti lähestyy ja samaten pukuharkat on piakkoin tulevalle esitykselle, puku siis oli saatava kasaan hyvissä ajoin. Oikeansävyistä kangasta ei löytynyt tähän vuodenaikaan niin päätin ottaa riskin ja kokeilla käsinvärjäystä. 

Dylon tekstiiliväri - Ocean blue 

Värjäysprojekti tuntui traumauttavalta jo ajatuksena, mutta paljastuikin huomattavan helpommaksi ja hauskemmaksi kuin peruukkien värissä liruuttaminen. Ohjeet olivat selkeät ja värikin löytyi Anttilasta. Iso pesuämpäri toimi astiana ja hämmentimenä vanha mustunut puuhaarukka. Valkoista puuvillakangasta oli suositellusta painosta kaksinkertainen määrä, mutta tarkoitus olikin saada hieman vaaleampi lopputulos kuin sähkönsininen mitä paketti melkein lupaa.

Näin se tapahtui

1. Kankaan punninta ja pesu 

2. Väriaine + lämmin vesi (500ml) = väriliuos valmis !

3. Pesuvatiin 6 litraa lämmintä vettä (40 °C) + 5rkl suolaa + Väriliuos

4. Upota kangas veteen

5. Väriainetta ja kangasta hämmennellään ensin 15 min ja sen jälkeen 45 min säännöllisin väliajoin

4. Huuhtele ensin kylmällä vedellä kangas

5. Pese kangas lämpimällä vedellä ja pyykinpesuaineella

6. Kuivata suojaten kuumuudelta ja auringonvalolta (maalaisjärki sanoisi että myös pakkaselta :P)

Kaikken ylpein värjäysprojektissa olen siitä että en saanut maalattua kylpyhuonetta sinisin roiskein vaan homma pysyi siistinä. (Kuivaessakin toki hyvä suojata että sinistä vettä ei valu pitkin kaakeleita/mattoja/elämää, sen virheen meinasin tehdä, mutta onneksi tuhoja en saanut aikaan..) Veden lämpötilaa en mitannut koska lämpömittaria ei ollut, mutta arvion veden lämmön vähän kädenlämpöistä  vähän kuumemmaksi ja hyvä tuli.

Se että väriä ei enää irtoa on aika toiveikas oletus, mutta lopputuloksesta onneksi tuli tasainen, yhtä pientä haaleampaa kohtaa lukuunottamatta.

Väritulos

Toinen puoli jäi aavistuksen haaleamman sävyiseksi, mutta se sopi tarkoitusperiin oikeastaan kirkkaampaa paremmin!

Vielä lopuksi voisin mainita Frostin jälkeisestä pukusuunnitelmasta, nimittäin jo noin kolmisen vuotta hautuneesta ideasta alkaa viimein kypsyä jotain konkreettista. Pitkien rintaongelmien ja itsepsyykkauksen jälkeen olen valmis vetämään puvun päälle. Kaavoitus on hyvällä mallilla, mutta sitä se pukua tee valmiiksi..

Kyse on siis paricossista Bakuretsu Huntersista - Tira Misu ja Chocolate Misu

Ysäriä, kaikki hahmot on enimmäkseen nimetty ruuan mukaan. Nauttikaa !

Vähäpukeisemman cossin voisi kerrankin sijoittaa fiksulle aikajaksolle, eli luultavammin ensi keväälle/kesälle. Suurimmat ongelmat on juuri ollut rintapuolen varustuksessa kun sellaista en omaa, mutta patentteja on tullut keksittyä toppaukselle ihan mukavasti ja kohtuu yksinkertaisiakin. Tissejä ei ole, mutta pyrin olemaan hyvä huijaamaan siinä !

Pukuun sopii Q:n punaiset piilarit jotka ovat vielä ihan käyttökelpoiset ja plugsuit-ajalta jäi muistoksi rulla oranssia pvctä käyttämättömäksi hyllyyn. No miksipä ei ?

Puvun suunnittelun kanssa on uponnut jos yksi jos toinenkin hauska hetki kuten screencappien kuvakulmista ja laadusta huomaa. Jos tämä cossi ei toteudu niin pakko tulla nöyrästi sanomaan tänne syy ja pohtimaan itseäni cossarina sen mukaan oliko syynä laiskuus, taidottomuus vai tissittömyys.

Ja sehän on pakko toteutua!

Blogista korjailtu tagauksia paremmaksi. 

Ennen ja nyt

Haaste houkutteli minutkin hereille talviunesta. Tämä olkoon sopiva päivitys villille blogausvuodelle ja toivottavasti aktiivisemmalle uudelle vuodelle. Uutta cossia on uunissa, mutta teen päivitystä kunhan saan konkreettista todistusaineistoa enemmän kasaan !

Trigun - Meryl Stryfe

Kaikki alkoi. Animecon 2007 sai cosplay kärpäsen puraisemaan. Verta hikeä ja kyyneleitä ja pieni Trigun ryhmä.

Shoujo Kakumei Utena - Kaoru Miki 

Tengen Toppa Gurren Lagann - Simon

Ensimmäinen peruukki, uusi cossiryhmä, ensimmäinen pukukisa !

Soul Calibur 4 - Amy Sorel

Yami no Matsuei - Asato Tsuzuki 

Uusia tuulia, uusi esitys ja jumalattoman tukala crossplay kesähelteellä pienellä ryhmällä. Vielä Tsuzuki nousee uudestaan !

AKB48 - Sakura no ki ni narou

Evangelion: 2.0 You Can (Not) Advance - Mari Makinami Illustrious 

Adolescence of Utena - Himemiya Anthy 

AKB48 - Everyday Kachuusha

Isoimpia kiintopisteitä oli WCS karsinta ja Animeconin kumipuku. Upeita kokemuksia sekä esitysten että cosplayn saralla !

Shuffle! - Kaede Fuyou

Vocaloid - Kagamine Len 

Great Teacher Onizuka - Yoshikawa Noboru

Cowboy bebop - Edward Wong Hau Pepelu Tivrusky IV

The Money of Soul and Possibility Control - Q

Vuosi ei ollut puvunteon saralla työtelijäin, mutta esitykset pitivät kiireisinä. Sailor kauluksia, korvia, crossplayta, tanssia ja sarvet !

UPEA VIRHE: 2008 ei 2007 ... pahoittelen.

Pituus on ainakin kasvanut monella sentillä kun pää on saanut uusia ulokkeita.

Pienestä on aloitettu.. Vielä on aikoja edessä kämmäillä, kurpata saumoja ja tehdä virheitä, mutta cosplayssa onneksi yleensä oppii virheistään pikkuhiljaa ja uusia työstötapoja keksitään, kokeillaan ja hylätään. Aluksi aloin kirjoittamaan pitempää tekstiä siitä mitä kunakin vuonna on tapahtunut, mutta päätin kuitenkin antaa kuvien puhua puolestaan enimmäkseen.

Tulevaa vuotta ajatellen tartun seuraavaksi materiaaliin jonka kuvittelin jo kuopanneeni pysyvästi.

Hyvää tulevaa uuttavuotta 2013 !

Tasan 30 seuraajaa on nyt karttunut, mistä kiitän myös kauniisti !

Future plans(?) ja pieni pohdinnnan palanen

Aloitin rohkeana poikana kirjoittamaan päivitystä noin kolmea viikkoa sitten, mutta se jäikin sitten "laatikon pohjalle" muhimaan. Luvassa on viimein pieni postaus hieman huonosti nukkuneena, mutta pyrin lyömään tämän eteenpäin koska kerrankin inspiroidun kirjoittamaan näin spontaanisti jotain. :D

Suurena hallitsemattomana avautumisena: Itse rakastan lukea kantaaottavia tekstejä, mutta omien tuottaminen tuottaa väillä järkyttäviä vaikeuksia. Vaikka olen pitänyt (vaikkakin hyvin epäaktiivisesti) jo parisen vuotta, niin oma käsitys siitä mistä haluan blogissani kirjoittaa ei tunnu vieläkään välillä ihan luontevalta, vaikka en ihan vakavissani ole kertaakaan ajatellut, että pistäisin blogia jäähylle kokonaan.

Onko kellään muulla ongelmaa että aihepiireistä avautuminen tuntuu kankealta että joskus pelkää että päätyy toistamaan toisten mielipiteitä papukaijana tai myöntelemään oman ujoutensa rajoissa? Kuulostaa aika säälittävältä perustelulta, mutta varmaan yksi suurimmista syistä miksi elämä on välillä blogaajana AH niin vaikeaa. Ehkä olen liian mukautuvainen blogaamaan mistään suu vaahdossa tai en vain yksikertaisesti saa tuotettua aiheesta kuin aiheesta tekstiä vaikka mielipiteitä pulpahteleekin päässä aina ajoittain toisiaan vasten. Tai sittten tämä on vain sitä tyypillistä suomalaista sosiaalisuutta. En koe suurempaa identiteettikriisiä, mutta tämä on ehkä ensimmäisiä askeleita koettaa saada itseä rohkaistumaan.

Q:n mielestä pitäisi myös shootata hänetkin viimeistään ensi keväänä näin aktiivisuudesta puheenollen.

Seuraavaksi voisin siirtyä tuleviin haavekuviin tulevalle vuodelle. Muutamia on jo suunnitelmassa, mutta ainakin yksi koskee Fredrikin ryhmää ja en millään haluaisi pilata muiden suuren suurta iloa mitä meiltäpäin on tulossa. Törkeästi hieman Ainon postauksesta inspiroituneena teen hieman pienemmällä skaalalla suunniteltuja cosseja mitä mahdollisesti haluaisin seuraavana vuonna MAHDOLLISESTI toteuttaa.

Gankutsuou - Peppo

Gankutsuou on upea sarja ja kaninkallollista mekkoa voisin pitää arkenakin. Kankaanpainatus on viimeaikoina joka muodossa päässyt vähemmälle ja unelmissa olisi että saisin itseni väkertämään joku syksyinen ilta sapluunoita kun muu maailma masentaa. 

AKB48 / AKB0048 (anime) - Nagisa no Cherry:n asu

Tällä hetkellä koen suura houkutusta idolipoppiin että pieniin mekkoihin ehkä siitäkin syystä että ryhmän mukana joudun/pääsen leikkimään taas pientä poikaa. Kaapissa odottaa yläosaan sopiva kangas valmistamista varten, sopivat sitruunankeltaista ja tummansinistä kangasta odotellessa.

Ja koska idolipoppia ei voi olla maailmassa liikaa.

AKB0048 - GUUGuuUguu tai 

AKB48 - Iiwake Maybe - asu

Eniten pitäisin Nagisasta tai hienommista esiintymisasuista, mutta nämä sitten heittää vähän kauemmas suunnitelmissa. Näin pari ihan jumalattoman söpöä AKB0048 cossaajaa Traconissa ja pakon edestä menin sanomaan tyttösille että ovat ihania.. Sarja ei ole mitään BLOW YOUR MIND tasoa, mutta fanina nautin ainakin katsomisesta paljon.

Iiwake Maybe on ollut haaveena noin puoli vuosisataa, mutta oikeanlaista kangasta en ole löytänyt. Vekkihame on ihan järkyttävän söpö, vinoon menevä vekitys ja pitsiä mikä voi olla itsemurha omille kaavoituskyvyille, mutta ehkä vielä joku päivä.

Makka - Terra e...

Miehisemmästä päästä Terra e:n uniformut saa pienen sydämeni sykkimään lämpöisästi. Hetkeen en ole kokenut järkkyjä hinkuja crossplayn puolelle, mutta jos saisin Makkalle tehtyä täydellisen peruukin tai vastoin väkerrettyä oman toisen lempihahmoista Seki Rei Shiroen niin voisin leikkiä avaruudellisia pikkupoikia hyvillä mielin. Shoottipaikkakin olisi melkein täydellinen mielessä.

Katson mitä syksy nyt tuo tullessaan.. Seuraavaksi omassa aikataulussa taitaa olla Joulumessut ja seuraavana keväälä Frostbite.

GTO - Fredrik style

Se on viimein ulkona ! Kiitos kuvaajalle Niinalle ja koko projektissa olleille omastakin puolesta. Kuvaajina toimi myös Aino, Roro.

Oho, tällä hetkellä on se 29 seuraajaa.. Samaten tämä on 40 postaus, mutta jospa tämä olisi kimmoke postata pian jostain uudesta.