WCS2015 2/5 Tuomarointia, Meijiä ja karaokea

Tuomarointipäivä

Tuomarointipäivä viimein koitti ja oli tositoimien aika. Ensimmäisen numeron ansiosta laitoimme puvut jo päälle WCS:n viralliseen infotilaisuuteen missä kerrattiin aikatauluja finaalipäivästä. Tästä suoraan vuorossa oli lavasteiden punnitus ennen tuomarointia.

10:28 Näkyy klippiä itse tuomarointitilanteesta !

Tuomarointitilanne tuntui erikoiselta Suomen conien iloisen energisen kyselytuokioiden jälkeen. Nyt vastassa oli huoneellinen pöydän takaa tuijottavia ihmisiä joista onneksi muutama heitti ystävällisen hymyn. Kuitenkin kun ilmaan heitettiin pukuja esittelevän diashown jälkeen: "Onko lisää kysymyksiä?" niin kysymyksiä ei ollut. Mielessä käväsi oliko tämä nyt hyvä vai huono juttu?

En ole eläissäni saanut niin montaa ihmistä syynäämään pukua yhtä aikaa.. Traconin karsintapukujen tuomarointi tuntui leppoisalta tähän verrattuna. Tätä osuutta sanottiin humoristisest "touchin time":ksi mikä hersytti hermostuneestakin cossarista pienet naurut. Kaikki katsottiin tarkkaan, helmoja käänneltiin ja tuomarit skannasivat pukua kuin haukat. Tässä vaiheessa onneksi kysymyksiä esitettiin ja vastailimme parhaamme mukaan.

Kuva: Mizuki Kawai - Kuvauksista

Itse tuomaroinnin jälkeen oli pukujen kuvaus mikä meni leppoisasti. Kuvaajamiehet pyysivät ottamaan taistelu-poseja tummemmalla taustalla ja vaaleammalla lempeämpää ja leppoisampia poseerauksia. Kuvauksista pääsimme kipittämään VTR -kuvauksiin, eli finaaliesitystä edeltävän videon kuvaamista. En tiedä kuinka autenttisesti kyseinen Muumiläppä kääntyi japaniksi englannin kautta japaniin kääntyen, mutta pääasia että se tavoitti koti-yleisön. Video irtosi ensimmäisellä otolla! OHOHOHO~

Parasta ensimmäisessä esiintymissijassa oli se että pääsimme ensimmäisten joukossa myös vapaalle. Olimme sopineet toisena esiintyvien Saksan tiimin kanssa että lähtisimme porukalla kiertelemään kaupunkia ja näin tehtiin! Mukaan lähti Saksan tiimin opiskelija Asuka joka oli aivan ihana, iloinen, hauska ja mukava.. pienet kielimuurit eivät paljoa hidastaneet ketään! NHK-hahmojen oma kauppa (missä oli paljon Muumikamaa!) ja Donki käytiin läpi rupattelun ja tutustelun lomassa.

"MÄÄ TYKKÄÄN SUSTA." "MATUKASUSUTA." ".. AHAHHAA"

Nappasimme mukaan hotellilla pyörähtäessä Toshikin, meidän tiimin Omotenashin ja lähdimme metsästämään lisää kiinnostavia liikeitä Osuun. Reissulla tuli naurettua, sosiaalisoitua, syötyä ja tunnusteltua lisää Nagoyan kuumaa iltaa. Hauskana pikku detailina Heike (toinen puolikas Saksan tiimistä) sai currypaikasta mistä kävimme arvonnassa Gundam - hikipyyhkeen ja lahjoitti tämän Toshikille joka otti lahjan vastaan riemuiten. Toshiki oli kuulemma kovasti robotteihin päin. :3

Neljäs päivä eli Meijimura

Paikka mihin suuntasimme oli Meijimura missä oli kyseiseen aikakauteen sijoittuvia restauroituja rakennuksia. Paikka soveltui photoshoottaamiseen kuin nyrkki silmään. Paikalle päästyä bussilla meille ilmoitettiin että ilmeisesti cosplaypukuhuoneet mitä meille oli suunniteltu olivatkin täyttyneet muista harrastajista. Järjestäjät menivät selvittämään tilannetta ja etsimään uutta pukuhuonepaikkaa. Odottelimme siis bussissa ja aikaa tuli tapettua mm. meikkaamisen parissa.

Takamina - viuhka katosi Meijimurassa :( Ainolla on kuvassa sama ilme kuin minulla kun se hukkui :(

Pukuhuone oli pieni huone ilman peilejä ja kokolattiamatolla. Tälläkertaa edes pöytätilaa ei ollut. Aikaa vaihtamiseen oli noin reilu puolisen tuntia. Saimme jättää laukut, vaihtovaatteet ja tyhjentyneet pukupussit tilaan ja tästä oli suuntana noin 10 minuutin kävelymatka Meijikylään.

Tämänpäiväisen eventtiin kuului iso ryhmäkuva sekä sen jälkeen lava-osuus missä jokainen tiimi haasteteltiin pukuvalinnoistamme ja omista fiiliksistämme finaalia kohtaan.

Tässä klippiä kyseisestä. Aika ei upeasti riittänyt että molemmat olisivat ehtineet vastaamaan kysymyksiin, mutta Aino hoiti homman hyvin :D 

Tämän jälkeen oli vapaata ja suuntasimme samaten hankkimaan makusiirapilla maustettua jäätä.. (Blue Hawaii oli selkeä valinta!) Tämä virkisti ihanasti ja saimme psyykattua itseämme ottamaan muutamia kuvia puvuista nyt kun puvut oli saatu päälle ja ympäristö oli sopiva. 

Hauskin pointsi itse Meijimurassa oli se että paikan päällä näki ensimmäistä kertaa paikallisia pukuilijoita ja että cosplaysta innostuneet tulivat näpsimään kuvia. Suuntasimme itse Eetun kanssa kuvaamaan hetkeksi ensin sisätiloihin ja sitten yhden passelin näköisen rakennuksen takapihalle. Tämän jälkeen tassuttelimme itse rakennuksia ja ympäristöä katsellen takaisin pukuhuoneille päin ja bussiin.. Happi oli vähän heikko, ja pukuilupäivän jälkeen vaatteet olivat aivan hiestä märät. 

Kuva: Kyoka Shibuya - Kuvassa Kyoka, Maachi, Venäjän tiimin Trisha ja ihanasti taustalla hymyilevä Singaporen Zephyus

Illasta oltiin lyöty kasaan Joysoundin järjestämät karaokebileet! Itse bailut olivat vähintään yhtä äänekkäät mitä tervetulojuhlat, mutta ilmaisia juomia ja ruokia riitti vatsan täydeltä. Kommunikointi oli vähän hankalaa desibelimäärien vuoksi, mutta tuli kuitenkin bondailtua porukan kanssa. Rose of Versailles - kuva viuhkassa herätti huomion ja kyseinen sarja oli inspiroinut cosplay-unelmia muissakin kuin minussa♥ 

Aikaisemmin olin elänyt sellaisessa harhassa että olisimme olleet Ainon kanssa ainoita joita desibelit ottivat korviin, mutta spottasimme muitakin pienestä tilasta karanneita.. Aikaisempina vuosina kuulemma karaokebileet oltiin järjestetty samassa tilassa, mutta useammissa kerroksissa. Ahkerampi alkoholin juonti olisi varmaan myös helpottanut sietokykyä, mutta nyt tuli otettua vain se pari ja se ei riittänyt korvien turrutukseen.

Kuva: Natsumi Morita - SAATIIN WOTAGEITA by studentit!

Illan päätteeksi sain kuitenkin houkuteltua meidän Omotenashi - opiskelijan Manan lavalle laulamaan vähän idoliveisuja AKB48:n tyyliin ja mukaan liittyi myös USA:n tiimin Ashley. Päädyin Oogoe Diamondin jälkeen vielä laulamaan isolla porukalla Heavy Rotationia ja Ashley kantoi Yuukon center asemaa. Hihi♥ (#vainwotajutut) Loppuun vielä ihmiset lauloivat porukalla perinteiset We are the worldit. Kun bileet loppuivat kipitimme Ainon kanssa reippaasti viileään ulkoilmaan ja happi teki hyvää.. 

Tässä vaiheessa hieman väsytti, mutta taas yksi uusi päivä Nagoyassa oli pulkassa !

WCS2015 1/5 - Onko elämää Summitin jälkeen?

Jälleen taas kotona ! Olen oikeastaan odottanut oikeaa hetkeä että saisin revittyä itseni takaisin blogin ääreen ja nyt on se hetki.. Takana on vuoden mittainen matka tapahtumaan ja sen lisäksi pitkä kisareissu mihin mahtui yhtä sun toista. 

Väsymys on ollut todellista takaisin Suomeen paluun jälkeen.. Ote arkeen on pikkuhiljaa kasvamassa. Blogaaminen Summitista jännittää hieman koska näin ison projektin jälkeen tunteet ovat hieman hajanaisena sekasoppana.. Onnellisuutta, kiitollisuutta, turhaumusta, iloa, ikävöintiä ja nostalgiaa voisi ainakin laittaa samaan pakettiin.. World cosplay summit oli jotakin aivan ainutlaatuista ja olen valtavan onnellinen että pääsin kokemaan tämän yhdessä Ainon kanssa.

Pyrin kertomaan postaukset jonkunmoisena summattuna matkapäiväkirjana.. jostain päivistä on enemmän kerrottavaa kuin toisista. Varmana toistan välissä samoa asioita mitä Aino (tottakai, sama reissu lol) mutta nämä päivitykset on Summitista kiinnostuneita varten että minua itseäni varten. Haluan nyt blogata ennen kuin aika kuultaa muistot ja unohdan mitä oikeasti tuli reissussa koettua. 

VIP – päivitys ja pukujuttuja on tulossa myöhemmin !

.. Nyt mennään !

Saapuminen ja lähtö Nagoyaan

Saapuminen Japaniin kävi Oulusta Helsinkiin vaihtolennon kautta ja matkatavaroita oli enemmän kuin tarpeeksi. Lavasteille ja propeille tarkoitettuja paketteja oli neuroottisesti pakattu moneen eri kerrokseen että kaikki saapuisivat ehjänä perille.. Edeltävä WCS - jännitys muutti muotoaan voi-luoja-kumpa-kaikki-olisi-ehjänä-perillä – jännitykseksi. Saimme onneksi tavaroiden kanssa apua ja kahden auton ja kahden ystävän avulla saimme itsemme ja tavarat kentälle. Matka oli aluillaan.

Helsingin päässä oli hymysuisia kohtaamisia: Tapasimme tulkkimme Eetun ensimmäistä kertaa kentällä ja toisen iloisen organisaattorin nimeltään Pol. Pol tutustutti meidät kohta tutuksi tulevaan World cosplay summit CRAZY SMILE! - käsitteeseen. Saimme samantien kovaa tsemppausta, että mitä tahansa eteen tulee niin edustus on pidettävä päällä ja CRAZY SMILE kasvoilla korvasta korvaan. Niinhän sitä pitääkin!

Crazy smilen harjoitusta - Kuva: Eetu Lampsijärvi

Nagoyaan laskeuduttua saapunut porukka ohjattiin odottelemaan erilliseen odotushuoneeseen. Hengasimme, jutustelimme ja kovasti syyhytti jo päästä hotellille kurkkimaan onko lavasteet ja muut kamat säilyneet ehjänä kuljetuksesta. ( Oli ne. Huhhuh. ) Viimein kun Korean tiimi ja voittajatiimi Meksiko saapuivat letkan jatkeeksi pääsimme lähtemään kohti hotellia.

Hotellille päästyä väsymyksestä huolimatta päätimme lähteä ulos! Tähän ulkoiluun liittyi syömistä ja ostoksia ja iltapuolesta palasimme hotellille. Illasta tapasimme vielä myös pikaisesti auttavat Omotenashi – opiskelijamme Toshikin ja Manan. Kovin monta sanaa ei ehditty heidän kanssaan ensimmäisenä iltana vaihtaa, mutta kasvot tulivat tutuiksi ja heihin tutustui myöhemmin reissussa vähän paremmin.

Englannin puhuminen ja sosialisointi alkoi hissuksiin luonnistumaan.. Näin jälkikäteen hymyillyttää se että englannin kielen toskaamista vähän jännittikin, mutta siihenkin näin tottui parissa päivää kun ihmisten kanssa oli jutustellut aikansa.. Suomalaista aksenttiakaan ei pian jaksanut häpeillä.

Uni maittoi pitkältä tuntuvan ensimmäisen päivän jälkeen..

Laguna ten bosch – teemapuisto ja kuumuutta

Kuva: Rullarinkeli

Seuraavana päivänä oli One Piece – teemapuiston vuoro. Kyseessä oli ensikosketus pukuiluun Nagoyassa, aamulla löimme pohjameikit naamaan ennen yleistä infopalaveria missä meitä tutustettiin tuleviin aikatauluihin. Olimme pakanneet edellisiltana kaikki valmiiksi seuraavaa päivää varten pukupussiin ja vedettävään matkalaukkuun mahdollisimman kompaktisti. Lähtö ensimmäiseen eventtiin meni siis sujuvasti.

Laguna ten bochissa pukuhuoneena toimi iso avara huone. Perällä oli iso pöytä tuoleineen ja paljon tilaa. Siirryimme itse sivustalle lattialle ja aloimme lyömään cossipakkelia naamaan. Tilaa oli riittävästi, mutta peili löytyi vain vessasta. Aikaa puvun laittamiseen oli se tunteroinen. Opiskelijat antoivat pientä muistuttelua kuluvasta ajasta että kukaan ei myöhästyisi avajaisseremoniasta.

Kuva: Mizuki Kawai

Tilaisuudesta olisi voinut nauttia paljon enemmän jos ei olisi ollut ensimmäistä kertaa puku päällä kuumuudessa.. Myös itse avajaisseremonia kattoi pari pientä puhetta, punaisen nauhan leikkuuta ja hymyilemistä porottavan auringon alla. Kesto tapahtumalla oli noin varttitunti, minkä jälkeen oli useampi tunti vapaata. Vapaa-aika kului siihen että shoottailtiin kevyesti, kuvattiin Hollannin tiimin kanssa mainospätkää herkullisesta Nagoyalaisesta vesijohtovedestä ja tutustuttiin ihastuttavaan Venäjän edustajakaksikkoon!

Kuva: TaeYeon

Kun edustuspakkoa puku päällä ei ollut niin aika pian kuoriuduimme nahkaisista puvustamme ulos ja lähdimme kiertelemään paikkoja. Syömisen (kareeraisun!) ja paikallisen kahvilan metsästyksen jälkeen vaihdoimme asut Rune Factory 3:n Sharaan ja Carmeniin. Oleminen se parikin tuntia ilman hiostavaa pukua ja piilareita auttoi jaksamaan. Muutamat cossarit pitivät sisseinä kuumuudessa samoja asuja koko päivän, ( = iltapäivästä puoleenyöhön asti) mikä ei voinut olla missään nimessä miellyttävä kokemus.

Illan ohjelmaksi oli järjestetty vierailu One Piecestä tutun Thousand Sunny laivalla ja melkein harmitti että en ole sarjan fani.. Laiva oli kuitenkin todella upea ja itseasiassa ”sopimattomasta” ympäristöstä huolimatta otimme kuvia Ainon Carmenista kun muut jumittivat kannen alla ihmetellen laivan upeutta. Me ihmettelimme Japanin pimeää yötä ja nättiä merimaisemaa kameran linssin läpi.

Pääsin myös keinumaankin ! - Kuva: Mizuki Kawai

Väsymys alkoi näkyä cossareiden kasvoilla kun päivä alkoi kääntyä iltaan. Seuraava tapahtuma mihin meidän kuului ottaa osaa oli yhdentoista aikaan pienen livekonsertin jälkeen. Tähän kuului tiimien esittely tasanteella tapahtumakansan yläpuolella. Pari cossariparkaa kirjaimellisesti torkahti istualleen odotellessa ohjelman alkua kuumuuden ja väsymyksen takia.

Kun kaikki tiimit olivat esitelty niin oli aika viimein lähteä takaisin bussille ja hotellille. Lähtö tapahtumapaikalta venyi noin puolella tunnilla koska ohjeista huolimatta osa tiimeistä vaihtoi pukuja pois paikan päällä. (Teemapuiston vessassa ilmeisesti) Ensikosketus World waiting summitiin oli täällä, kiitos kanssacossareiden. Takaisin majoituksessa oltiin joskus puolenyön aikaan.

Patterit olivat aika lopussa, mutta huumorilla ja suomalaisella sisulla tuli selvittyä ensimmäinen varsinainen päivä!

Omotenashi – päivä

Ranskan tiimi ja studentit ! - Kuva: Eetu Lampsijärvi

Vapaapäivänä lähdimme Ranskan tiimin ja Omotenashi – opiskelijoiden voimin syömään Sushia ja sitten paikalliseen akvaarioon. Oli mukavaa päästä jutustelemaan rauhassa Ranskan tiimin että opiskelijoiden kanssa.. Viimeistään kalojen katselu ja valtavien rapujen kauhistelu sulatti jään ihmisten välillä. Lämpötila oli taas aikalailla huipussaan, mutta tavallisissa vaatteissa vaeltelu tuntui kuin lasten leikiltä ja päivä oli todella hauska.. Kiitos kaikille teille vaikka tuskimpa suomeksi tätä luette :3

Me, Mana, Toshiki ja Ihastuttava Team Korea ! Kuva: Eetu Lampsijärvi 

Vapaa-aika meni rattoisasti ja illansuussa oli luvassa Omotenashi - opiskelijoiden järjestämä tervetulijaisjuhla. Paikalle oli varattu pieni juhlatila screenillä, baarilla (ilmaisia juomia!) ja ruokatarjoilulla! Juomat jäi juomatta aikaisen tuomarointiajan vuoksi, mutta saimme mahamme täyteen ja samassa pöydässä olevat Korean edustajat olivat herttaisia. Opiskelijat olivat päättäneet laittaa illan ratoksi ohjelmanumeroksi bingoa, mutta meteli oli niin kova että
1) en kuullut numeroita kunnolla
2) koska olen vertikaalisesti rajoittunut ja pöytämme oli taka-alalla ravintolassa
> en nähnyt screenille kunnolla.
= en tiennyt missä numerossa oltiin menossa jolloin meinasin luovuttaa homman sikseen.

Kong, toinen puoli Korean tiimistä spottasi ahdinkoni ja alkoi apuna merkkailemaan bingoruudukostani oikeita numeroita alas. Sydäntä lämmitti :D..

Juhlissa vaihdeltiin myös tuliasia ja sitä mukaa mitä meidän laukut hupeni Suomi-pusseista niin lahjoja sateli takaisin muilta mailta.

Bileet eivät kestäneet kymmentä pidempään ja porukka lähti vaeltamaan kohti majoitusta ja mahdollisesti valmistautumaan seuraavan päivän tuomarointiin. Huominen jännitti valtavasti, mutta uni iski silmään kuitenkin jossakin vaiheessa. Ensimmäinen iso cosplaykoitos oli edessä !

OSAO:n artikkeli ja cosplay

Kuva ja editointi: Jouni Ylisuutari

Ohhoh mitään päivitystä ei ole kuulunut sitten Frostin ? Syy varmaan löytyy ihan cosplaysta itsestään sillä WCS pukujen tekeminen on pitänyt kumman kiireisenä. Heitän nyt kuitenkin yhden julkaisemistaan odottavan pikku päivityksen tänne.

Ylläoleva kuva on OSAO:n nettiartikkelista joka käsitteli Vaatetusompelija - linjaa. Koko jutun voi lukea TÄÄLTÄ. Ajauduin haastatteluun koulun opettajien kautta jotka intoilivat siitä että koulussa on tällainen muikea edustaja joka lähtee Japaniin ensi kesänä ja ilmaisin että haastattelu onnistuu. Tämä kyseinen artikkeli oli lyhyt ja toimittaja antoi kiireestä huolimatta tarkistaa itse tekstin ennen julkaisua että asiavirheitä ei tullut. Tämän vuoksi ei liikaa tarvinnut stressata lopputuloksesta (itse haastatteluun kului se noin 15 min max) ja juttu käsitteli enimmäkseen itse opiskelualaa. Jos joku innostuu lähtemään amikseen tämän inspiroimana niin hienoa :D

Cosplayn liittäminen artikkeliin oli opettajien mielestä kiinnostava ajatus sen vuoksi että Vaatetusompelijaksi opiskelua pidetään kuivana opiskelulinjana missä ei pääse toteuttamaan itseään millään lailla .... mikä ei pidä paikkaansa.

Oma suosikkikuva - Kuva ja editointi: Jouni Ylisuutari

Valokuvat otettiin paria viikkoa myöhemmin ja toimittaja halusi kuviin jonkun näyttävän cosplayasun. Parhaiten hollilla oli tottakai Summit karsinta - asu Shara, mutta loppujen lopuksi itse kuva minkä kuvaaja valitsi sopivaksi näytti asusta vain puolikkaan, mikä harmitti sillä puvun omasta mielestä kauneimmat osat jäivät kokonaan piiloon. (Hame muunmuassa mistä itse pidän ihan valtavasti) Kuva oli onnistunut, mutta loi omiin silmiin ehkä liikaa varjoja kasvoihin. Sain onneksi kuvasaldoa luvan kanssa myös omaan käyttööni, mikä oli aivan ihana juttu. Vuodenaikojen vaihtelu on iso osa Rune Factory pelejä, mutta asut eivät vaihdu vaikka vuodenaika vaihtuukin talveksi.. siksi oikeastaan luminen keväinen Oulun Pikisaari sopi taustaksi hyvin.

Kuva ja editointi: Jouni Ylisuutari

Kuvien opetus oli se että ehkä poseeraaminen myös ei tutun kuvaajan edessä tuntuu ihan semi luontevalta, tosin lopputuloksesta ei ihan samanlaista varmuutta ole. Kokemuksena kuitenkin lyhyt KYLMÄ kuvaussessio oli hauska ja valtava kiitos kuvaajalle.

Nyt kevät on jo pitkällä ja kesä lähestyy kovaa vauhtia. Työstän finaalipukuun yhtä osa-aluetta myös koululla ja olen rakkautta täynnä siitä että olen saanut toteuttaa niin paljon omiakin asioita koulutöiden lomassa. Tuntuu että olen löytänyt uusen maaailman missä saan oikeasti kaavoituksellisille - ja ompeluun liittyville ongelmille ratkaisuja ja opin materiaaleista ja työtavoista.

Aika kirii, seuraava coni onkin Mimicon Mikkelissä ! Nähkäämme siellä :3

Frostbite 2015 - Eka yläikäisten pakkasenpurema

Kuva: Nyymix

Frostiviikonloppu hujahti ohi turhan nopeaa. Blogissa en tainnut mainostaa, mutta tällekkin conille oli luvassa tuomatointia, nyt ihan perinteisen ryhmäkisan muodossa ! Tuntui yllättävän luontevalta nakutella hakemusta cosplaytuomariksi ennen joulua ja kuinkas sitten kävikään: pääsin tuomaroimaan Frostin upeita kisaajia esityksineen. Järkeen ei vieläkään meinaa käydä se että kisa järjestyi ilman peruutuksia ja kaikki 14 yksilöä tai paria pääsi kuin pääsikin lavalle. Aivan mieletöntä !

Eniten lauantaipäivältä olen siitä iloinen että tuomarointi soljui tälläkin porukalla näin ihanan jouhevasti. Oma tuomarointikokemus karttuu pikkuhiljaa ja tuntuu ehkä että osaan arvostaa taas enemmän ihmisten osaamista tälläkin puolella cosplaykisoja. Vähimmäisvaatimus mitä itselleni asetin tuomarina oli se että kykenen täyttämään ne kriteerit mitä tuomareilta itse vaadin. Siihen kuului muunmuassa se että halusin ajan kanssa tutustua pukureffien lisäksi sarjojen taustoihin ihan kunnolla. Viikko mitä tähän annettiin oli vähän turhan lyhyt aika, mutta riitti sarjojen kuvausten lukemiseen ja tarkasteluun minkä luontoisia hahmoja lavalle nousee. Jos tästä jotakin hyötyä oli niin ainakin se kasvatti omaa varmuutta ennen varsinaista h-hetkeä. Tuntui että esityksetkin avautuivat hyvin sen ansiosta. Mahtavia esityksiä oli monia !

Kuva: Elina cosplay:n käsivara

Toinen osa-alue missä itse haluan toimia omien odotusten mukaan on se että palautteenantoa ei pitkitetä kuukausitolkulla tai palautetta ei pyynnöstä huolimatta saavu ollenkaan. Tämä ei ole vain pienten kisojen vaan ihan isompienkin ongelma. Palautetta siis saa ja pitää pyytää jos sitä haluaa ja pyrin antamaan sitä hetimiten. Tottakai esitystä on helpompi arvioida tuoreesta muistista kuin valottuneen videotallenteen kautta. Puvussa voi mennä helpommin omien muistiinpanojen ja anikin reffien avulla, mutta.. koska minusta esitystä tulisi enimmäkseen tuomaroida ensivaikutelmansa mukaan niin.. tuore palaute = parempi palaute.

Halu päästä takaisin tuomarihuoneeseen on kova, ja jos tällainen tilaisuus tulee niin varmana tartun siihen.  ISO ISO kiitos kisaajille että muille tuomareille. Frostin lauantai oli väsyttävin, mutta mielenkiintoisin coniduunipäivä pitkään aikaan !

Jos kisa jäi omalta osalta välistä tai esityksiä kuumottaisi katsoa uudemman kerran niin Bardiel's Videography tarjoaa esitykset videotallenteina.

Oho joku kuva iltabileistäkin - Iitu ja Miipa

Iltabileet olivat hauskat, kunhan pääsin paikalle toivuttuani kisasta, Änkkäsin einesmuonaa naamariin, join litran vettä, vedin särkylääkettä päänsärkyyn ja tunsin oloni taas ihmiseksi. Nykäisin päälleni Takahashi Minamin ja Everyday Kachuusha asun ja ehdin näppärästi kuvaamaan yhdistyksen tanssiryhmän esitystä. (Hyvin vedetty!) Suomalaista jonotusta oli havaittavissa baaritiskeille, mutta yllättävän kiltisti ja itse bilekansa tuntui olevan hyvillä mielin liikenteessä. Mikä tärkeintä tuli sosiaalisoitua ihmisten kanssa. ( Oikeasti kanssa harmittaa kun en saanut AtsuMina frendsietä kanssasi Euphidori :c )

Alkoholillisissa iltabileissä olen tainnut olla viimeksi ensimmäisessä Desussa, joten iltabileet oli siihen nähden ehkä parasta ikinä verrattuna kämäiseen baariin missä bileet ensimmäisen kerran pidettiin. Musiikkia, ihmisiä, esiintyjiä, tanssilattia. Tämä käy ! Yöllä sitten tuli käyskenneltyä huonekavereiden kanssa takaisin Omppuun ja vasta sunnuntaina puolenpäivän aikaan raahasimme luumme conipaikalle.

Puchuu - kamu ja blurrinen selfie

Luentoja mitä itse kuuntelin oli ainoastaan yksi: Ilonan pitämä Cosplayn markkinointiteoria perjantaina. Kyselyiden tulokset olivat kyseisen luennon kiinnostavinta antia, vaikka mitään mieltä räjäyttävää luennosta ei irronnutkaan. Luontevaa luennoitsijaa on kuitenkin mukava kuunnella. (Elffiosuus oli menossa kun sain oman pyllyni penkkiin)

Ohjelmanumeroita mihin osallistuin oli kaverin pitämä Yaoi - keskustelupiiri suunnuntaina, missä pienellä porukalla puhuttiin näistä kirjallisista "aarteista" ja niiden kauneuksista ja kauheuksista. Nautin ja hauskaa oli vaikka tuntui välillä saatoin olla itse liikaa äänessä. Kiitos tästä myös ! Ilo olla mukana jälleen kerran :D Rentoudesta kielii jo se että ylipäätään sain papatettua tuntemattomien seurassa niin paljon..

Koetin ympätä tähän postaukseen tavallista enemmän ajatusta, sillä tuntuu että välillä täällä blogaamisen iloisessa maailmassa unohdun turhan tylsään jaaritteluun ja luettelointiin mitä on tullut tehtyä ja missä uskaltamatta tuoda omaa ajatusta mukaani. Toivonmukaan osaan tehdä tähän korjausta ajan mittaan..

KUITENKIN viikonloppu oli pakettina erilainen, kiinnostava ja haastava. Arkeen on vähän kankeaa palata, mutta sentään cosplay never stop niin tekeminen ei pääse loppumaan. Huhhuh tätä käsivaran mittaa.

Seuraavaksi Kemin mangapäivät !

Yukicon 2015 - Esitysrysäyksiä lumisessa Espoossa

Nyt takaisin kotikonnuille ja Yukicon on onnellisesti takana. Vaikka Yukicon on saanut niskaansa paljon ikävääkin noottia niin ainakin itsellä on positiivista sanottavaa tähän kelkkaan sen puolesta että taka-iskuista huolimatta ainakin lavan takana ilmapiiri oli hyvä, järjestävät avuliaita ja iloisia kaikesta kiireestä ja stressistä huolimatta.

Kuvaaja: Nyymix

Lauantaina saimme avajaisseremoniassa kunnian esiintyä yhdistyksen voimin ja molempiin esityksiin, aamuiseen ja iltapäiväiseen saimme ruhtinaallisen tunnin harjoitusajan. Vaksi tai joku vastaava-mies kävi tuomassa jopa toimivat irtokajarit harjoituksiin että saimme kunnon voluumit siitä huolimatta että valo- ja ääniteknikko ei ollut paikalla. Harjoitukset menivät hyvin ja näin isolla porukalla AINA lavaharjoitusaika on enemmän kuin plussaa.

Shouko (ylläoleva kuva) oli päällä harvinaisen vähän aikaa ja oli puvuista vähiten mieluisin sen vuoksi että en tulevan puvunvaihdon vuoksi pystynyt tekemään sellaista meikkiä mitä halusin ellen olisi repinyt samantien esityksen jälkeen naaman puhtaaksi pohjameikistä lähtien ja olisi pistänyt kaiken uusiksi. Menin siis Kasamatsun rajauksilla ja hieman simppelimmällä ulkonäöllä. Naisesta mieheksi on hieman työlästä muuntautua pienellä vaivalla jos silmissä on tekoripset. Ei niitä siis tällä kertaa.

kuvaaja: Nyymix

Kuroko no basket esitys oli omakohtainen lauantain huipennus. Jouduimme yhtälailla odottelemaan kisan alkua kuin kaikki muutkin, mutta meidän jäseniä ja itseäni en viitsi sääliä, kovimmilla varmaan olivat NCC - kisaajat. Arvokisat ovat aina stressaavia joten pitkä odottelu saattoi helposti nostattaa jännittämistä yli yhdeksäntuhannen. Nyt conin jälkeen tehtävänä on tuijottaa kisaesitykset läpi ja katsoa mitä kisalla oli tässä Yukissa tarjottavanaan. Onnea karsintavoittajalle rutkasti !

Itse esitys oli aivan mahtava kokemus ja tuntui että sain annettua kaikkeni. Liftit ja ajoitukset koripallojen kanssa oli kaikkein hermostuttavin osuus, mutta menivät videosta päätellen hyvin. Energia oli kohdillaan ja aika teki taas maagisen warppauksen että esitys meni yhdessä hujauksessa. Kiitos oli mahtavaa !

Se ainut kuva mitä meistä kahdesta napattiin. Kuvaaja: Suomen Otakunurkka

Yukio Kasamatsussa ylpein olen kanjien ja numeroiden aplikoinnista.. materiaalit peliasuihin olivat vanhasta tekemättömistä puvuista, mutta en onneksi ollut tehnyt mitään järkyttävää kaavotusmokaa aikanaan. Aplikoinnit onnistuivat todella nätisti. Täysin pelipaitamainen matsku ei ollut, mutta hoiti asiansa ja sain tämän cossin viimein kasaan ja pois sydämeltäni. Kasamatsun kulmakarvat ovat .... valloittavat eikö?

Sain tämä puku päällä ensimmäisen väkisinhalaajan. Joko annoin sellaisen kuvan että on ok halata tai sitten olin niin järkyttänyt että en muista sanoneeni joo kysymykseen. Jos fanityttö X luet tätä tekstiä ja tunnistat itsesi niin kysy seuraavalla kerralla että onko kaulaan kapsahtaminen ok. Fanityttöfeelsit ovat ihan mukavia, mutta olo oli jokseenkin vaivaantunut kun tuntematon ihminen on yhtäkkiä iholla kysymättä. Luultavammin antaisin halauksen julkisella paikalla jos lupaa kysyy ja puku antaa periksi, mutta muistetaan ne käytöstavat kuitenkin. *heristelee sormeaan kuin vanha tantta*

Kuvaaja: nyymix 

Vaikka sunnuntai alkoi sillä että kaaduin lähtiessä persuksilleni kiireessä matkalla autolle ja lumen aiheuttamista kriiseistä huolimatta (Aamutuimaan auto oli juttunut hankeen) olimme Ainon kanssa myöhässä vain about viitisen minuuttia. WUHUU. Tuomarointi oli hektistä ja kiinnostavaa ja valtavan jännittävää. Maijan seurassa oli ilo tuomaroida ! Pahoittelen tosin sitä että verkkaisuuteni vuoksi en saanut sanoja suustani niin hyvin kuin olisi tahtonut yhden ryhmän tullessa pyytämään palautetta. Eiköhän hoksottimet ja leukaperät lousku hieman nopeammin kunhan kokemusta tulee lisää. Palautetta saa pyytää laittamalla joko sähköpostia osoitteeseen sononen[at]hotmail.com tai minut tavoittaa myös laittamalla viestiä cosplaysivuni kautta kuten yksi kisaaja on toiminut. Palautetta annan enemmän kuin mielelläni.

Kisajärjestelyt ja ylipäätänsä kaikki tuntuivat toimivan liukkaammin sunnuntaipäivänä ja piipahdimme vielä päättäjäisissä missä palkittiin meidän oma cossikuvaajamme Samin kuva Hellsing photoshootista yleisön suosikkina! ONNEA! Sain itse myös kehystettynä oman osallistujakuvan ja varmasti jos ensi vuonna vastaava mahdollisuus tulee ja jotakin omaottamia tai minusta otettuja kuvia on niin osallistun ihan vaan.. koska voin ! Helpoin tapa kisata ikinä.. liittää pari tiedostoa ja nakuttelee muutaman rivin lomakkeeseen. Tehkää se ihmiset, tiedän että teillä on tiedostoissanne ihan mielettömiä cossikuvia.

Kuroko no Basket esitys NCC - kisan väliajalla

Baka to test - esitys avajaisissa

Tällainen selfie löytyi kännykästä viikonlopun jäljiltä. Kiitos Hannu ja Helly.

Nyt seuraavan etappi on Frostbite ! Kiitos Yukicon.

Tämä ei ole uudenvuodenpäivitys

.. vaan pian Yukiin matka käy !

Baka to test shoukanchuu (Shouko) - Kuroko no Basket (Yukio) - Rune Factory 2 (Shara)

Yukicon varmasti kuumottelee jo monilla kovasti. Itsellä ei pukujen puolesta ole mitään paniikkia, mutta edessä on esiintymisiä ja ensimmäistä kertaa eläissäni isommassa tapahtumassa tuomarointia. Sopiva kutina on päällä, melkein toivoisin jo että viikonloppu koittaisi aijemmin vaikka tiedän että 90% sinne tulevista rukoilevat Jeesukselta, Allahilta ja Saatanalta lisäaikaa että varmasti saisivat cossinsa valmiiksi ja kauniiksi. (okei huomenna on jo torstai, ehkä tässä ei ole mihinkään kiire)

Noin kauas etelään on aina täältä pohjoisen perukoilta raskasta lähteä, mutta mukana lähtee taas sama vanha uskollinen poppoo ja yhdistyksen vahvistukset että Yukionistakin varmasti tulee unohtumaton. Viime vuodelta tapahtumasta jäi hyvä maku, vaikkakin puhe-ohjelmalle ei kamalana annettu painoa ihan vaan jo nuoren kävijäkunnan vuoksi, mutta pakko myöntää että syyllistyn tähän itsekkin vaikka en lukeudu enää nuorisoon. Esityskisaamisen ABC voi myös kiinnostuksesta huolimatta mennä hieman ohi, vaikka kiinnostaisi kovasti. KATSOTAAN jos.. katsotaan.

Kuvaaja: Rullarinkeli

Cosplay-photoshoot kilpailun finaalipaikka myös mätkähti.. hieman suurella yllätyksellä sillä kuvittelin että osallistujamäärä olisi sen verta suuri että 10. parhaan paikka olisi tiukassa. Näkee sitten miten pöljän käy.. 

Varsinaista uudenvuodenpäivitystä en tänä(kään) vuotena nyt postaa, mutta sanotaanko että odotan tulevalta vuodelta paljon asioita. Tulossa mieletön ja työntäytteinen vuosi 2015 ! Kiitos edellisestä ja odotan innolla tulevaa.

Yukissa nähdään !

Tracon yleisesti eli valovuosia sitten, Nia ja vähän muuta

Tapahtumaraportti ei ole koskaan ollut näin myöhässä - ellei lasketa niitä kertoja kun raportti on myöhästynyt ja jäänyt kirjoittamatta, mutta päätin kuitenkin kirjottaa vielä jotakin Traconista kun tuntui että jäi vaivaamaan. 

Tottakai WCS karsinnat kattoivat aikalailla koko tapahtuman koska paikoin pää meni hyvin putkinäöllä vain karsintoihin liittyviä juttuja miettien. Kuitenkin kun tulokset olivat julki ja oli sylki vaahdossa tullut iloittua heti ensijärkytyksen jälkeen oli vielä sunnuntaipäivä aika viettää tapahtumassa. Tähän muunmuassa kuului Ryhmäkilpailu ja paneeliin osallistuminen.

Muutamia kuviakin oli vielä arkiston pohjalla ! Olkaa hyvät.

Rune Factory 3 & 2 

Meidän ihanasta miniryhmästä kuva ! Pari tuttuamme innoistui WCS projektin edetessä itsekkin vetämään esityksenä että pukuina kyseisestä pelisarjasta päähenkilöt, tosin aikaisemmasta pelistä kuin me. Pidimme hyvin pikaisen kuvausession nelistään ennen kuin Marian ja Maletsun täytyi karata lavan taakse. Esityskilpailussa äänekkäimmin tuli kannustettua heitä kahta ja tykkäsin kovasti esityksenä kokonaisuutena. Taidan olla myös heikko tämmöiselle söpöilylle. Paras mieli tulee kun kuulee yleisön innostuvan ja nauravan mukana.. En lähde enää näin paljoa jälestäpäin kommentoimaan esityskilpailun muita esityksiä kovin suuremmin, mutta mieleen ainakin jäi hyvällä tavalla Death Note esitys kisan alkupäästä !

Täältä voi katsoa Rune Factory esityksen. 

Naisia ihanaisia. :3

Toisena isompana eventtinä sunnuntailta oli Spurdomuumipaneeli - anteeksi siis Bouken nikkiä käsittelevä eli Muumien pahamaineista kakkoskautta käsittelevä ohjelma. Lisäkseni oli arvoisa kisaparini ja kaksi muuta muumituntijaa. Paneeli olisi voinut olla ainakin puolituntia pidempi, sillä mitä muumeihin tulee niin yleisö on aina aivan liekeissä.. nytkin panelistina tuntui jäävän yleisön äänen varjoon, mutta vilkkaasta keskustelusta huolimatta tuli naurettua, kommentoitua, heitettyä omaakin ajatusta mukaan ja noh puhuttua muumeista reippaalla kädellä :D Itse paneelin puheenjohtaja veti homman loppuun ja jäi sellainen tuntuma että yleisö oli ERITTÄIN viihdyttynyt.

Uskon uskaltavani tulevaisuudessakin Iitu Ahosen paneeleihin osallistua koska jos olisin möläyttänyt jotakin typerää niin paneelin puheenjohtaja olisi saanut senkin jollakin omalla nokkelalla kommentilla kuulostamaan hyvältä. Kiitos paljon, oli hauskaa ! :3

Muita tässä välissä tapahtuneita asioita hieman.. lähempänä nykyhetkeä niin WCS, puvuista ensimmäisten julkistus. Kirameki Yoko videolla oli valtavan söpöt kesäversiot Niasta ja Yokosta ja päätimme ottaa sitten nämä kaksi ylimääräisiksi asuiksi mukaan Japaniin. 

TTGL:stä olen aikaisemmin cossannut Simonia, mutta nyt hyppäsin tähän naissukupuolen pariin.. vaaleanpunainen kyllä miellyttää omaa silmää. Puvusta ei tosin tämän parempaa kuvaa löydy että kengät saan soveltaa esimerkiksi ihan oman maun mukaan. Vau kerrankin tämmöinen vapaus ! 

Toinen cosplayhyn liittyvä juttu on se että väänsin elämäni ensimmäiset vekkihameen kaavat koulussa (jos en aikaisemmin maininnut niin olen Vaatetusompelija - linjalla amiksessa) ja olin aivan valtavan iloinen kun kaava oli toimiva ja asiakas tyytyväinen! Nätisti laskeutuva ja istuva korkeavyötäröinen vekkihame: GET! Parempi tehdä kun on aikaa itsellenikin oma.. Vekkihameita nyt kiitos koulupuvut joutuu vääntämään vähän väliä.

Tällä kertaa hieman hajanainen päivitys, mutta nyt Joulukuun mittaan tullut seurattua ihmisten joulukalentereita innoissani ja pukuilu vaan jatkuu. Nappaan cossivärmeet joulunpyhiksi myös mukaan äidin iloksi. :3

Seuraavaksi Yukicon !