Pitkästä aikaa tuli kuvailtua pukuja ja nyt juuri syksyn korvalla. Puvut kuvattiin noin viikkoa ennen Traconia koska liian syksyiset maisemat olisivat A) näyttäneet hassulta pukujen kanssa B) sielukin olisi jäätynyt minishortseilla ja sandaaleilla +10 lämpötilassa useita tunteja.
Tuli taasen huomattua se että kahdelle ihmiselle yksi kuvaaja on hyvin vähän jos tarkoituksena on ottaa paljon yksittäiskuvia. Hahmot olivat toki samasta pelistä, mutta harvinaisen vähän tekemisissä keskinään niin päädyimme ottamaan molempien omia kuvausideoita heijastelevia kuvia. Ihanaa oli taas se että Baon kanssa kuvissa sai taas hymyillä joten ainakin naamavärkin asettaminen kameraan ei tuntunut ihan kauhean hankalalta. Proppi pääsi hajoamaan kesken kuvausten yhdestä liitoskohdasta mutta onneksi aikaa oli ennen Traconia niin tämä kurjuus ehdittiin vielä korjaamaan.
Kuvat on ottanur Rabbana ja ollut myös suurimmalta osalta vastuussa editoinnista ellei erikseen mainita ! Kiitos tästäkin.
Odotin innokkaana jos olisi ehtinyt tulla Anikin kuvagallerioihin kuvia oikeista asioista, mutta kehoni alkaa olla valmis, conikrapulasta ei ole häivääkään ja kohtalaisen noloa venyttää kyseistä päivitystä todella pitkälle niin täältä tämäkin päivitys viimein tulee. Nauttikaa!
Syksyn huipentuma eli Tampereen Tracon on nyt viimein ohi ja hämmentynein tunnelmin kouraan jäi toinen sija WCS - karsinnoista! Koko kisa oli jotakin uskomatonta ja olen sijoittumisesta valtavan iloinen. Kiitos tästä kaikeasta kuuluu myös Ainolle jonka kanssa tuli käytyä koko esityksen kokoamiseen ja puvuntekoon liittyvä prosessi yhdessä.. Apu oli puvun kanssa myös enemmän kuin kaivattua koska Bao oli pikkutarkin puku mitä tähän asti olen tehnyt..
Kiitos paaaaaljon paljon Aippe, jatketaan pukuilua yhdessä kunnes ollaan liian rumia siihen !
Leveät on hymyt ! - Kuvaaja Sami Räbinä
Eniten riemastuttaa se että sijoitus nousi parin vuoden takaisesta karsinnasta yhdellä sijalla ylöspäin! Utena ja Anthy sijottuivat tällöin kolmanneksi. Tuli naurettua että lahjakortilla Sinooperiin (mitä viime kerralla saimme kolmansina) olisi ollut seuraaviin pukuihin vielä enemmän hyötyä kuin kameroista mitkä saimme palkinnoksi, mutta vitsi vitsinä. Tämän vuoden kisa oli todella kovatasoinen että sijoittuminen ei ollut missään määrin itsestäänselvyys. Onnittelut voittajaparille ja kolmanneksi tulleille!
Tässä jännäkakka - ilmeemme ennen kisaa !
En ole tämänkaltaista kisajännitystä saanut kokea luultavammin.... ikinä. Edellisestä kerrasta kun WCS karsinnoissa olimme on jo sen verta aikaa että tällä huteralla päälläni en muista kuin jonkunlaisia tunnetiloja mitä odottaminen ja hermoilu aiheutti. En muunmuassa muista tuomaroinnista edelliskerralta juuri mitään, mutta tämä kerta oli erilainen. Tekstiä tuli suollettua, vaikka kieli sattuikin olemaan englanti, tilanne tuntui kohtuu luontevalta ja.. tuntui myös siltä että pystyi astelemaan ylpeänä puvustaan tuomarointihuoneeseen. Toivon mukaan osasimme antaa hyvän kuvan itsestämme.
Varsinaisia kireitä hetkiä ei oikeastaan ollut päivänä muuten kuin kiireen puolesta aamutuimaan karvan verran, mutta onnistuimme ilmottautumaan kuitenkin ajallaan ja taisimme olla toisena tuomaroinnissa. Puku solahti päälle hyvin, peruukki näytti hyvältä ja ainut haittaava asia oli se että molemmat olivat onnistuneet unohtamaan peruukkisukkansa kotia. Ennen tuomarointia väkersimme kasaan myös lavasteen. Kyseinen Kiinalainen maisema jäi kuitenkin Tampereelle, luomus oli aika hauska ja tehty kasaan toiseksi viimeisenä iltana Tiimarin sormiväreillä. Hihi~
Tunteiden paloa ja muuta mukavaa vihreän ja punaisen sävyissä - Kuva: Matias Tukiainen
Päivän ainoita kurjuuksia sitten oli lavaharjoitusten hankaluus kun valotoiveet eivät uponneet valomiehelle sitten ollenkaan. Valot käytiin läpi kolme kertaa vaikka kirjalliset ohjeet ajoituksineen oli annettu ja vielä hyvissä ajoin. Valot olisivat pitäneet sammua kokonaan kun molemmat poistuimme lavasteen taakse ja se oikeastaan.. tapahtui lavalla ajallaan, mutta valot PALASIVAT himmennettyinä päälle. En tiedä ajatteliko valomies että kompastumme muuten lavalle naamalleen, mutta lavaharjoituksissa olimme saaneet pyöritellä valojamme ihan pilkkopimeässä. Tarkasti suunnitelluilla valotoiveilla ja meidän kahden WCS - karsintaesityksillä ei näemmä ole yhteistä tulevaisuutta.
Tämä ei onneksi pilannut koko esitystä ja kaikki meni muuten nappiin, mutta tottakai piti kihistä harmista aikansa... Katse liimautui onneksi nopeasti muiden WCS esitysten seuraamiseen, yksilökisaan ja missimittariin. Suosikkeja lavaratkaisuista WCS kisan aikana oli viimeisen kisaparin (ja kolmanneksi tulleiden) pelikone - idea. Oli ihana plot twist loppuun! En omalta jännitykseltäni osannut keskittyä kunnolla alkupään esityksiin, mutta ilmeisesti videotaltiointi kaikista on olemassa niin toiveena olisi tutustella kaikkiin joku synkkä ja myrskyinen yö kun on aikaa. Toivonmukaan ensi vuonnakin kisaajamäärä pysyy korkealla, ilmeisesti tänä vuonna rikottiin ennätyksiä kisaajaparien määrässä. Viime vuonna taisi olla taasen ennätysvähän?
Kakkoii desu SuSe @ Cosplayhaaste - Kuvaaja : Sami Räbinä
En edes tosissaan yritä ympätä koko Traconia yhteen samaan postaukseen, mutta lyhyesti sanoen loppuconi meni aika väsyneissä, mutta onnellisissa merkeissä hyvän seuran parissa. Sunnuntaina tuli osallistuttua Cosplay haasteeseen joka oli Fredrikin järjestämä interaktiivinen kisailu-ohjelma ja viimeinen ilmeisesti laatuaan. Juttua lensi jos minkälaista ja toivon mukaan onnistuimme viihdyttämään yleisöä ! (Suse sijoittui komeasti myös toiseksi, kunniakkas Gay Swimmers tiimi veti pitemmän korren :o )
Vielä samalle päivälle viimeisenä ohjelmanumerona ja ainoana luentona Traconissa kävin kuuntelemassa Iitun ja Suvin Muumilaakson vapinoita - luennon. Kyseinen luento kutitteli nauruhermojani alusta loppuun ja viihdyttävänä pakettina ehdottomasti kannattaisin että tytöt toisivat luennon myös johonkin toiseen coniin sillä hyvän kokonaisuuden lisäksi paikalle ei edes mahtunut kaikki halukkaat kuuntelemaan. Muutamaan kertaan mietin dian alussa että miten tämä liittyy luennon aiheen rajaukseen, mutta tuntui että punaiset langat kuitenkin aina ensiepäilyksistä huolimatta onnistuttiin sitomaan hyväksi kokonaisuudeksi ja huumorin siivittämänä traumat selitettiin viihdyttästi auki. Kiitos paljon !
Kaikki puvun korut mahtuvat pienen pieneen Rilakkuma peltirasiaan :3
Itse koin ihan valtaisan.. cosplayn kuumotuksen iskun heti conin jälkeen.. Yleensä aina tapahtumat ovat inspiroivia uusien cosplayprojektien aloittamisen suhteen koska näkee muiden upeita pukuja, mutta nyt kun takana oli noin pitkä pukuprojekti niin tuntuu erityisen höpöltä alkaa suunnittelemaan jotakin uutta ! Seuraava tapahtuma tulisi olemaan Kemin mangapäivät ja Chibicon Oulussa.
Animeseminaari on nyt takana ja toivon mukaan onni edessä. Nyt selkeästi on joku kiireisen cossaajan päivitysputki. Toiminnantäytteinen viikonloppu sisälsi kohtuullisen vähän paikallaan turhana oleskelua ja nenänkaivuuta sillä ensimmäisenä päivänä kiirettä piti tanssiesityksen kanssa ja toisena tuomarointi ja cosplayesitys. Tanssiesitykset tuntuivat hiotulta ja kaikki tuntuivat pääsevän marssimaan lavalle hyvillä mielin ! Ensimmäiselle päivälle oli siunattu esityksen yhteyteen Operaatio Fredrikin uuden tanssiryhmän promo ja toivonmukaan avoimet ovet tulevat olemaan menestys! Pientä koostemateriaalia saadaan itse tansseista varmaan tässä viikon mittaan.
Eeppinen tanssipoppoo on eeppinen - Kuvaaja: Räbbänä
Itse Valve tapahtumapaikkana alkaa käydä Animeseminaarille kohtuullisen ahtaaksi. Urumin ja Fantasiapelien pöydät tukkivat yhden kulkuväylän melkein kokonaan, mutta tällä kertaa kuitenkin isoon saliin ohjattiin porukka eri ovesta mikä vähän helpotti asiaa. Tapahtuma tuntuu kasvaneen vuosi vuodelta ja nyt on kuitenkin pakko vaan nostaa molemmat peukalot että varpaat tapahtumalle koska ohjelmaa löytyi laajemmin mitä aikaisempana vuonna, sivut olivat kauniit ja selkeät, asioista tiedotettiin ajoissa ja muutkin järjestelyt tuntuivat toimivan hyvin !
Pääsin tänä vuonna nyt toisintona edellisestä vuodesta tuomaroimaan kisaa kahden muun osaavan immeisen kanssa. Kiitos paljon tuomatointiseurasta ja rennosta aamu ja iltapäivästä ! :) Kisan taso oli taas edellisvuodesta noussut hurjasti ja tuomarointikin oli ilo jo senkin puolesta. Ennakkoilmottautuneita oli jo valmiiksi, mutta tänä vuonna saatiin kasaan jopa 14 kisaajaa mikä on pienelle tapahtumalle paljon.. Viimeksi taisi olla juuri ja juuri puolet tästä määrästä. Vain aika näyttää että mihin Animeseminaarin kaltainen tapahtuma tästä kehittyy, mutta ehkä ensi vuonna ehtisin käymään katsomassa hieman enemmän luentojakin.. Aina saa yrittää !
Ennen itse cosplaykisaa esiinnyimme School Rumble esityksellä mikä aikaisemmin oli nähty Närconissa ja Fredrikin kanavalla. Osa 1 kisasta on nähtävänä täältä ja alussa päräytämme Rumblella paikalle! Närconin pikkuisen ulkolavan muisto on vieläkin elävänä mielessä, mutta Valveen ison salin syvyys antoi rentoutta esitykseen ja esiintyminen tuntui pirun ihanalta. Hikipäissäni sitten juoksin yleisöön eturiviin katsomaan kisaajien astumista lavalle. Kaksi päivää hurahti kuin siivillä ja jäljelle jäi koko tapahtumasta ja viikonlopusta hyvä maku. Onnistunut reissu ja kerrankin pääsi heti tapahtuman jälkeen vaihtamaan kotiin vaatteita ja nukkumaan omaan sänkyyn. Ylellisyys pienikin ylellisyys !
Animecon 2013 - Kuopio
Tapahtumaan kuuluvat ilmeet
Hyvin myöhäinen päivitys mutta: Tapahtumasta haluan tuumata ainakin sen verran että kiitoksia luennon kuuntelijoille paljon ! Kyseessä siis oli luento aiheesta AKB48 vs AKB0048. Onnistuin hieman hermoilemaan liiaksikin, mutta onnellisesti sain kokonaisuuden pullautettua loppuun asti kunnialla. Otan mielelläni palautetta, sekä risuja että ruusuja. Paljon on luennoitsijana parannettavaa, mutta yksin puhuminen aina on niin.. erilaista. Harkitsen että hieman virkistäisin luennon jäsentelyä ja uusisin sen vaikkapa tulevassa Chibiconissa, mutta.. katsotaan miten hermot ja aika riittää! Kiitos kuitenkin paljon, olin riemuissani kun sain niinkin paljon kuulijoita. Teitte conistani kauniimman.
Uusinnassa oli myös päällä sunnuntaina Kaede Fuyou Sufflesta. Muutamia suloisia ja kesäisiä parikuvia saatiin aikaan ja ensimmäisenä päivänä vietin itse paljon aikaa kameran linssin takana kuvaten kavereiden One Piece cosseja. Koko tapahtuma meni rennossa hengessä muutamia luentoja ja esityskisan tiiraillen ! Kokonaisuudessaan oli todella ihana conireissu, mikä johtuu myös hauskasta matkaseurasta.
Vielä oma suosikkiotos !
Tulevasta Traconista tähän lyhyesti sen verran että puku on tällä hetkellä koruja ja paria pikkujuttua vaille valmis. (Herranjumala kerrankin ajoissa tätä täytyy juhlistaa kun viimeinenkin osanen on 100% tehty!) Tällä kertaa sain näyttävän propin, ehkä oudoimman mitä koskaan olen omistanut, mutta kyseinen mönky on melkein yhtä kevyt kuin ajatus myös ! Koko kevättalvesta alkanut jännitys saa pian huipentumansa sillä Tamperetalon lava kutsuu ja WCS - karsinnat myös. Kehoni on valmis pienen tauon jälkeen tähän koitokseen.
Yritin kyyneleet silmissä naputtaa myös Animecon päivitystä samaan syssyyn tämän kanssa, mutta kehoni ei ollut valmis niin.. sivuutan sen hieman kylmästi tämän päivityksen osalta ja ämppään jotakin mukavaa myöhemmin ! (toivottavasti) Muutakin hommaa on kokoajan käsillä enkä oikein jaksa handlata niitäkään. Nyt tulee hyvin video ja kuvapainotteinen postaus, mutta kestäkää se !
Kuvaava video on kuvaava. Gary Russelin repla tuohon videon alkuun oli upea.
Närcon oli ehkä.. omassa conihistoriassa isoin juttu sitten ensimmäisten tapahtumien missä tuli käytyä jolloin coneilu oli juttuna jotakin tosi uutta ja ihmeellistä. Nyt sain kokea tämän saman tunteen hieman uudemmissa puitteissa sillä yhdistyksen porukalla otimme ja lähdimme Linköpingin yliopistoalueelle, Närconin esiintyjinä. Conin rytmikin tuntui aivan erilaiselta mitä tavallisen conin sillä puheohjelmakin alkoi vasta puolenpäivän jälkeen ja illalla bileet tuntuivat jatkuvan ympäri tapahtumapaikkaa aamuyöhon asti. Ruotsalaiset ilmeisesti osaavat pitää hauskaa ja tyylillä :)
Majoitus oli sijoitettu työvoimalla aivan keskelle tapahtumaa ja pisin liikkuminen itse tapahtumapaikalla sijoittui suihkutiloihin jonne oli huima muutaman minuutin kävelymatka. Kampusalueelle oli levitetty eri pisteitä grillistä jäätelöbaareihin. Telttoihin oli järjestetty sohvia ja eeppisesti jopa pomppulinna. Dramaattisilla conihengailijoillakin oli mukavat oltavat kellon ympäri.. !
Karasuma: "Tytöt eivät kiinnosta minua."
Ensimmäisenä varsinaisena päivänä aloimme laittautua itse esiintymisasuihin vasta iltapäivästä, päivällä tuli pyörittyä tapahtuma-alueella hieman. Jännitys alkoi tuntua vasta kun lavaharjoitukset pystyttiin pitämään ja katsottua että homma toimii niin kuin pitkääkin ! Ulkolava ei päiväsaikaan olisi näyttänyt järin kummoiselta, mutta ilta-aikaan valot ja tunnelma pääsi oikeuksiinsa. Suomalaiset tuntuivat pitävän huolen siitä että kotimaa-perkele asenne näkyi ja kannustus nostatti miellyttävästi pulssia ennen esitystä. Allaolevassa videossa kuuluu SUOMI SUOMI SUOMI - kannustushuuto aivan videon alkuun. Kiitos näääääin paljon. Myös ruotsalaiset innostuivat huutamaan ilmeisesti mukana vaikka eivät tienneet mitä huusivat. Itsellä tuli sitten NCC kisojen aikaan hurrattua ääntä käheäksi, tosin myös muiden maiden kohdalla ! Upea voittajakolmikko ja osallistujat olivat toinen toistaan upeampia.
Itse esitys meni nappiin, yleisö oli vastaanottavainen ja tuli juteltua hieman itse avajaisten alkuskittiä vetävien AKBabe:sien kanssa ! Mukavia tyttöjä tuntuivat olevan ja tuntui hyvältä päästä vähän tekemisiin paikallisenkin esityksiä tekevän ryhmän kanssa jotenkuten. Mieleen jäi yksi tytöistä, Akimoto Sayaka 10th, erityisesti sillä tämä oli yksi sarjan suosikkihahmoista heti Acchanin lisäksi. Olit kuin oikea idoli, kiitos kokemuksesta ! Olisi pitänyt varmaan hieman fanityttöillä ja kätellä sinua.. Uskallusta ei koskaan ole siinä hetkessä, mutta ehkä tästä vielä oppii.
Paikallinen meido kahvila tuli myös koettua, sisätilat olivat kuin koulufestivaaleilla ! Itse kahvilan ulkoasuun oli tosissaan panostettu, meidot olivat jutussa mukana kympillä ja innokkaita kuin mitkä! Muutama tosissaan pelasi pelejä asiakkaiden kanssa ja tunnelma oli mukava, että Närconin kahvila on ollut lähinnä sellaista meido kahvilaa mitä olen Japanissa itse kokenut. Kahvia ei valitettavasti saanut ja tee ei ollut ihan makuuni mutta silti kokemuksen arvoinen vierailu. Olisi pitänyt varmaan ottaa jotakin makeaa kylkeen syötäväksi.
Nämä kuuluivat myös meido kahvilan promoon! Upeita :3
Seuraavan päivän tanssiesitys meni myös hyvin, tällä kertaa en itse ollut osallisena mukana, mutta jännitin muidenkin puolesta ja autoin cosplay kriiseissä mihin kuului muunmuassa putoilevat kuulokkeet ja hiustenleikkuu. Päivä oli hillitön joka tapauksessa ja sydän meinasi pompata rinnasta kun valojen ja lavan kanssa tanssi näytti niin.. siistiltä. Andrenaliiniryöpystä sain itsekkin osani vaikka en sinä päivänä lavalle astunutkaan. Jo toisena päivänä oltiin hyvissä pärinöissä ja kahden onnistuneen esityksen jälkeen oli tyhjentynyt olo.
.. kiinnostaako Karasumaa sitten pojat jos ei tytöt? Nääh, curry mielessä, suhde pielessä.
Sunnuntai koostui sitten paljon keveämmästä ohjelmasta kuten kuvassa näkyy, mitä nyt piti tarkistella miten hitossa pääsemme seuraavan päivän aamuna takaisin Tukholmaan ja millä pelillä edes asemalle asti. Kiitos Närconin ja parin jäsenen bussireissun keskustaan kuitenkin kaikki saatiin kuntoon ja ilman kuplaa otsassa tuli myös katsottua paikallinen esityskisa ! Esityskisassa tuntui että porukka paljon luotti omaan ääneensä mikin kanssa ja tilannekomiikkaan. (vitsit tosin meni huonon kielitaidon takia enimmäkseen ohi) Oli livelaulantaa omilla sanoituksilla, näyttelyä, hieman tanssia. Suurinosa tosin oli enimmäkseen huumoripohjaista mikä oli ihan mielenkiintoinen huomio !
Kiitokset myös kahdelle huonetoverille jotka sijoitettiin meidän kanssa samaan huoneeseen "Pistetään suomalaiset samaan huoneeseen" - periaatteella, mikä oli onneksi meille miellyttävä yllätys kun tuli tultua hyvin juttuun. Paljoa ei tullut puhutuksi kuin ehkä iltapäivästä cossien päälle pukemisen yhteydessä, mutta jospa tapaamme vielä uudestaan ! Koko conireissu oli ihmeellisen mutkaton ja upea kokemus.
Närcon. Ehkä vielä uudestaan. Jos ei ensi kesänä niin, katsotaan tulevaisuudessa ! Kiitos.
Seuravaaksi Animeseminaari, Fredrik ja vähän tulevasta Traconista!
Esimerkki
Makinami eli: kuinka
lakkasin olemasta huolissani ja
opin taas rakastamaan cosplayta.
Elinkaaresi oli lyhyt mutta pinkki.
Kyseisen tyylinen elokuvahistorian klassikkon nimeä mukaileva blogiviesti taisi olla jollakin toisella blogaajalla käytössä joskus, mutta tämä sanaleikki nyt sopi kuin nyrkki silmään koska aloitan ilmoitusluontoisella asialla: Mari Makinami "Illustrious" on nähnyt nyt valon ja
tämä kyseinen puku on suurimmalta osin erittäin epäekologisesti HÄVITETTY. Hyödynnettävät osaset on otettu talteen että
suikaleita pinkistä kankaasta tullaan näkemään myös oman tutun
kanssacossarin puvun osana, että mahdollisesti joissakin omissakin
tulevissa puvuissa..
Tämä tapahtuma on erikoinen sen vuoksi että en tähän asti ole heittänyt yhtään ainutta pukua cosplayharrastukseni aikana roskiin. Se olisi tämän puvun suhteen ollut aikapäiviä sitten pitänyt tehdä. Päällä Mari ei näyttänyt pahalta, mutta conipäivän jälkeen tuli vannottua että en tätä sammakkonraatoa johon käytin paljon aikaa ja vaivaa vedä enää IKINÄ päälleni. Kaikesta huolimatta puku roikkui kaapissani monta vuotta ja nyt viimein annoin sen mennä.
Kunnon tekstipohjaisia päivityksiä en
ole tehnyt.. oikeastaan aikoihin missä pohdiskelen edes mitään
kovinkaan syvällisempää omaan harrastukseen liittyen. Nyt kuitenkin hieman raotan sanaista arkkuani sillä olen päättänyt että en halua tehdä Marin kaltaisia virhepukuja enää yhtään. Puvussa ei ollut vika se että millainen siitä tuli vaan kaikki se vaiva ja aika tuntui olleen yhtä tyhjän kanssa sillä kaikesta ajasta ja vaivasta huolimatta en ollut lainkaan tyytyväinen pukuuni.. Syynä kaikessa oli aika, taidot ja se että miten monta rautaa sain tuleen vielä samalle keväälle. Vielä kaiken päälle oli se että kaikki jäi tosissaan viimetippaan viimeistä iltaa myöten.
En ala vinkumaan että EI MINUN VOIMATASONI COSSARINA EI OLE TARPEEKSI KORKEA EN KYKENE MIHINKÄÄN VAIKEAAN ITKUPARKU, vaan enemmän sitä että jos näin .. isotöisiä pukuja alan tekemään seuraavaa kertaa niin tosissaankin itselle ajanhallinta on ehkä tärkein väline mihin tarttua jos haluan säilyttää mielekkyyden tässä harrastuksessa vielä vuosia teenpäin... että samaan aikaan jos haluan kehittyä cossarina. Ajanhallinta ei nimittäin ole parhain lajini..
Koska oma usko omiin taitoihin ei ole muutamia vuosia cossanneena vieläkään aivan katossa, niin se että omat hermot kestää puvunteon aiheuttaman paineen on tärkeää. Haluan että että voin panostaa pukuihin niin että jäljelle jää hyvä maku suuhun itse puvuntekoprosessista että sen pitämisestä tapahtumassa, vaikka kaikki osat eivät toteutuisikaan niin eeppisesti kuin pitäisi. Cosplay on niin harrastuksena laaja että itseään voi haastaa jatkuvasti ja erilaisia tapoja tehdä asioita löytyy aivan yllättävistä paikoista jos vaan jaksaa olla luova, innokas ja on uskallusta kokeilla. Taidotkin harjaantuu aina joka puvun myötä että tähän harrastukseen EI tarvita minkääntason koulutusta, ei vaatepuolelta tai proppien osalta jos on rohkea kokeilemaan eri tekniikoita.
Tänä
keväänä olen työstänyt isotekoisempaa pukua kohtuu
säännöllisessä aikataulussa ja pikkuhiljaa herännyt siihen
todellisuuteen että olen
saanut jo jotain valmiiksikkin.
Tuntuu hyvältä mies. Lopputuloksesta
näkyy tulevan siistiä ja nättiä ja aikaa on vielä jäljellä! Tuntuu että olen saamassa siitä cosplayn tekemisen ilon hännästä
takaisin kiinni. Takaraivossa ei jatkuvasti tikitä ilkeä kello muistuttaen ajan olemassaolosta tapahtuman lähestyessä.
Evangelion - teemalla jatketaan : Älä tee niin kuin Shinji.
Kaikki ne lukemattomat selitykset mihin itsekkin olen turvautunut siinä miten en ole jaksanut aloittaa asioita ajoissa saa nyt loppua. Joskus sortuminen ja se että motivaatio droppaa on ihan luonnollista koska kaikki ovat ihmisiä, mutta se että itse tiedostan sen että 90% näistä hetkistä on kiinni omasta saamattomuudesta, enkä yritä huijata itseäni. Olen saamaton rehellisesti jos olen ja kun tulee aika tehdä asioita niin tosissaan haluan oppia ottamaan itseäni niskasta kiinni ja nyt niin on tullut tehtyä.
En voi väittää että en nauttisi siitä miten saan tehdä pukujakin rauhassa ilman kiirettä. Jos sanotaan että kaikki nauttivat siisteydestä niin suurinosa ihmisistä nauttii myös kiireettömyydestä. Tämä pohdinta nyt saakoon sellaisen päätöksen että haluan todeta että viimeaikoina oma motivaatio cosplayaamisessa on tehnyt piikin ylöspäin. Pidän siitä.
Tuli koettua conin jälkeen hienoista masennusta kun yhtään ainotta siedettävää kuvaa ei löytynyt ilman blurraantumista Ashi Kechumista omankin.. aloitteenpuutteen vuoksi koska en tajunnut ahdistella yhtään kamerallista lähimmäistä että olisin saanut hyvää todistusaineistoa että olin tapahtumassa Ashin kamppeet päällä. Päädyin sitten omaksi iloksi leikkimään Gimpillä ja tässä tulos. Nauttikaa ja syleilkää tätä näkyä koko sielunne kyllyydestä ! Olin pieni poika rölli ja ylpeä siitä.
Desucon Frostbite ryöpsähti ohi jo aikapäiviä sitten, mutta sanon muutaman sanan tapahtumasta kuitenkin. OF:n esitys oli se mitä odoteltiin viime syksystä asti ja kontolle tipahti Ash Kechumin rooli. Hieman hirvitti tehdä asua sen vuoksi että sarja on itsellekkin niin tärkeä lapsuudesta, mutta pääsin paineistani kohtuu nopeaa. Puvunteko oli kohtuu simppeliä koska malli oli yhtä pökylää että ainoat työt mitä peruskaavan piti melkein tehdä oli korotusta vyötäröltä ihanan ysäristi ylemmäs. Värisävyistä tein itselleni upean värikartan mistä sain hyvät naurut.. Paikoin kuin ruotsinlippu ristetytettynä RAIKKAASEEN keväänvihreään ja lisätty pari muuta neonväriä mukaan ja avot. Kaunis mikstuura on valmis.
Repun pukuun päädyin vääntämään extempore edellisenä iltana. Haluan joka pukuun oman siihen kuuluvan laukun! Tuntui ihanalta.
Itse asu ei ollut mikään itsetunnonbuustaaja tai .. noh asussa en kokenut oloani erityisen viehättäväksi, mutta maailmanmiehen elkeitä piti sitten muuten vaan kerätä omaan rintakehään kun.. tuleehan minusta vielä joku päivä suuri Pokemonmestari ! (niin varmasti Ash) Hahmona Ash lavalle tuotuna oli todella mukava kokemus, kerrankin sai vetää hieman överiksi ja revitellä. Voi kuitenkin kestää hieman pidempi hetki kun saan puvun vedettyä itselle takaisin uudestaan päälle ! Ehkä kesänmittaan saisin ikuistettua Ashin edes jossakin määrin. Tämän ja viimevuoden saldo kuvista cossien kanssa on aivan surkea muutenkin niin.. parempi jatkaa vaan pukujen tekemistä ja petrata siinä että saisin niistä kuviakin. Q odottaisi myös vielä aikaansa, tosin sarvet ovat jemmassa vielä äitillä vaikka koko asu onkin hyvässä tallessa.
"....Bulbasaurin kasvattaminen on lastenleikkiä..."
Kitacon 2013 taasen livahti hyvin sutjakkaa, istumalla enimmäkseen koko päivän pöydän takana, mutta tuli kuitenkin pidettyä yksi luento Fukan kanssa aiheena cosplay rage, mutta onneksi periaatteena oli huumoripohjainen veto sillä mitään suuria liekkejä ei kuitenkaan leiskunut kummankaan kidasta, mutta onneksi oli hauskaa ja paneeli tuntui silti onnistuneelta. Kiitoksia paljon kuulijoille ja tämä kuitenkin kokemuksena tulee olemaan näitä myönteisempiä että pienikin yleisö osaa olla vastaanottavainen !
Kävin itse myös loppupäivästä katsomassa kaverin One Piece - luennon ja sen verran jäi ainakin sanottavaa että fanitytön antaumusta sarjaan ei kannata aliarvioida kun luennon päätteeksi kuitenkin jäi sellainen kutina että voisin melkein lämmitellä vanhaa One Piecen katsomistani vielä joku päivä.. tai vilkaista mangaa joka kuulemma toimii vielä paremmin. Kiitos tästä.
Päivä päätettiin toki perinteisesti Kemissä kiinalaiseen ravintolaan, mutta itse tapahtumasta jäi valtavan hyvä mieli koska tapahtuma oli taasen kasvanut ja omissa silmissä myös kehittynyt tänäkin vuonna. Tuntuu että sanon tämän joka vuosi, mutta en tosissaan valehtele. Kemin kulttuurikeskus alkaa olla tapahtumalle melkein liian pieni, mutta toivonmukaan tiloja (joita tälläkin hetkellä on käyttämättöminä) pystyttäisiin hyvödyntämään vielä lisää että tapahtumalle annettaisiin lisää tilaa kasvaa. Pohjois-Suomen tapahtumilla on kuitenkin tärkeä sija meidän täällä pohjoisemmassa asuville harrastajille.
Tulevista cosplaysta en nyt lähde heti tähän avautumaan, mutta sanotaanko että uutta peruukkia on tilauksessa, yksi kangasvärjäyserä on päätynyt väärän värikseksi (Toivonmukaan Aino tekee yhden tietyn cossin tulevaisuudessa että saan sen myytyä pois!) ja suunnittelua on käynnissä. Tira Misu on kaavoina vielä läjässä huoneen nurkassa, mutta ei ole haudattu myöskään ! Kevät pukkaa tässä päälle, uusia projekteja Fredrikin nimissäkin alkanut, päääsykokeita tulossa ja opiskelujenkin kanssa teettää työtä. Eiköhän tässä vielä selvitä.
.. okei, puku ei ole järin mysteeri tai missään määrin limited tai maaginen, mutta paljastaisin pahasti mikä tulevan esityksemme sarja on niin pidän nassuni kiinni. Nyt pikkuhiljaa Frosti lähestyy ja samaten pukuharkat on piakkoin tulevalle esitykselle, puku siis oli saatava kasaan hyvissä ajoin. Oikeansävyistä kangasta ei löytynyt tähän vuodenaikaan niin päätin ottaa riskin ja kokeilla käsinvärjäystä.
Dylon tekstiiliväri - Ocean blue
Värjäysprojekti tuntui traumauttavalta jo ajatuksena, mutta paljastuikin huomattavan helpommaksi ja hauskemmaksi kuin peruukkien värissä liruuttaminen. Ohjeet olivat selkeät ja värikin löytyi Anttilasta. Iso pesuämpäri toimi astiana ja hämmentimenä vanha mustunut puuhaarukka. Valkoista puuvillakangasta oli suositellusta painosta kaksinkertainen määrä, mutta tarkoitus olikin saada hieman vaaleampi lopputulos kuin sähkönsininen mitä paketti melkein lupaa.
Näin se tapahtui
1. Kankaan punninta ja pesu
2. Väriaine + lämmin vesi (500ml) = väriliuos valmis !
5. Väriainetta ja kangasta hämmennellään ensin 15 min ja sen jälkeen 45 min säännöllisin väliajoin
4. Huuhtele ensin kylmällä vedellä kangas
5. Pese kangas lämpimällä vedellä ja pyykinpesuaineella
6. Kuivata suojaten kuumuudelta ja auringonvalolta (maalaisjärki sanoisi että myös pakkaselta :P)
Kaikken ylpein värjäysprojektissa olen siitä että en saanut maalattua kylpyhuonetta sinisin roiskein vaan homma pysyi siistinä. (Kuivaessakin toki hyvä suojata että sinistä vettä ei valu pitkin kaakeleita/mattoja/elämää, sen virheen meinasin tehdä, mutta onneksi tuhoja en saanut aikaan..) Veden lämpötilaa en mitannut koska lämpömittaria ei ollut, mutta arvion veden lämmön vähän kädenlämpöistä vähän kuumemmaksi ja hyvä tuli.
Se että väriä ei enää irtoa on aika toiveikas oletus, mutta lopputuloksesta onneksi tuli tasainen, yhtä pientä haaleampaa kohtaa lukuunottamatta.
Väritulos
Toinen puoli jäi aavistuksen haaleamman sävyiseksi, mutta se sopi tarkoitusperiin oikeastaan kirkkaampaa paremmin!
Vielä lopuksi voisin mainita Frostin jälkeisestä pukusuunnitelmasta, nimittäin jo noin kolmisen vuotta hautuneesta ideasta alkaa viimein kypsyä jotain konkreettista. Pitkien rintaongelmien ja itsepsyykkauksen jälkeen olen valmis vetämään puvun päälle. Kaavoitus on hyvällä mallilla, mutta sitä se pukua tee valmiiksi..
Kyse on siis paricossista Bakuretsu Huntersista - Tira Misu ja Chocolate Misu
Ysäriä, kaikki hahmot on enimmäkseen nimetty ruuan mukaan. Nauttikaa !
Vähäpukeisemman cossin voisi kerrankin sijoittaa fiksulle aikajaksolle, eli luultavammin ensi keväälle/kesälle. Suurimmat ongelmat on juuri ollut rintapuolen varustuksessa kun sellaista en omaa, mutta patentteja on tullut keksittyä toppaukselle ihan mukavasti ja kohtuu yksinkertaisiakin. Tissejä ei ole, mutta pyrin olemaan hyvä huijaamaan siinä !
Pukuun sopii Q:n punaiset piilarit jotka ovat vielä ihan käyttökelpoiset ja plugsuit-ajalta jäi muistoksi rulla oranssia pvctä käyttämättömäksi hyllyyn. No miksipä ei ?
Puvun suunnittelun kanssa on uponnut jos yksi jos toinenkin hauska hetki kuten screencappien kuvakulmista ja laadusta huomaa. Jos tämä cossi ei toteudu niin pakko tulla nöyrästi sanomaan tänne syy ja pohtimaan itseäni cossarina sen mukaan oliko syynä laiskuus, taidottomuus vai tissittömyys.
